Tiedättekö, kuinka skitsofreniani vaikuttaa tunne-elämääni, varsinkin romanttisiin tunteisiin? No siten, että en kykene tuntemaan miellyttäviä tunteita, en tosin juuri epämiellyttäviäkään. Olo on jatkuvasti täysin tyhjä ja neutraali. Joskus saan liikutuksen tunteita musiikista, urheilusta tai uskonnosta, mutta muuten olen lähes aivokuollut.
Ennen sairastumista näin miehet ja naiset aivan erilaisina, mutta nyt silmäni ovat auenneet, ja olen huomannut, että miehet ja naiset ovat sekä henkisesti että ruumiillisesti täysin samanlaisia. Mitään jännitettä ei siis ole sukupuolten välillä, on vain neutraalisuutta.
Ennen sairastumista olin myös lähes seksiriippuvainen, mutta ensirakkaus paransi minut tästä. Minulle kävi kuitenkin niin kuin muistelen joskus lukeneeni, että riippuvuuden hävittyä jäljelle jäävä libido on todella heikko. Tämä lienee seksiriippuvaisilla tavallista? Samalla kuitenkin sairastuin myös skitsofreniaan, mikä sotki asioita vieläkin pahemmin.
Kaiken lisäksi olen ollut lapsesta saakka todella sisäänpäin kääntynyt, mikä aiheuttaa sen, että tarvitsen todella paljon yksinäisyyttä ja omaa aikaa. Tämä olisi vaikeaa parisuhteessa. Kaiken lisäksi olen myös todella epäsosiaalinen, eli en juurikaan pyri kontaktiin ihmisten kanssa. Sosiaalisia taitoja olen kuitenkin yrittänyt kehittää esimerkiksi uskonnon avulla.
Kaiken kaikkiaan skitsofreenikot solmivat todella harvoin parisuhteen, mikäli suhde ei ole alkanut ennen sairastumista. Itse sain ensimmäiset oireet lukion viimeisellä luokalla, joten minäkin olen karttanut parisuhdetta tiedottomasti lähes koko aikuiselämäni. Terapiasta ei luultavasti ole mitään apua, mutta lääkkeet ovat todella hyvä keksintö. Niiden avulla pystyn elämään lähes ”normaalia” elämää, tosin ilman tunteita.
JK
Ennen sairastumista näin miehet ja naiset aivan erilaisina, mutta nyt silmäni ovat auenneet, ja olen huomannut, että miehet ja naiset ovat sekä henkisesti että ruumiillisesti täysin samanlaisia. Mitään jännitettä ei siis ole sukupuolten välillä, on vain neutraalisuutta.
Ennen sairastumista olin myös lähes seksiriippuvainen, mutta ensirakkaus paransi minut tästä. Minulle kävi kuitenkin niin kuin muistelen joskus lukeneeni, että riippuvuuden hävittyä jäljelle jäävä libido on todella heikko. Tämä lienee seksiriippuvaisilla tavallista? Samalla kuitenkin sairastuin myös skitsofreniaan, mikä sotki asioita vieläkin pahemmin.
Kaiken lisäksi olen ollut lapsesta saakka todella sisäänpäin kääntynyt, mikä aiheuttaa sen, että tarvitsen todella paljon yksinäisyyttä ja omaa aikaa. Tämä olisi vaikeaa parisuhteessa. Kaiken lisäksi olen myös todella epäsosiaalinen, eli en juurikaan pyri kontaktiin ihmisten kanssa. Sosiaalisia taitoja olen kuitenkin yrittänyt kehittää esimerkiksi uskonnon avulla.
Kaiken kaikkiaan skitsofreenikot solmivat todella harvoin parisuhteen, mikäli suhde ei ole alkanut ennen sairastumista. Itse sain ensimmäiset oireet lukion viimeisellä luokalla, joten minäkin olen karttanut parisuhdetta tiedottomasti lähes koko aikuiselämäni. Terapiasta ei luultavasti ole mitään apua, mutta lääkkeet ovat todella hyvä keksintö. Niiden avulla pystyn elämään lähes ”normaalia” elämää, tosin ilman tunteita.
JK
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin se on. Alfa for ever.
Olisi vaikea myöntää kumppanille, että kuulen ääniä päässä ihan jatkuvasti ja joka päivä ja kertoa huutelun sisällöstä. Olen myös ajoittain pienestäkin syystä vainoharhainen.
Kaikki tämä jatkuvalla syötöllä, eli en juurikaan ole psykoottinen koskaan, mutta aina kytee ja joskus leimahtaa.
Tarvin myös paljon omaa tilaa, koska olen voimakkaasti affektiivinen. Luonteeni on syvästi jakautunut kahteen täysin erilaiseen persoonaan.
Jostain kumman syystä ainoat ihmiset jotka eivät minua häiritse ja laukaise oireita ovat toiset skitsofreenikot, heitä ymmärrä täysin ja myös hyvinkin psykoottisen puheen sisällön tarkoituksen.
Olen myös aika tasainen tunne-elämältäni, mutta ei ole itseäni häirinnyt, päinvastoin koen helposti tyytyväisyyttä ja onnea. Syviä tunteita kuten rakkautta, niin todella harvoin.
Hankalia tilanteita syntyy kun saan huomiota ns normeilta ja tulee esiin kysymys mihin alan kun en halua ihan kelle tahansa kertoa kaikkea itsestäni, eikä päällepäin ikinä uskoisi kuinka voimakkaan skitsofreeninen olen.
Olen tietysti pysyvästi eläkkeellä ja tämänkin kertominen on iso kynnys.
Olen ollut sinkkuna jo yli 15 vuotta.
Ja lisään kun unohdin, että muistin skitsofrenia on polttanut täysin, sekä lähi että kaukomuistin. Huonompi vointisena en muista edes saman päivän aamun tapahtumia, mutta sehän on sitä hetkessä elämistä vaan!
Mulla sama.
Eipä tarvi sit muistella pahallakaan.
Parempi vaan ottaa ilo irti omasta osastaan.
Eli tätä käytät tekosyynä "jos nainen haluat" aloitusten jatkuvaan tehtailuun?
Olisko sullakin jo iltalääkkeen aika?
Parisuhde on yliarvostettua pa*kaa.
On osoitettu behavioraalisin, psykofysiologisin ja aivokuvannustekniikoin että skitsofreniassa tunteiden ollessa fokus, on aikajänne olennainen. Ihmiset joilla on skitsofrenia ovat täysin kykeneviä kokemaan tunteita eletyssä hetkessä. Kuitenkin heillä on vaikeuksia ennakoida, ajatella tulevaisuuden miellyttäviä kokemuksia, mikä ehkä vaikuttaa heidän motivaatioonsa pyrkiä tuollaisia kokemuksia kohti.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3340922/?msclkid=6d14736ec1c511ec8122d827d328a354
Vielä ed.....
eräs tutkimuksista noussut paradoksaalinen tulos on epäsuhta laboratoriotutkimusten ja kliinisten arvioiden välillä. Kliinisesti useille skitsofreenikoille diagnosoidaan anhedoniaa, siis positiivisten tuntemusten puuttumista mutta emotionaalisesti miellyttävien asioiden, elokuvien, makujen, arjen ilojen suhteen, skitsofreenikot raportoivat yht paljon mielihyvän kokemuksia kuin ei-skitsofreenikotkin.
Jotenkin se kliininen konteksti siis saa tuottamaan itsekokemuksen ja raportoinnin tällaisesta yleisestä ilottomuudesta, miksi näin, johdatellaanko siinä tällaiseen?
niin tai no se voi liittyä ilmeisesti juuri tähän kun skitsofreenikon aivot tuottavat eri lailla sen emotionaalisen kokemuksen, että kun kliinisessä tilanteessa se itse ilostuttava kokemus ei ole siinä läsnä, niin sitä ei osata ajatella/raportoida. Pyydetään ikäänku kuvitteleen mielessään että miltä tuntuu sitten jos... ja tätä eivät samalla lailla ennakoi...
Niin ja aiemmat emotionaaliset kokemukset eivät painu korostuneena mieleen kuten terveillä.
Sit se on ihan eri asia tuntea sosiaalisia mielihyväjuttuja, varsinkin jotain tulevaisuuden mietteitä jostain ihmissuhteesta tai ennakoida emotionaalisesti tilanteita.
Välineelliset mielihyvän tuottajat kuten ruoka, musiikki, taide ja jopa seksi on ainakin minulle helppoja ja osaan itse myös tuottaa mielihyvää näiden välineiden avulla muille.
Olenkin itse sitä mieltä, että minun rakkaus toista ihmistä tai eläintä kohtaan on enemmän teko kun joku erityinen tunne.
Koen itse tunteellisesti pyyteellisten ihmisten olemuksen jopa todella ahdistavaksi ja painostavaksi. He usein keskittyy lähinnä niihin omiin tunteisiinsa tosi itsekeskeisesti eikä siihen miltä tuntuu olla yhdessä.
Yhdessä olon yhteisen tunteen pystyn ihan hyvin tuntemaan ja aistimaan, samoin toisen ihmisen läsnäolon tunteen, eli kylmä en ole vaikka omat tunteet hyvin neutraaleja yleensä. Järkytys tosi helposti kun neutraaliuttani jotenkin uhataan ha silloin voi tulla psykoottisuutta defenssikäytöstä, eli skitsahdan.