Mun tuli ikävä sitä tunnetta kun nuorena kesällä aamuyöllä ajettiin polkupyörillä ystävien kanssa kotiin. Sitä aamukasteen tuoksua, lintujen laulua, iloista naurua. Sitä maalaismaisemaa. Rauhaa. Lehmiä ja hevosia sekä lampaita pelloilla. Nuorta ihastusta. Punastelua kikatusta. Pitkiä katseita .Oli elämä edessä . Siellä oli koti.
Kaipaan sitä tunnetta
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä niin tiedän mistä puhut 🤩
Hienoja muistoja. ❤️ Elämän yksi onnellisemista ajan jaksoista. Jänne miten ne muistaa. Onneksi saanut elää sen täysillä. Muistaa jopa miltä tuntui ajaa sitä kodin pihatietä ja nousta sen pyörän selästä ja kävellä kotiin . Miltä se kotitalo näytti aamu auringossa.
noin 60 v sitten?
Alle 20 vuotta siitä on. Veikkaan että tänäkin päivänäkin siellä nuoret liikkuu pyörillä nykyäänkin.
Mikä estää tänä kesänä myös toteuttamasta tuota uusiksi?
Ei periaatteessa mikään. Ei se nyt kuitenkaan ole enää sama asia.
Ne olikin todella huikeita kokemuksia, kauneutta joka on kadonnut ajan syövereihin, mutta joka kannattaa pitää sydämessään aina ❤
Samalle siellä näyttää edelleen . Mutta ne ihmisethän sen teki suurimman osan niissä muistoissa.
No siihen kokonaisuuteen tuolla viittasinkin, on se hetki, ne tapahtumat, ne tunteet, ne ajatukset, ne ihmiset... Ja sitten puff, se hetki meni, sitä ei saa takaisin, mutta siksi se tuleekin säilyttää sydämessään ja vaalia sitä, ihmiselon hienoimpia puolia, vaikka samalla vähän surullinenkin.
Onhan siinä haikeutta. Toisaalta jatkuvasti tulee uusia muistoja. Samojen ja uusien ihmisten kanssa. Kyllä nykyäänkin tykkään vanhempien luona käydessä kesällä valvoa aamuyöllä ja käydä pihamaalla fiilistelemässä sitä tunnelmaa ja ääniä ja tuoksuja. Kyllä ne vie aina sinne lapsuuteen ja nuoruuteen.
Niin, se vaan se nuoruuden taika on niin oma juttunsa, kuten sanoit aiemmin, on tämä hetki ja koko elämä edessä. Nyt osa siitä elämästä onkin jo takana, paljon on nähty ja koettu, moni asia ei enää ole niin ihmeellinen.
No todellakin! Itselläni on ilokseni lapsuuden mökki omassa hallussa ja kyllä siinä ihan oma taikansa on, kun tarpoo pihalla kesäisen yön kasteessa, mieli palaa kauas vuosikymmenten taakse :)
Kuulostaa kivalta, että olitte ajokunnossa.
Meille oli suuri saavutus joltain 4 tai 6 siideriä yhteensä saatu jostain haalittua meitä oli kuitenkin porukassa yleensä 3 tai 5 tyttöä. Eli ihan hirveän kovia kännejä ei niillä vedetty. Itse join itseni humalaan ensi kerran vasta samana vuonna kun myöhemmin täytin 18.
Meillä päin sai helposti juotavaa. Fillarit onneksi jätettiin kotiin eikä mitään sattunut.
No meille ei se juominen ollut mikään juttu. Tai ainakaan minulle. Joskus Perjantaina saatettiin vähän juoda. Muuten kyllä oltiin selvin päin. Ja vietettiin vaan aikaa yhdessä.
Hieno aloitus. Mulla nousee kans tällaisia muistoja nuoruudesta, vaikkakaan mulla ei ollut kunnon tyttöporukkaa. Mutta oli mahtavia, maalauksellisia hetkiä kun se elämä tuntui tosiaan olevan just NYT ja elämä oli edessä ja voi sitä kuntoa kun jaksoi hyvin polkea ja kävellä maailman ääriin. Voisi sitä nytkin kohottaa kuntoa mutta jotenkaa ei vaan enää oo inspiraatiota. Kaipaisin ihastuksen, kaipaisin ja ikävöin sitä että oli joka päivä joku paikka mihin mennä. Ja kuinka tuntui että omat vanhemmatkin ikuisesti ovat nuorempia ja ettei kuolema ole läsnä kuin ”jollain vanhuksilla”
Suurimman osan matkoista minäkin yksin ajelin kun oli pisin matka. Nykyään miettii kuinka sitä onkaan jaksanutkaan illasta toiseen. Onhan se iso muutos kun vanhemmat vanhenee ja elämä muuttuu.
Nämä ovat kauniita muistoja.
https://youtu.be/Y5gtC-VgSz8
Olisi kiva vielä fillaroida joskus mummolanhiekkatietä missä kyyt luikerteli. Se mummolantie lienee jo päällystetty asfaltilla.en ole siellä lähtemiseni jälkeen käynyt. Aika surullista. Ei ole aikaa.käyt töissä kaupassa ja nukut. Hyvässä lykyssä ystäviä ,lapsia,aamu kolmelta välistä ylös.töihin. kun viimein kerran vuodessa saat loman et jaksa mitään. Olet vaan onnellinen kun ei tarvii mitään.
Eläkeikää odotellessa🤦🏻♀️
Mietin tänään samoja asioita. Näin kuovin ja töyhtöhyypän tänään ensimmäistä kertaa. Peipposet lauloivat mm. melkoista konserttia. Miksi nämä kokemukset eivät enää nostata samanlaisia, upeita kevään tunnelmia, kuin aiemmin ? Kaikki kokemukset vain liudentuu ajan myötä. Mikään ei enää tunnu siltä miltä nuoruudessa. Tällainen sisäinen kokemus tulee mieleen nykyään vähän jokaisesta menneiden asioiden kohtaamisesta. Muistakaa tämä - te nuoret. Mikään ei ole pysyvää. Nauttikaa siitä, että olette nuoria ja koette vielä vahvasti ympärillänne tapahtuvia asioita.
Mä näin joutsen pariskunnan viime viikonloppuna. Niissä on oma kiehtovuus ja ylväys. Myös töyhtöhyypän. Kyllä se ainakin herättää että taas on kevät. Kuovin laulu vie kyllä kesään ja muistoihin. Monet kesä illat istuttu nuotiolla ja taustalla kuovit laulaa. Eihän ne samalle asiat tunnu enää kuin nuorena. Kaikkihan siihen vaikuttaa eletty elämä. Itse kyllä koen aika vahvasti asioita ja nimenomaan muistoja jotka herää tietystä tuoksuista, äänistä yms. Tietyt paikat herätää muistoja. Kävin esim. Vanhan asuntoni luona viime viikolla. Ja näin sillä parvekkeella jonkun. Saman tien muistoihin palasi kenen kanssa itse oli siellä ollut ja mitä kaikkea siellä kokenutkin. Välillä tuntuu että ne koskettaa nykyisin enemmän kuin silloin. Se on totta.
Tämä. Haikeus. Onneksi nuorena ei tiennyt kaikkea pahaa. Toivottavasti mahdollisimman monella on sen verran suojeltu nuoruus että on tilaa ja aikaa haaveille, heräämiselle, tunteiden tutkiskelulle. Jos kaikkeen tulee jotain pakottavaa ja ahdistavaa niin jotain kaunista on jo menetetty. Muistan tuskan ja yksinäisyyden mutta myös kesäaamujen kauneuden. Mun haaveet särkyi aikuisuuteen mennessä. Ne lukittuu pahan olon alle. Mutta tavoitan saman tunteen. Ja tiedän että se on lahja.
En haikaile nuoruutta
En menneisyyttä
Oikeesti
Elän aikas nyt
Huomista ruokaa mietin
Huomista oloakin
Varaudun
Mielessäni on toive
Maailmankaikkeus tietää
Ehkä yllätynkin iloisesti
Monesti olen kokenut sen
Yllätyksen
Olen saanut sen
Mitä salaisesti toivonut
Ja se on ihme