No, tuli luettua tuo nimimerkin The Man aloittama
ketju alusta loppuun, vaikka provoksi epäilinkin.
Mutta sain ajatuksen. Aina kun puhutaan/kirjoitetaan
yksinhuoltajista, tunnutaan tarkoitettavan naista,
siis että 'yksinhuoltaja' on yhtä kuin 'nainen'.
Ja näinhän ei ole, kyllä miehetkin ovat yksinhuoltajia, he vaan huoltavat vain itseänsä (heh heh). Mutta se ajatus oli, että keksitäänpäs jokin aivan uusi sana tarkoittamaan nykyistä 'yksinhuoltajaa'! Olisikohan mahdollista? Kun on jo olemassa esim. nimitys 'pienperhe' yhden vanhemman ja yhden/useamman lapsen muodostamasta perheestä, eikä siinä arvoteta asiaa puoleen tai
toiseen, ei oteta kantaa onko se vanhempi mies vai nainen. Voisiko siltä suunnalta syntyä jotakin?
Yritän itsekin hieroa aivonystyröitäni, mutta lähettäkää tänne ehdotuksia niin katsotaan mitä
syntyy! En panisi kovasti vastaan, jos itseäni nimitettäisiin vaikkapa 'pienperhehuoltajaksi'
tai 'pienperheen huoltajaksi'. Kommentteja!
ketju alusta loppuun, vaikka provoksi epäilinkin.
Mutta sain ajatuksen. Aina kun puhutaan/kirjoitetaan
yksinhuoltajista, tunnutaan tarkoitettavan naista,
siis että 'yksinhuoltaja' on yhtä kuin 'nainen'.
Ja näinhän ei ole, kyllä miehetkin ovat yksinhuoltajia, he vaan huoltavat vain itseänsä (heh heh). Mutta se ajatus oli, että keksitäänpäs jokin aivan uusi sana tarkoittamaan nykyistä 'yksinhuoltajaa'! Olisikohan mahdollista? Kun on jo olemassa esim. nimitys 'pienperhe' yhden vanhemman ja yhden/useamman lapsen muodostamasta perheestä, eikä siinä arvoteta asiaa puoleen tai
toiseen, ei oteta kantaa onko se vanhempi mies vai nainen. Voisiko siltä suunnalta syntyä jotakin?
Yritän itsekin hieroa aivonystyröitäni, mutta lähettäkää tänne ehdotuksia niin katsotaan mitä
syntyy! En panisi kovasti vastaan, jos itseäni nimitettäisiin vaikkapa 'pienperhehuoltajaksi'
tai 'pienperheen huoltajaksi'. Kommentteja!
Vastaukset 31
Vanhimmat
No tuossa tuli mieleeni sekin, että moniko "yksinhuoltajista" on todella yksinhuoltajia. Mielestäni tuo nimitys sopii esim. meihin, joiden lasten toinen vanhempi on kuollut. Eli olemme TODELLA yksin huoltamassa.
Tuli tässä vaan mieleeni.... Aurinko paistaa, äitienpäivä ovella :)
Olet oikeassa, en itse tullut ajatelleeksi asiaa
tuolta kantilta. Minäkin usein nimitän itseäni vain
yksinhuoltajaksi, koska käytännössä (siis jokapäiväisessä arkielämässä) olen sitä, vaikka mi-
nulla ja lasteni isällä on yhteishuoltajuus. Sekin
on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu, yhteishuoltajuus tahtoo jäädä arkitasolla vain paperilla olevaksi sanaksi tai muuttua kuukausittaiseksi rahan siirtymiseksi tililtä toiselle.
Toinen pointti on se, että kun tänne nettiin kirjoitellaan, niin me naiset itse heti ensimmäisessä lauseessa mainitsemme olevamme "yh-
äitejä". Tarvitseeko sitä aina paljastaa tai korostaa? Ei ihme, että lokaa sataa niskaan. Toisaalta vaikka nimityksen muuttaisi miksi tahansa, niin jotkut ihmiset eivät muuta ajatteluaan koskaan, ovat aina samaa mieltä yksinhuoltajista vaikka heitä sanottaisiin sitten
etäyhteishuoltovanhemmiksi tai miksi vain...
Olen yksinhuoltaja. Kaikki käsittää sivilisäätyni. Yhteishuolto on lainlaatian hurskas toive jossa lapsen etu täyttyisi. Käytännössä eroparit eivät pääsääntöisesti kykene toimimaan hyvässä yhteisymmärryksessä keskenään. Siis yksinhuoltaja!
Toisaalta. Tilanne ei muutu nimiä vaihtamlla. Esimerkiksi saneeraus ja sopeuttaminen ei muuta työelämässä sitä, että kyse on irtisanomisista.
Rauhaanpakkotaminen on sotialstoimi. Sotilastoimien työväline on kivääri. Myös U.S.A pakotti japanin rauhaan hyvinkin nopeasti.
Siis. Se joka yksin elättää, ja kasvattaa ja huoltaa ja kantaa vastuun lapsestaan, on yksin huoltaja.
korostuu ikävästi jonkinlainen yksinäisyys ja poikkeavuus, siinä nimityksessä on negatiivinen lataus. Niinkuin yh-perhe olisi vajaa, "vammainen" ja huonosti voiva. Kuitenkin yh-perhe on yhtä hyvin voiva kuin parisuhdeperhe. En jaksaisi hokea joka paikassa olevani/olleeni yksinhuoltaja, neuvoloissa, lääkäreissä, päiväkodeissa, kouluissa, virastoissa, naapureissa ym ym missä sellaista halutaan urkkia ja pidetään merkittävänä ja leimaavana asiana.
Saisipa olla vain lapsenhuoltaja/lastenhuoltaja tasa-arvoisesti, riippumatta siitä, onko seurustelusuhde/asumusero/avioero/avoero/
avoliitto/avioliitto/leski/naimaton tai lähi/yhteis/etä/yksin ja riippumatta siitä monennenko kerran jotain näistä tai näiden väliltä.
eikö se taas ole itsetunto kysymys ajatteleeko että on jotenkin" vajaa"kun on yh.Itse tunnen eläväni lasten kanssa täysillä,täyttä elämää,eikä odota täydentäjää ratsun selässä saapuvan.Olen yksinhuoltaja, mutta en "vain yksinhuoltaja"..
Kysymys ei ollut siitä, mitä itse ajattelen itsestäni ja perheestäni tai muista yh:sta, vaan kysymys oli siitä, mitä MUUT ajattelevat ja miten MUUT suhtautuvat. Et voi kieltää, etteikö se miten muut suhtautuvat, vaikuta elämääsi ja perheenjäseniesi elämään ja olosuhteisiin, esim. kouluissa, pihoilla, ihmissuhteissa ym ym.
Niinkuin sanoin elän täyttä elämää,ja ei todellakaan heilauta mitä MUUT ajattelevat.Mistä lienee johtuu mutta ei ole kukaan vielä sanonut tai sormella osoittanut tai edes ilmeellä osoittanut että olen jotenkin "vajaa".Minun elämääni täyttää monet suuremmat asiat kuin surkutella sitä mitä MUUT ajattelevat..Kannattaisi opetella uusi ajattelutapa,jos elämä menee ihmetellessä ja surkutellessa MUIDEN ajatuksia ja tekemisiä...Huhhuijaa teitä ..
Pidin eroni salassa yli kolme vuotta. Kukaan naapureista ei huomannut meidän eronneen (eivätkä lapsetkaan) koska ex oli ollut aina poissa kotoa. Kun kerroin koulussa opettajalle tuon 3v:n jälkeen, että olemme eronneet jo vuosia sitten, hän alkoi tarkkailla lastani, jos ero olisi vaikuttanut lapseen jotenkin ;)
Vuosien saatossa hän oli kehunut lasta, miten avoin, rauhallinen ja hyväntuulinen lapsi oli joka sopeutui kaikenlaisiin tilanteisiin hyvin, oli haluttu kaveri ja pärjäsi oppiaineissa erittäin hyvin. Yllättäen hän alkoi miettiä, olisiko lapsessa kuitenkin jotain eroahdistusta, olisiko koulupsykologilla jotain auttavia keinoja tilanteeseen yms. :)
Neuvolassa sama juttu. Nuorimmaisen kateissa oleva ärräkin pistettiin eron piikkiin, vaikka ärrät ovat tulleet kaikille ajallaan, hiukan kirrrskuen jälkijunassa ;)
Samainen neuvolantäti päätteli jopa laihtumiseni olevan erosurun aiheuttamaa ..nyt on pakko nauraa.. vaikka maksoin pitkän pennin painonvartijoille, että pääsin ennen eroa tulleista syöpöttely-lisäextrakiloista eroon ;)
Eikö ole kummallista, jos äiti ja lapset voivat hyvin eron jälkeen, sitä ei haluttaisi millään ilveelläkään hyväksyä.
Kun erotieto levisi naapurustoon, osa käänsi selkänsä, tuskin vaivautuivat enää tervehtimään (osa heistäkin jo kantapäät yhdessä), osa otti osaa menetykseeni ja muutama pariskunta istui joskus iltaa kanssani, auttoivat ok-talon pulmatilanteissa harmitellen, etten ollut aiemmin kertonut, että olisivat voineet auttaa.
Näitä viimeisiä muistelen lämmöllä. Rehellisiä, tavallisia suomalaisia ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
Kummallista, jos et tätä palstaakaan lukiessasi ole huomannut, että sinua "osoitetaan sormella" yh:juutesi takia. Ehkä kuitenkin vikaa. Tai palstan häirikkö?
Niin, eikö olekin kummallista, että (jos nyt puhutaan edelleen yh-äideistä) eron jälkeen monien
naisten elämänlaatu muuttuu paremmaksi kuin ennen,
eikä heidän lapsistaankaan tule mitään kieroutuneita psykopaatteja! Olen ollut hyvin ylpeä muksuistani, kun heitä on kehuttu ja kiitelty iloisiksi ja tasapainoisiksi ihan tarhasta lähtien. Huvittavaa oli se, kun exäni eron ollessa vielä ajankohtainen sanoi olevansa huolissaan minusta, kun minulla "ei ole ketään jonka kanssa tätä asiaa työstää". En tiedä mistä hänen totaalisen väärä mielikuvansa johtui - minulla oli taatusti laajempi ja vahvempi turvaverkko kuin hänellä. Omasta aloitteestani päätin kokeilla, millaista 'apua' saisin neuvolan omalta psykologilta. Kävin tapaamisessa kolme kertaa, sen jälkeen asiantuntija totesi, etten tarvitse akuuttia keskusteluapua.
Jonkun toisen kirjoitus sai minutkin ajattelemaan asiaa uudestaan: miksi emme voisi olla yksinkertaisesti vain äitejä ja isiä, sitä
yksinään huoltamista sen enempää korostamatta?
Edelleenkään ei mua mitenkään heilauta kirjoitukset ja puheet yksinhuoltajista,elämäni on täyttä lasten kanssa.,Surkeeta jos ihmisten ajatuksia ohjaavat toisten kirjoitukset ja mielipiteet...
Miksikä sitten sinun kirjoituksiasi heilauttaa ja ohjaa minun kirjoitukseni.
Minua ihmetyttää että oletko niin katkera vai tyhmä ettet voi ymmärtää jos on yksinhuoltajia jotka eivät ole "anteeksi kun olen olemassa"tyyppiä...
Sopisit paremmin riitelemään tuon tuulian kanssa. Olette samaa sorttia vaikkakin vastakkaista mieltä keskenänne yh:en erinomaisuudesta.
Todellakin sun ymmärryksessä vika jos ymmärrär mun täältä seuraa etsivän tai riitaa haastavan.Elämäni on täyttä edellleen ja tulee olemaan...
Käsitin, että yksin- tai yhteishuoltajuus, etävanhempi, lähivanhempi, yms. on leimaavaa kirjoittajan mielestä. Totta. On näin. Ei leimaava olisi jotain ihan muuta.
Avioeron (lue myös avoliittojen yms.)seurauksena tavallinen perherakenne järkkyy. Ei ole kahden toisilleen omistautuneen ihmisen välistä liittoa. Perherakenteeseen on rakkauden helmestä saatu lapsi tai lapsia. Heille isä että äiti ovat Jumalia. Heille he ovat ainoa elämän peruspilari. Sen jälkeen tulee kaikki muu.
Avioero koskettaa molempia suhteessa eläviä. Myös lapsia. Avioero ei ole koskaan helppo, jonkinlainen välinpitämätön ratkaisu.
Se koskettaa myös perheen sukulaisia, ystäviä.
Näkisin asian näin: yksinhuoltajuus on hyvä leimaavakin nimike. Ilman, että yksinhuollon,yhteishuollon, etävanhempien ja eroperheiden asioista ei voitaisi oikealla nimellä jutella, ei olisi mahdollista rakentaa yhteiskuntaamme myös elämän suurten kysymysten äärellä paremmaksi.
Mitä vaikeuksia on avioeroperheillä? Miten voimme rakentaa yhteiskuntaamme paremmaksi?
Myös nimikkeet: vammainen, nainen, mies, yh ja muut nimikkeet ovat leimaavia. Niillä leimataan jokin asia. Tällöin kokonaisvaltaisesti voidaan asioida tuon leiman kanssa.
Kaupunki on valtuusto? Vai valtuutetut? Kuntalaiset? viemärilaitos?... kaikki? Leimaamme tuonkin asian kaupungiksi.
Jokainen ero on ihan oman laatuisensa. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Kukin käyttää tai ei käytä nimityksiä. Itse käytän yksinhuoltajuutta. Yhteishuollossa elämme, mutta entinen liittolaiseni (exvaimo) ei osallistu yhteishuoltoon niin kuin lainlaatija oli yhteishuollon ajatellut.
...sanaa sinkku! Siinä on yhteen sanaan mahdutettu monenlaista yksineläjää, neitiä, ex-rouvaa, minäkin, leski, olen arkioloissa yksinkertaisesti sinkku, sen enempää selittelyjä tarvitsematta.
Hakeeko ap. mahdollisesti samantyyppistä nimeä yh.lle.
Sinkku nimessä on lisäksi vielä mielestäni positiivinen lataus mukana, päinvastoin kuin yh.äidissä, jota nimitystä minä en kylläkään koe negatiivisväritteiseksi.
Levität kirjoituksessasi sovinismia. Kuten itsekin toteat kirjoituksesi loppupuolella, jokainen ero on omanlaatuisensa ja jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Miksi siis jokainen on vangittava leimaavan yh tms. nimityksen alaiseksi. Turha ajatella, että avioero tuo vaikeuksia, yhtä hyvin avioliitto tuo vaikeuksia. Kypsykää ihmiset hyvät.
Mielestäni sana 'sinkku' sisältää myös sen tiedon,
ettei 'sinkulla' ole lapsia. Leskikin voi olla 'sinkku', mutta hän on siis myös lapseton? Toisaalta taas englannin kielessä (mistä sinkkukin on peräisin) on käsite 'single mom' tai 'single parent'. Edellinen tarkoittaa yksinäistä äitiä, siis
yh:ta, jälkimmäiseen mahtuvat lesketkin, mutta he
ovat myös vanhempia eli heillä on lapsia.
Avioliitto on tuonut niille ylitsepääsemättömiä vaikeuksia jotka ovat eronneet, ei niille, jotka edelleen jatkavat yhdessä.
Huomaatko asenteesi viallisuutta?
Avioero kertoo AINA epäonnistumisesta ja parisuhteessa olleista vaikeuksista, mutta ei suinkaan avioliitto!
Aika tulee sinullekin kun kypsyt avioliittoosi, lähdet tai sopeudut, kuinka vaan, oma on asiasi, jätä kuitenkin muut arvostelematta. He ovat aikuisia ja päättävät itse asioistaan, tietävät itse asiansa, et sinä.
Tervettä lasta ei vois vähempää kiinnostaa iskän ja äiskän parisuhde-elämä. Älkää hyvät aikuiset pitäkö itseänne niin tärkeinä ja ainoina maailmannapoina.
Lapsi ja nuori tarvitsee huoltajan, paras huoltaja on oma biologinen äiti ja isä. Jos isä ei huolla, huoltaa äiti, jos äiti ei huolla, huoltaa isä. Se on näin yksinkertaista, eikä siitä asiasta tarvitse sen enempää vinkua.
Minähän se tässä arvostelin. Sehän on selvä. Tämä on kyllä hyvin merkillinen palsta, tällä on selvä totuudenkieltäminen menossa, hyvin monelle. Sehän on shokin yksin vaihe. Kyllä se terve elämä vielä koittaa, uskokaa pois.
Mutta se ei muuta totuutta, jonka sanoin. Se on edelleen voimassa. Eronnut kertoo epäonnistumisesta avioliitossa.
halu ja tarve aiheuttaa pahaa oloa muille. Se on sinun ongelmasi ja oman pahan olosi tuote. Mutta ajattelepa joskus, parempi nyt kuin myöhemmin, kuinka moni lapsi ja nuori tekee kaltaistesi myrkyn levittäjien takia hiljaisen itsemurhan.
sinun ongelmasi on?
onhan vanhapiikakin nykyisin sinkku!!!
Ihmettelen KEITÄ ovat ne ihmiset jotka haukkuvat yh:t. Niitä miehiä ketkä eivät välitä tavata lastaan. näiden nykyisiä "vaimoja" jotka kokevat ex:n uhkaksi-VAI kEITÄ???!!!
Miksi niille miehille jotka hylkäävät TÄYSIN lapsensa ei ole nimikettä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Me kannamme VASTuun- ja saamme haukut siitä.
missä järki???!!!
No, nyt alkaa kommentointi mennä sellaiseksi, että parempi kun lopetatte ja unohdatte koko jutun! Oli aihe sitten mikä tahansa, niin jotkut keskustelijat
ajautuvat väistämättä tappelemaan keskenään ja käyvät heittelemään henkilökohtaisia herjojaan. Ei ihme, että yksinhuoltajia arvostellaan ja panetellaan, kun eivät tule toimeen keskenäänkään.
sinkkuäiti, sinkkuhuoltaja. Vaikka onkin sana yhteishuolto, niin ei kuitenkaan sanota yhteishuoltaja, vai sanotaanko? Eikö kaksinhuoltajien kohdalla tarvita erittelyä, miksi yksinhuoltajan kohdalla tarvittaisiin. Käytetäänkö sanaa kaksinhuoltaja, joka vastaa sanaa yksinhuoltaja?
Kun epäilit tuolla alussa provoksi The Man:in aloituksen (itse en ole sitä lukenut), mikset huomaa provoksi Tuulian ja sen toisen riitelijän, joka vaihteli nimimerkkiään, kirjoituksia. Ovat luultavimmin sama kirjoittaja, joka täällä yrittää mokata yh:ien mainetta (itse tuskin on mikään yh, luultavasti on mies). Myös TV:n päivächateissä on sama tai samanlaisia, vaikka tällä hetkellä heidät sieltä ainakin tilapäisesti poistetaan, kiitos tämän palstan ihmisten toiminnan.
Miksi yksinhuoltaja ei saisi olla tyytyväinen elämäänsä?Miksi hän on "riitelijä"jos hän ei masennu yksinhuoltajia koskevista kirjoituksista tai puheista?Miksi hänellä ei saisi olla hyvä itsetunto?.Millä lailla hän mollaa yksinhuoltajien mainetta jos hän sanoo olevansa tyytyväinen ja elävänsä täyttä elämäää..?Ja miksi häntä epäillään mieheksi jos yh sanoo olevansa onnellinen!!
Minäkin olen ihan tyytyväinen ja hyväitsetuntoinen
ja vieläpä nainenkin, mutta se ei ollutkaan aloittamani keskustelun pointti. Vieläkin sanon: olipa aihe mikä tahansa, niin näitä 'tuulioita' ja
riitelijöitä pesiytyy jokaiseen ketjuun ohi varsinaisen aiheen! Ilmeisesti he saavat jotakin
tyydytystä siitä, että voivat nimimerkin suojassa
haukkua ja arvostella toisia ihmisiä.
Eräs kirjoittelija sanoi että ei välitä yksinhuoltajia parjaavista kirjoituksista tai puheista ,joku väittää häntä riitelijäksi.Kyllä jokaisella on täällä syytä miettiä uudestaan sanomisiaan.Tai opetella edes lukemaan oikein...Ja nimimerkin taakse on kaikkien hyvä "piiloutua"...