Tulisiko joskus vielä

Eletään toisillemme

Jookos

Minusta varsin järkevä haave. Että joku rakastaa realistista ihmistä sellaisena, kun hän aidosti on. Mulla on ollut aina täsmälleen sama haave. Että olisin rakas, riittävä itsenäni. Niin myös kumppani mulle. Ja pyrinkin näkemään kumppanin itsenään alusta asti ja rakastumaan itsenään muokkaamatta mitään muuksi.

Eipä kelvannu

Hmm...surullista, kyllä se tulee,!! mitään kuoria ei saakkaan olla, ihmisen pitää kelvata sellaisenaan, kun on! Multa kerran kysyi yks mies, että sä taidat olla ranttu, hetken mietin..en kylläkään, se sana jäi mieleen, että näytänkö siltä, kun en sellainen todellakaan ole, mutta mun tilanne on vaan vähän eri, kun en halua suhteita! On totta, että on vaikea löytää sellaista, että molemmat tuntee samoin, aina toinen tuntee ja toinen ei, mutta omana itsenään pitää ollakki...plaah en edes tiiä mitä tähän enää sanoisi, mutta tsemppii...

Ei sulle perunat kelpaa. Kun pitää olla valmiiksi kuorittuakin. 😵

Ei mikään mahdoton haave. Kuorellisiin ja kuorrutettuihin tulee aina suhtautua varauksella. Usein kuoren alta paljastuu oikein edetessä ihana, avoin , rakastettava ja hurmaava ihminen.
Syitä voi olla esim, ei aina arkuus, ujous, ei ole sinut itsensä kanssa.
Haaveile siihen asti, kunnes hän osuu kohdallesi.