Muuten, hyvää yötä!

Voisiko olla niin, että olenkin ymmärtänyt sut aika väärin? Tää on sikälikin taas vaikeaa kun pelkään, että keksin näitä selityksiä itselleni kun en susta kuitenkaan voi luopua. Ja näistä toiveikkaista ajatuksista seuraa taasen pelko, että saan vielä sellaisen henkisen romahduksen, mitä en kestäisikään sitten lopulta. Ymmärrätköhän mua? Tästä asiasta on tullut peikko. Tunnen eläväni vaan osittain, kun ajatukset pysyy siellä sinun luonasi.
11693
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Hyvää yötä. Meneekö miehelle vai naiselle?

Äänestä
  • No kenelle tuo aloitus menee?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    No kenelle tuo aloitus menee?

    Miehelle tai naiselle.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Miehelle tai naiselle.

    Taitaa mennä miehelle. Kysyin vain kun kuulosti niin tutulle ja en jaksa vastata jos ei olisi mahdollisuutta mennä hänelle.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    No kenelle tuo aloitus menee?

    Naiselta => naiselle 💘 💔

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Naiselta => naiselle 💘 💔

    Vitut mene.

    Äänestä

Selvää varmaan kysymällä tai puhumalla.
Tiedän tunteen, itse varaudun aina pahimman skenaarion mukaan ja ajattelen sen läpi. Kyllä se silti ikävältä tuntuisi, jos selviää että ei ole vastakaikua.

Mutta sekin on vain elämää joka jatkuu, yksi hengenveto kerrallaan.

Äänestä

Aloittaja, miten olet ymmärtänyt hänet?

Äänestä

No auringonnousukin voi kyllä tarpeeksi disorientoituneelle näyttää sen laskulta, mutta yhteisymmärryskin toki perustua myös vaikka ihan molemminpuoliseen väärinymmärrykseen.

Äänestä
  • Tämähän on sangen kiinnostavaa pohdintaa disorientaatiosta. Mikä mahtaisi olla tällainen molemminpuolinen väärinymmärrys? En ole aloittaja

    Äänestä

Täälläkin koittaa elää vain puolikas ihminen. Toinen puoli revittiin irti. Sama fiilis täälläkin, että oleminen on vaikeaa kun ajatus on aivan muualla.
n sivusta

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Voisiko olla niin, että olenkin ymmärtänyt sut aika väärin? Tää on sikälikin taas vaikeaa kun pelkään, että keksin näitä selityksiä itselleni kun en susta kuitenkaan voi luopua. Ja näistä toiveikkaista ajatuksista seuraa taasen pelko, että saan vielä sellaisen henkisen romahduksen, mitä en kestäisikään sitten lopulta. Ymmärrätköhän mua? Tästä asiasta on tullut peikko. Tunnen eläväni vaan osittain, kun ajatukset pysyy siellä sinun luonasi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu