Ikäryhmä vaille palveluja

Ylen nettisivuilla on päivitelty sitä miten Kemin kirjastosta on henkilökunta vähentynyt reilut 30 prosenttia. Muualla maassa keskimäärin henkilökunta kirjastoista kuuluu vähenneen vain 6 prosenttia.

Joku vielä kehtasi kirjoittaa, että niillä kirjaston työntekijöitten palkoilla ei tule toimeen. Miten ihmeessä sitten voivat tulla toimeen ihmiset, joilla ei ole mitään työtä! Heidän ei vissiin kuulukaan tulla toimeen?

Mitä työtä siellä kirjastoissa oikein tehdään? Siirrellään kirjoja paikasta toiseen. Ja mistä niissä kirjoissa kerrotaan? Rakkaudesta ja murhista ja muista seikkailuista = todellisuuspakoa. On kirjastoissa tietysti asiapitoista kirjallisuuttakin, mutta enimmäkseen varmaan lainataan juuri sitä todellisuuspakoa. Sitäkö halutaan ylläpitää? Menkääpä itseenne.

Joissakin kaunokirjallisissa teoksissa kerrotaan köyhemmän kansan halusta nousta taistelemaan olemassaolonsa ja oikeuksiensa puolesta. Tällaiset kirjat ovat nykyään harvinaisempia. Enimmäkseen kaunokirjallisuudessa kuvataan kivoja asioita, joita tapahtuu ihmisille, jotka tulevat hyvin toimeen palkallaan. Tämä ei olekaan sikäli todellisuuspakoa, että kirjastot on oikeastaan tarkoitettu hyvin toimeentulevien jaksamista varten. Ei sinne haluta syrjäytyneitä ja muuten huonompiosaisia. Kirjastojen palvelut ovat katetta hyvintoimeentulevilta kerätyille verorahoille ja ne verorahat suunnataan niille hyvintoimeentuleville.

Kirjastojen lakisääteiset velvollisuudet on määritelty jollain lailla kirjastolaissa. Kirjastolain tavoite on määritelty seuraavasti:

"Tämän lain tavoitteena on edistää:
1) väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin;
2) tiedon saatavuutta ja käyttöä;
3) lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa;
4) mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen;
5) aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.
Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus." (Laki yleisistä kirjastoista 2 §)

Mitä harmoonista tekstiä! Kukkaiskieltä! Kuin kirjaston työntekijän kirjoittamaa fiktiota.

Tarkasteltaessa yhdenvertaisuuden toteutumista ei pitäisi tuijottaa siihen, miten paljon kirjastoissa on henkilökuntaa ja miten motivoituneita he ovat (tuleeko palkalla toimeen). Yhdenvertaisuuden tulisi nähdäkseni tarkoittaa sitä, että jokaisella asiakkaalla on riippumatta olemuksestaan oikeus käyttää kirjaston palveluita siinä missä muillakin. Ainakaan kirjaston henkilökunnan ei tulisi tätä oikeutta omin lupineen ja omien mieltymyksiensä perusteella kaventaa. Minulla on kokemusta niin paskasta palvelusta kirjastoissa, että sellaiselle henkilökunnalle antaisin itse potkut välittömästi ja kyselemättä. Mutta he saavat kumminkin istua paikoillaan vuodesta toiseen. Jos valittaa heidän käytöksestään, kirjastonjohtaja vastaa asiaan sen enempää paneutumatta, että meidän henkilökuntamme toimii aivan oikein. Asiakkaan valitukseen vastataan, että kyse täytyy olla väärinkäsityksestä. Asiaa ei aleta selvittää.

Kun kirjastoissa on kyse lukemisesta ja siten lukutaidosta, eikö voitaisi siirtyä pelkästään asiakaslähtöisempään palveluun, jossa asiakas valitsisi lukemansa netistä löytyvästä hakemistosta ja kävisi vain noutamassa valitsemansa kirjat ja lainaisi ne itse automaatilla. Henkilökunnan tehtäväksi jäisi ainoastaan noutaa asiakkaan netissä valitsemat kirjat noutohyllyyn ja lainojen palauduttua henkilökunta veisi ne takaisin säilytykseen. Henkilökohtaisen asioinnin vähentämisellä vältyttäisiin niiltä tilanteilta, joissa henkilökunnan mielestä oudon tai epäilyttävän oloista henkilöä aletaan heti ovella tenttaamaan, että mitäs täältä etsit? Tai aletaan muille asiakkaille puhumaan omia epäilyksiä tietyn asiakkaan suhteen. Ei saa olla niin, että kirjaston asiakkaan pitää kyetä todistamaan tällainen huono kohtelu. Kirjaston johdon tulee puuttua siihen, kun asiakas siitä kertoo. Asiaa ei saa jättää selvittämättä.

Muutoin olen sitä mieltä, että kaikki kirjastot olisi hävitettävä.