JuliaK:n yötouhuja

Sen verran kommentoin tässä vaiheessa että JuliaK on kirjoittaja, minä vain julkaisija / kustantaja. 😊😎 Toivon Julian pian kirjoittavan lisää👍

Lopultakin kustantaja sai Julialta uutta tekstiä👍👍

JuliaK:n Syväkurkkutreeni osa1

Seuraavaksi lutkan treenaamisessa oli vuorossa syväkurkkutreeni. Lutka ei ole tässä asiassa kovinkaan hyvä, mutta treenillä se hoituu tämäkin ongelma. Käsketysti lutka kävi hakemassa kaupasta paketin ohutta makkaraa, tässä tapauksessa bratwurstia. Ohjeistuksen mukaan muu treeneissä tarvittava varustus oli vati ja paljon hyvää asennetta. Tiesin jo etukäteen, että tulen inhoamaan tätä treeniä, siinä kun suurella todennäköisyydellä lentää oksennus, mutta minkä lutka kohtalolleen mahtaa.
Treenipäivän iltana asetuin sovitusti tietokoneen ääreen seuranani linjan toisessa päässä kanssalutkani (syväkurkku personaltrainer) sekä toinen herroistani. Ohjeistuksena vaatetuksen suhteen oli paljas ylävartalo, mutta päätin, että parempi riisua kokonaan, sillä sotkua tulisi varmasti.
Ennen kuin varsinainen harjoittelu aloitettiin, niin sipaisin makkaraan käsketysti ruokaöljyä. Ensimmäinen harjoite oli ihan vaan makkaran, jonka pituus parinkymmenen sentin luokkaa, työntäminen suuhun pää kallistettuna taakse. Ensimmäisen kerran, kun makkara työntyi kurkkuani kohti, kakomisrefleksi sai vallan nopeasti ja vedet tuli silmiin saman tien. Ja ne äänet jotka siitä kakomisesta seurasi, melkein kastuu pelkästä ajatuksesta.
Seuraavalla kerralla tarkoitus oli saada makkara niin, että toinen pää on huulien tasalla ja toinen on, no siellä kurkussa. Tavoitteena oli myös pitää makkaraa paikallaan, kunnes lasketaan kolmeen. Laitoin makkaran pään suuhuni valmiiksi odottamaan lähtölaskentaa. Yksi…kaksi…kolme….painoin makkaran kurkkuuni…se tuntui aivan kamalalta ja luulin, että kaikki tulee saman tien ylös. Yksi, alkoi laskenta jonka ajan makkaraa tulisi pitää. Jokainen hetki tuntui piinaavalta ja olin varma, että tukehdun. Kaksi. En pysty tähän, halusin yökätä makkaran pihalle kurkustani, mutta minähän en luovuta. Kolme, mikä ihana ja kamala luku samaan aikaan. Vedin makkaran pois ja samalla huuto-oksensin vatiin ja totuuden nimessä myös päälleni. Silmistä valui vesi, rinnat olivat kuolassa ja oksennuksessa. Ei musta tule koskaan Brooklyn Grayn tai kanssalutkani tapaista syväkurkkua ajattelin.
Hengähdin hetken ja olin valmis seuraavaan harjoitukseen. Edellisen harjoituksen oli laskenut kanssalutkani sekä lähdön että pidon osalta. Nyt pidon laskisi herrani ja se kestäisi viiteen. Tässä kohtaa tiesin, että olisin entistä isommissa ongelmissa. Kolme kuului lähtölaskennan viimeinen numero ja painoin makkaran kurkkuuni, kuten tottelevainen lutka tekee. Ykkönen tuli herraltani suht nopeasti, mutta kakkosen kohdalla hiukan kesti. Samaan aikaan lutkan kurkku ei enää kestänyt ja makkara tuli ulos massiivisen kakomisen säestämänä.
”heti takaisin sisään ja laskenta alkaa alusta” kuului ohjeistus, joten painoin makkaran takaisin suuhuni. Kakoin ja ynisin makkara kurkussa, mutta olin päättänyt, että tämä kestetään. Tunsin oksennuksen tulevan väkisin, mutta minä en luovuta. Kyllä se oksennus sieltä silti tuli, makkarasta huolimatta. Lutka oli varmaan irvokas näky, kun oksentaa makkara syvällä kurkussa, oksennuksen valuessa sen ohi. Viisi, tuo vapauttava numero tuli piinallisten pitkien hetkien jälkeen. Mitä muuta sitä herralta voisi odottaakaan. Vatsa krampaten ja kuolat sekä oksennukset lutkan utareilla huohotin, vaikka tiesin ettei olla lähelläkään loppua…
JuliaK syväkurkku jatkuu……..