Pitäisi oppia. Lueskelin näin illan päätteeksi Matsiin kolumnia. Vahva ja itsenäinen on kyllä. Minäkin olen jollain tapaa mutta ilman uskallusta isoihin riskeihin. En tiedä miksi olen tässä tilanteessa. Mutta tällä hetkellä joudun luottamaan. Ennen kaikkea luotan itseeni. Mutta luottamus toiseen ihmiseen on kovilla.
Vai luottamaan
Anonyymi
1475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä oon oppinut olemaan yksin niin ei tartte miettiä voiko luotta vai ei.
Näin on vaan helpompaa.
Millainen on suhteesi, entä millainen on tietämyksesi mr.colombon merireissulta, jolloin löytyi taito käyttää rotista kiljua, matkan meriseljiällä, ennen saapumista riioho, eteläameriikkaha, havaitsemaan ihimiskunnan eka pottu, moro.
?
https://m.youtube.com/watch?v=CsLhNxzwK1Y
Nuo jutut muistuttavat aina sellaisesta ihmisestä, johon en halua koskaan tutustua!
Minä pidän ja luotan vain sellaisiin ihmisiin jotka olen tuntenut hyvin kauan. En halua tutustua uusiin ihmisiin, en yhteenkään. Viihdyn hyvin yksinkin ja tykkään liikkua yksin.
Liekö elämää lainkaan riskittä sitten.
Liittyy erityispiirteisyyteen, on omat hyvin tarkat rajat ja toisaalta myös se että elämässä on jo riittävästi itselle tärkeitä ihmisiä ja myös siksi että tarvitsee paljon omaa aikaa. Me ihmise emme ole samanlaisia ja jokaisen yksityisyyttä ja tapaa ajatella pitää kunnioittaa. Sellainen ei ole kunnioittamista, että lähdetään ulkopuolelta vaikuttamaan yksittäisen ihmisen elämään sellaisella tavalla, mikä ei lainkaan sovi kyseiselle ihmiselle. Se vain saa tuhoa aikaan monella tapaa.
Minä todella haluaisin vielä oppia luottamaan. Olen niin rikkinäinen onko minulta sitten elämä evätty? Ei oikeutta edes yrittää rakastaa ? Miksi mä sitten eläisin jos en saa enään mitään tuntea ? 😔 haluan sit vaan pois
Tuo on oma valintasi, jos haluat voit rikkoa kaavasi.
Rakkaus on riski, mutta sillä on myös mahdollisuus onnistua ja tuoda toisenlaista rikkautta elämääsi.
Vanhana on hyvä katsoa peiliin ja todeta valitsin näin . Oli valintasi sitten mikä tahansa.
Ihmisten tuntuu olevan mahdoton käsittää minun tapaani ajatella. En koe mitään tarvetta rikkoa rajojani ja olen täysin varma, että olen samaa mieltä monia vuosia vanhempanakin. Haluan elää omannäköistäni elämään, en kenenkään muun näköistä elämää! Joten kunpa tämä vihdoinkin ymmärrettäisiin ja loppuisi se kaikki turha.
Sinun pitää etsiä sellainen ihminen elämääsi, minä se en ole!
Jokaisella pitäisi olla ihmisiä lähellään, joihin voi luottaa. Ystävyys ja keskinäinen luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Kuinka paljon kevyempi täällä on vaeltaa, kun tietää että on ystäviä.
Samanhenkisiä ihmisiä kun kohtaa, heistä kannattaa pitää kiinni. Elämä on monin verroin rikkaampaa, kun voi jakaa asioita ja elämäänsä.
Olisi se silti ihanaa, jos olisi vielä sellainen ystävä jonka lähellä sydän pompsahtaa ja veri kiertää poskipäissä. Tuntisi elävänsä joka solullaan, eikä vaan suorittaisi elämää vähän kyllästyneenä.
Minun elämässäni on jo monta sellaista ihmistä. Yhtään enenpää en tarvitse enkä elämääni halua!
Ottaa aikansa rakentaa ja ansaita luottamus. Se on päivittäisiä sitoumuksia, ja ei liian suuria tai epämukavia, joihin ei ole rahkeita. Ehkä myöhemmin. Sillan vahvistamista askel kerrallaan. Ja pitää uskaltaa luottaa myös siihen että voi sanoa ei. Ja pysyä selvillä sitoumuksistaan, mihin aika ja energia riittävät. Luottamus on itseään vahvistava kierre kuten epäluottamuskin.
Perusluottamus on ihmiselle myötäsyntyistä mutta sen voi menettää jo varhaislapsuudessa tai myöhrmmin jonkin trauman kautta. Voi luottaa kykyihinsä, yhteisöönsä että se kantaa ja yleensä että kaikki tulee menemään hyvin ja kuten tarkoitettu on. Pieni epäluottamus toimii omaksi hyväksi vaarojen väistämiseksi. Omalle epämukavuusalueelle meneminen lisää uskoa itseen. Ja myös toisiin.