Aion perustaa mielenterveysasioita ajavan aktivistiryhmän, liity mukaan!

Kiitos! On jo korkea aika tuoda nämä epäkohdat ja ihmiskohtalot päivänvaloon, asiat eivät muutu itsestään. Yksikin pelastettu ihminen olisi voitto jo itsessään! Pidetään peukut pystyssä että ryhmä saa jäseniä, ja tärkeä asia tarvitsemansa huomion 👍👍

Lokeroitu kirjoitti:

Kiitos! On jo korkea aika tuoda nämä epäkohdat ja ihmiskohtalot päivänvaloon, asiat eivät muutu itsestään. Yksikin pelastettu ihminen olisi voitto jo itsessään! Pidetään peukut pystyssä että ryhmä saa jäseniä, ja tärkeä asia tarvitsemansa huomion 👍👍

Lue lisää

Omituista muuten, ettei Suomessa tunnu olevan vielä lainkaan samantapaista aktivistiryhmää? En tiedä mitään tahoa joka näitä asioita ajaisi, vaikka kaikille muille asioille tuntuu löytyvän omat aktivistinsa. No, ilmeisesti tämä tulee nyt tarpeeseen!

Lokeroitu kirjoitti:

Omituista muuten, ettei Suomessa tunnu olevan vielä lainkaan samantapaista aktivistiryhmää? En tiedä mitään tahoa joka näitä asioita ajaisi, vaikka kaikille muille asioille tuntuu löytyvän omat aktivistinsa. No, ilmeisesti tämä tulee nyt tarpeeseen!

Lue lisää

Onhan näitä välillä ollut että asioita on ajettu jos epäkohtia on sattunut esim
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016033021340408
Ihmisistä joilla on ollut pitkäkestoisia masennuslääkevieroituksia on kirjoitettu lehdissä ja siitä puhuttu TV:ssäkin. Jotkut on tuoneet tarinoitansa julkisuuteen.
Mad in Finlandissa on jaettu potilaiden huonoja hoitokokemuksia ja otettu kantaa, organisoitu toimintaa. Heillä on myös FB sivut. Onhan näitä nykyään. Tarpeenmukainen hoito ry, Taho, on olemassa joka siis käsittääkseni on taustavoima tämän Mad in Finlandin taustalla, jolla on siis nettisivut ja FB-sivusto. Mad in Finlandin alkuperäinen emosivusto on Mad in America joka on jo vuosia ajanut asiaa.
Toisaalta mielestäni näitä potilaiden oikeuksia ajavia tahoja ei ole liikaa.
Joku varmaan saattaa tietää onko muitakin jotain potilasyhdistyksiä ym jossa tällaisia asioita ajetaan.
Varmasti olisi paikka ryhmittymälle potiltaita jotka yrittää suoraan tehdä esim poliittista vaikuttamistyötä asioiden muuttamiseksi esim lakialoitteilla.

Itsellänikin mielessä on monenlaisia vaikuttamistapoja miten voisi vaikuttaa.

Ongelmaksi tällaisissa vaikuttamistavoissa näen sen että asiantuntijat ja haittaa saaneet potilaat ei välttämättä juuri kohtaa vaan ovat omissa kuppikunnissaan. Mielestäni on tärkeää että satutettujen potilaiden tarinat pääsisi jotenkin esille.

Mielestäni minkäänlainen vaikuttamistoiminta vaatisi hyvän strategian ja suunnitelman miten vaikuttaa. Ja miettiä mitä asioita haluttaisiin ajaa erityisesti eteenpäin ja mihin keskittyä. Sellaisia henkilöitä jotka olisivat valmiita laittamaan aikaa ja energiaa siihen.
Nuo aktivistit yrittivät siis tuolla aloitteella saada Skotlannin parlamenttia laittamaan toimeksi siinä asiassa että ihmisiä autetaan paremmin jotka ovat ongelmissa psyykenlääkkeiden lopetusongelmien ja vieroitusoireiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan näitä välillä ollut että asioita on ajettu jos epäkohtia on sattunut esim
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016033021340408
Ihmisistä joilla on ollut pitkäkestoisia masennuslääkevieroituksia on kirjoitettu lehdissä ja siitä puhuttu TV:ssäkin. Jotkut on tuoneet tarinoitansa julkisuuteen.
Mad in Finlandissa on jaettu potilaiden huonoja hoitokokemuksia ja otettu kantaa, organisoitu toimintaa. Heillä on myös FB sivut. Onhan näitä nykyään. Tarpeenmukainen hoito ry, Taho, on olemassa joka siis käsittääkseni on taustavoima tämän Mad in Finlandin taustalla, jolla on siis nettisivut ja FB-sivusto. Mad in Finlandin alkuperäinen emosivusto on Mad in America joka on jo vuosia ajanut asiaa.
Toisaalta mielestäni näitä potilaiden oikeuksia ajavia tahoja ei ole liikaa.
Joku varmaan saattaa tietää onko muitakin jotain potilasyhdistyksiä ym jossa tällaisia asioita ajetaan.
Varmasti olisi paikka ryhmittymälle potiltaita jotka yrittää suoraan tehdä esim poliittista vaikuttamistyötä asioiden muuttamiseksi esim lakialoitteilla.

Itsellänikin mielessä on monenlaisia vaikuttamistapoja miten voisi vaikuttaa.

Ongelmaksi tällaisissa vaikuttamistavoissa näen sen että asiantuntijat ja haittaa saaneet potilaat ei välttämättä juuri kohtaa vaan ovat omissa kuppikunnissaan. Mielestäni on tärkeää että satutettujen potilaiden tarinat pääsisi jotenkin esille.

Mielestäni minkäänlainen vaikuttamistoiminta vaatisi hyvän strategian ja suunnitelman miten vaikuttaa. Ja miettiä mitä asioita haluttaisiin ajaa erityisesti eteenpäin ja mihin keskittyä. Sellaisia henkilöitä jotka olisivat valmiita laittamaan aikaa ja energiaa siihen.
Nuo aktivistit yrittivät siis tuolla aloitteella saada Skotlannin parlamenttia laittamaan toimeksi siinä asiassa että ihmisiä autetaan paremmin jotka ovat ongelmissa psyykenlääkkeiden lopetusongelmien ja vieroitusoireiden kanssa.

Lue lisää

Ai joo, kyllä mä muistankin ton Kupittaan keissin! 😞
Kumma kyllä, Li Anderssonin jutussa lupailemia parannuksia ei ole juuri näkynyt..

Mua kiinnostaisi tehdä ehkä eniten sellaista suoraa, poliittista vaikuttamista, juurikin lakialotteilla ja muilla vastaavilla. Minkälaisia ideoita sulla on?

Olen samaa mieltä siitä, että näitä tosielämän kauhutarinoita pitäisi näkyä enemmän lehdissä. Voisin vaikka itse kertoa omani, jos mahdollisuus siihen koituisi. Olisin myös valmis laittamaan aikaa ja vaivaa siihen, että toivotut päämäärät saavutetaan.
Jos saisi tietoonsa sellaisia potilasyhdistyksiä, jotka on samoilla linjoilla, en näkisi yhteistyötäkään mitenkään mahdottomana ajatuksena.

Lokeroitu kirjoitti:

Ai joo, kyllä mä muistankin ton Kupittaan keissin! 😞
Kumma kyllä, Li Anderssonin jutussa lupailemia parannuksia ei ole juuri näkynyt..

Mua kiinnostaisi tehdä ehkä eniten sellaista suoraa, poliittista vaikuttamista, juurikin lakialotteilla ja muilla vastaavilla. Minkälaisia ideoita sulla on?

Olen samaa mieltä siitä, että näitä tosielämän kauhutarinoita pitäisi näkyä enemmän lehdissä. Voisin vaikka itse kertoa omani, jos mahdollisuus siihen koituisi. Olisin myös valmis laittamaan aikaa ja vaivaa siihen, että toivotut päämäärät saavutetaan.
Jos saisi tietoonsa sellaisia potilasyhdistyksiä, jotka on samoilla linjoilla, en näkisi yhteistyötäkään mitenkään mahdottomana ajatuksena.

Lue lisää

Niin, tuossakin vuosia vanhassa Kupittaaseen liittyneessä jutussa tulee selville, että Li Anderssonillekin on selvää, että hoidossa usein päädytään lääkekeskeisyyteen ja terapiaa ei ole saatavilla riittävästi. Ongelmat tiedostetaan.

Mitä ei tunnuta tässä ottavan huomioon on sen kauaskantoiset mahdollisesti negatiiviset seuraukset ihmisen elämässä, terveydelle, elämänlaadulle, tunne-elämälle, kenties jopa kyvylle olla työelämässä. Tämä ilmeisesti ollaan valmiita hyväksymään?

Psykiatriassa myös rajoitetaan ihmisten perusoikeuksia tietyissä tilanteissa ja näen paljon eettisiä ongelmia medikalisaatiokeskeisen mallin yhdistymisestä tähän pakkovaltaan mitä psykiatria käyttää. Kaikki tuntuu melkein olevan oikwutetrua kun ihminen on sairas ja "hullu".

Itselläni on kokemusta kuin pitkällä aikavälillä lääkkeet alkoi tuhota elämääni. Näitä tarinoita on luettavissa myös tuosta Skotlannin parlamentin aloitteesta. En yksinkertaisesti pystyisikään enää hoitamaan itseäni psykiatrian lääkkeillä ja sen lääkekeskeisellä hoitomallilla vaan koska reagoin lääkkeisiin huonosti nykyään sillä olisi hyvin huonoja seurauksia pitkän aikaa hoitomallissa olleena. Olen nähnyt psykiatriasta myös parempaa puolta kun alettiin tarjota apua mikä ei ole lääkekeskeistä.

Toki itselläkin pääsääntöisesti toiveena olisi poliittisesti vaikuttaa muutoksen kannalta mutta myös tuoda ihmisten tarinoita esille jollain tavalla jotka on tästä hoidosta haittaa saaneet, tuoda systeemin epäkohtia ilmi. Nykyään alustoja tälle olisi paljon missä nostattaa keskustelua ja vuoropuhelua. Potilaiden valinnanvapautta hoidosta pitäisi lisätä. Tukea pitäisi paremmin tulla lääkevieroitukseen ja lääkeharmeissa. Mielestäni vuoropuhelua satutettujen mt potilaiden ja psykiatrian ammattilaisten välillä pitäisi lisätä, tosin en ole varma haluavatko he oikeasti kuulla.

En halua kaikkia ideoitani avata tässä mutta niitä olisi.:)

Tuo on hyvin rohkeaa jos uskaltaisi kertoa tarinansa mediassa. Rispektit esim masennuslääkevieroittautujille jotka on tarinoita julkisesti avanneet.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tuossakin vuosia vanhassa Kupittaaseen liittyneessä jutussa tulee selville, että Li Anderssonillekin on selvää, että hoidossa usein päädytään lääkekeskeisyyteen ja terapiaa ei ole saatavilla riittävästi. Ongelmat tiedostetaan.

Mitä ei tunnuta tässä ottavan huomioon on sen kauaskantoiset mahdollisesti negatiiviset seuraukset ihmisen elämässä, terveydelle, elämänlaadulle, tunne-elämälle, kenties jopa kyvylle olla työelämässä. Tämä ilmeisesti ollaan valmiita hyväksymään?

Psykiatriassa myös rajoitetaan ihmisten perusoikeuksia tietyissä tilanteissa ja näen paljon eettisiä ongelmia medikalisaatiokeskeisen mallin yhdistymisestä tähän pakkovaltaan mitä psykiatria käyttää. Kaikki tuntuu melkein olevan oikwutetrua kun ihminen on sairas ja "hullu".

Itselläni on kokemusta kuin pitkällä aikavälillä lääkkeet alkoi tuhota elämääni. Näitä tarinoita on luettavissa myös tuosta Skotlannin parlamentin aloitteesta. En yksinkertaisesti pystyisikään enää hoitamaan itseäni psykiatrian lääkkeillä ja sen lääkekeskeisellä hoitomallilla vaan koska reagoin lääkkeisiin huonosti nykyään sillä olisi hyvin huonoja seurauksia pitkän aikaa hoitomallissa olleena. Olen nähnyt psykiatriasta myös parempaa puolta kun alettiin tarjota apua mikä ei ole lääkekeskeistä.

Toki itselläkin pääsääntöisesti toiveena olisi poliittisesti vaikuttaa muutoksen kannalta mutta myös tuoda ihmisten tarinoita esille jollain tavalla jotka on tästä hoidosta haittaa saaneet, tuoda systeemin epäkohtia ilmi. Nykyään alustoja tälle olisi paljon missä nostattaa keskustelua ja vuoropuhelua. Potilaiden valinnanvapautta hoidosta pitäisi lisätä. Tukea pitäisi paremmin tulla lääkevieroitukseen ja lääkeharmeissa. Mielestäni vuoropuhelua satutettujen mt potilaiden ja psykiatrian ammattilaisten välillä pitäisi lisätä, tosin en ole varma haluavatko he oikeasti kuulla.

En halua kaikkia ideoitani avata tässä mutta niitä olisi.:)

Tuo on hyvin rohkeaa jos uskaltaisi kertoa tarinansa mediassa. Rispektit esim masennuslääkevieroittautujille jotka on tarinoita julkisesti avanneet.

Lue lisää

En tiedä diagnoosiasi, mutta hyvä jos muut keinot toivat sulle avun 🙂 Mun diagnoosilla lääkkeettömyys ei valitettavasti ole vaihtoehto, vaikka mullekin aiheutuu lääkkeistä paljon haittaa. Itseasiassa harvalla potilaalla on lääkehoidosta kovin mukavia kokemuksia 😔 Olen joskus miettinyt että onkohan lääkärit ihan oikeasti vaan lääkefirmojen talutusnuorissa..

Tuosta hulluksi leimaamisesta on myös kokemusta, ja siitä millaista kohtelua saat kun sut kerran on leimattu.. Omassa tapauksessani sain myös väärän diagnoosin, jota ne ei ole vielä tähänkään päivään mennessä suostuneet korjaamaan, vaikka se on vääräksi todettu.
Siinä on myös asia johon haluaisin ehdottomasti vaikuttaa, koska mielestäni väärä diagnoosi on hoitovirhe, ja virheelliset tiedot kuuluisi korjata jos potilas itse sitä pyytää. Tässä koko aiheessa on itseasiassa niin paljon kaikkea hämärää ja mätää, että en tiedä mistä koko korjausprosessi pitäisi oikein aloittaa 😀

Mitä tarkoitat alustoilla missä voisi nostattaa keskustelua? Uskon vahvasti että Suomi24 ei ole se vahvin vaihtoehto, se vaan tuli mulla ekana mieleen 😂

Lokeroitu kirjoitti:

En tiedä diagnoosiasi, mutta hyvä jos muut keinot toivat sulle avun 🙂 Mun diagnoosilla lääkkeettömyys ei valitettavasti ole vaihtoehto, vaikka mullekin aiheutuu lääkkeistä paljon haittaa. Itseasiassa harvalla potilaalla on lääkehoidosta kovin mukavia kokemuksia 😔 Olen joskus miettinyt että onkohan lääkärit ihan oikeasti vaan lääkefirmojen talutusnuorissa..

Tuosta hulluksi leimaamisesta on myös kokemusta, ja siitä millaista kohtelua saat kun sut kerran on leimattu.. Omassa tapauksessani sain myös väärän diagnoosin, jota ne ei ole vielä tähänkään päivään mennessä suostuneet korjaamaan, vaikka se on vääräksi todettu.
Siinä on myös asia johon haluaisin ehdottomasti vaikuttaa, koska mielestäni väärä diagnoosi on hoitovirhe, ja virheelliset tiedot kuuluisi korjata jos potilas itse sitä pyytää. Tässä koko aiheessa on itseasiassa niin paljon kaikkea hämärää ja mätää, että en tiedä mistä koko korjausprosessi pitäisi oikein aloittaa 😀

Mitä tarkoitat alustoilla missä voisi nostattaa keskustelua? Uskon vahvasti että Suomi24 ei ole se vahvin vaihtoehto, se vaan tuli mulla ekana mieleen 😂

Lue lisää

Minulla on vastaavia kokemuksia diagnooseista. Häiritsevintä on kun diagnooseja on annettu kärsiessä lääkehaitoista tai vieroituksen aikana lääkkeistä, ja käytännössä tajuaa että ne on niitä mitkä olon on heikentäneet tosi huonoksi ja sitä ei tosiaan ole auttanut että on tungettu lisää lääkkeitä mitkä ei sovi. Joku diagnoosimerkintä on todettu virheelliseksi tai sen paikkaansapitävyydestä on epäilystä ja silti sitä ei meinaa saada pois papereista. Aina kun menee lääkäriin he näkee nämä diagnoosit listalta.

Niin veikkaan että monella etenkin pitkänlinjan potilaalla varsinkin alkaa olla kokemuksia lääkehaitoista.

Tämä Suomi24 ei ole alustana kovin hyvä keskustelun nostattamispaikka, vaikkakin täällä voikin aika helposti ilman tiukkaa moderointia aiheesta keskustella.

Lokeroitu kirjoitti:

En tiedä diagnoosiasi, mutta hyvä jos muut keinot toivat sulle avun 🙂 Mun diagnoosilla lääkkeettömyys ei valitettavasti ole vaihtoehto, vaikka mullekin aiheutuu lääkkeistä paljon haittaa. Itseasiassa harvalla potilaalla on lääkehoidosta kovin mukavia kokemuksia 😔 Olen joskus miettinyt että onkohan lääkärit ihan oikeasti vaan lääkefirmojen talutusnuorissa..

Tuosta hulluksi leimaamisesta on myös kokemusta, ja siitä millaista kohtelua saat kun sut kerran on leimattu.. Omassa tapauksessani sain myös väärän diagnoosin, jota ne ei ole vielä tähänkään päivään mennessä suostuneet korjaamaan, vaikka se on vääräksi todettu.
Siinä on myös asia johon haluaisin ehdottomasti vaikuttaa, koska mielestäni väärä diagnoosi on hoitovirhe, ja virheelliset tiedot kuuluisi korjata jos potilas itse sitä pyytää. Tässä koko aiheessa on itseasiassa niin paljon kaikkea hämärää ja mätää, että en tiedä mistä koko korjausprosessi pitäisi oikein aloittaa 😀

Mitä tarkoitat alustoilla missä voisi nostattaa keskustelua? Uskon vahvasti että Suomi24 ei ole se vahvin vaihtoehto, se vaan tuli mulla ekana mieleen 😂

Lue lisää

Diagnooseista ei nähtävästi myöskään pääse ikinä eroon, siis psykiatrisista diagnooseista.
Muissa sairauksissa kyllä diagnoosit poistetaan diagnoosilistasta, kun ihminen paranee.
Eli " kerran hullu on aina hullu ", mutta se on väärin, näistäkin sairauksista voi parantua.
Silti tuo " leima " seuraa elämän loppuun saakka.

Jahas 😀

Me Ylessä emme ota minkäänlaista vastuuta

Olet aivan oikeassa, saman olen huomannut minäkin. Siinäpä on oikeastaan syy miksi nykyään välttelen terveyskeskukseen menemistä ihan viimeiseen asti, niin kamalaa kohtelua ei kukaan ansaitse osakseen.

Uskon että meitä todellakin tarvittaisiin, koska itse ainakin haen tässä paljon isompia tuloksia kuin vain stigman pyyhkimistä, vaikka ihan hyvä tavoitehan sekin on. Enpä muuten yllättyisi jos lääketeollisuuden rahoja menisi lahjoituksina mielenterveysjärjestöille 😅

Lääketeollisuus tukee joitakin mt- ja potilasjärjestöjä. Se asenteellisuus voi olla olemassa ihan jo mt systeemissä itsessään.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketeollisuus tukee joitakin mt- ja potilasjärjestöjä. Se asenteellisuus voi olla olemassa ihan jo mt systeemissä itsessään.

Just 🥶 Ei ole helppo tehtävä meilläkään edessä.

Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?

Anonyymi kirjoitti:

Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?

Vaikuttaa että Mad in Finland yrittää nostattaa tietoisuutta masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja turvallisesta vieroituksesta ja uskoisin että asiassa on eteenpäinviejiä. Heillä oli nettiseminaari jonkun aikaa sitten, jossa oli puhumassa aiheen huippututkija Mark Horowitz, joka on ollut mukana kokoamassa RCPsychin (Britannian Royal College of Psychiatristin) hyvää "Stopping Antidepressants"-materiaalia, jossa on konkreettisia ohjeita masennuslääkevieroitukseen. Puhumassa masennuslääkevieroituksesta oli myös MIELI ry:n psykiatri Kristian Wahlbeck.

Mietin kauanko menee että Suomeenkin saataisiin kunnollinen tällainen vieroitusmateriaali ja Käypähoidossa tämä asia otetaan vakavasti niin että tulee konkreettisia vieroitusohjeita. Monenkohan potilaan elämään on tullut vaikeuksia (voi olla täysin vähättelevä ilmaus kuvaamaan mitä ihmiset joutuu käymään läpi) ylinopeilla vieroituksilla ja summamutikassa annetuilla ohjeilla? Kuinka monen potilaan vieroitusoireet on leimattu turhaan relapsiksi kun etenkin jollakin psykiatreilla voi olla ollut käsitys, että vieroitusoireet on tyyliin ihan lyhytkestoisia vain ja sitten kyse on muusta.

Jossain vaiheessa törmäsin mielipidekirjoituksiin aiheesta, esim:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006362310.html
https://www.ts.fi/lukijoilta/4641219
Mielipidekirjoitukset on yksi hyvä vaikuttamisen väline.

Sellainenkin on kuin Akathisia Alliance, joka nostattaa akatisiasta tietoisuutta MISSD.n lisäksi. Heillä on nettisivut ja heidän jäsenet tekevät sosiaalisessa mediassa kuten Twitterissä aktivismia ja heiltä löytyy myös videoita Youtubesta. Heidän nettisivuillaan tietopaketti akatisiasta on mahdollisuus kääntää eri kielille myös suomeksi google kääntäjällä. Google kääntäjällä käännetty matsku ei tosin ole paras. Tämänkin yhdistyksen kanssa voisi kokeilla tehdä yhteistyötä heidän matskujen suomentamiseksi ynnä muuta vastaavaa.

Tämmöinen monikanavainen somevaikuttaminen olisi yksi mahdollisuus. Somessa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa mutta mielestäni toiminta vaatisi tosiaan vastaavantyyppistä organisoitumista.Somessa englanninkielellä on esimerkiksi hyödynnetty esim hashtagia "prescribedharm" jossa ihmiset jakaa huonoja psyykenlääkekokemuksia. Samaten yhdessä vaiheessa kun joku psykiatri oli väittänyt että psyykenlääkevieroitus kestää vain pari viikkoa valtaosalla Britanniassa lehdessä niin aktivistit perusti hashtagin "morethan2weeks" jossa ihmiset jakoi kokemuksiaan. Hashtageja voi hyödyntää aktivismissa. Tämä oli siis aikaa kun masennuslääkevieroitusta ei otettu vielä samalla vakavuudella.

Somessa ainakin Twitterissä englanninkielellä keskustelua käydään niin että mukana voi olla potilaita ja psykiatrian alan asiantuntijoitakin. Ihmisiä voi tägätä keskusteluihin. Toki monet psykiatrian alan asiantuntijat saattavat jopa hiljentää ihmisiä jos on kyse kritiikistä ja moni haluaa vaan olla omissa kuppikunnissaan. Se voidaan katsoa jonain loukkaavanakin kritiikkinä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaa että Mad in Finland yrittää nostattaa tietoisuutta masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja turvallisesta vieroituksesta ja uskoisin että asiassa on eteenpäinviejiä. Heillä oli nettiseminaari jonkun aikaa sitten, jossa oli puhumassa aiheen huippututkija Mark Horowitz, joka on ollut mukana kokoamassa RCPsychin (Britannian Royal College of Psychiatristin) hyvää "Stopping Antidepressants"-materiaalia, jossa on konkreettisia ohjeita masennuslääkevieroitukseen. Puhumassa masennuslääkevieroituksesta oli myös MIELI ry:n psykiatri Kristian Wahlbeck.

Mietin kauanko menee että Suomeenkin saataisiin kunnollinen tällainen vieroitusmateriaali ja Käypähoidossa tämä asia otetaan vakavasti niin että tulee konkreettisia vieroitusohjeita. Monenkohan potilaan elämään on tullut vaikeuksia (voi olla täysin vähättelevä ilmaus kuvaamaan mitä ihmiset joutuu käymään läpi) ylinopeilla vieroituksilla ja summamutikassa annetuilla ohjeilla? Kuinka monen potilaan vieroitusoireet on leimattu turhaan relapsiksi kun etenkin jollakin psykiatreilla voi olla ollut käsitys, että vieroitusoireet on tyyliin ihan lyhytkestoisia vain ja sitten kyse on muusta.

Jossain vaiheessa törmäsin mielipidekirjoituksiin aiheesta, esim:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006362310.html
https://www.ts.fi/lukijoilta/4641219
Mielipidekirjoitukset on yksi hyvä vaikuttamisen väline.

Sellainenkin on kuin Akathisia Alliance, joka nostattaa akatisiasta tietoisuutta MISSD.n lisäksi. Heillä on nettisivut ja heidän jäsenet tekevät sosiaalisessa mediassa kuten Twitterissä aktivismia ja heiltä löytyy myös videoita Youtubesta. Heidän nettisivuillaan tietopaketti akatisiasta on mahdollisuus kääntää eri kielille myös suomeksi google kääntäjällä. Google kääntäjällä käännetty matsku ei tosin ole paras. Tämänkin yhdistyksen kanssa voisi kokeilla tehdä yhteistyötä heidän matskujen suomentamiseksi ynnä muuta vastaavaa.

Tämmöinen monikanavainen somevaikuttaminen olisi yksi mahdollisuus. Somessa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa mutta mielestäni toiminta vaatisi tosiaan vastaavantyyppistä organisoitumista.Somessa englanninkielellä on esimerkiksi hyödynnetty esim hashtagia "prescribedharm" jossa ihmiset jakaa huonoja psyykenlääkekokemuksia. Samaten yhdessä vaiheessa kun joku psykiatri oli väittänyt että psyykenlääkevieroitus kestää vain pari viikkoa valtaosalla Britanniassa lehdessä niin aktivistit perusti hashtagin "morethan2weeks" jossa ihmiset jakoi kokemuksiaan. Hashtageja voi hyödyntää aktivismissa. Tämä oli siis aikaa kun masennuslääkevieroitusta ei otettu vielä samalla vakavuudella.

Somessa ainakin Twitterissä englanninkielellä keskustelua käydään niin että mukana voi olla potilaita ja psykiatrian alan asiantuntijoitakin. Ihmisiä voi tägätä keskusteluihin. Toki monet psykiatrian alan asiantuntijat saattavat jopa hiljentää ihmisiä jos on kyse kritiikistä ja moni haluaa vaan olla omissa kuppikunnissaan. Se voidaan katsoa jonain loukkaavanakin kritiikkinä.

Lue lisää

Ajatelkaas masennuslääkkeiden lisäksi vielä kaikki muut lääkkeet, kuten antipsykootit! 😱Suomessahan on tapana määrätä niitäkin vähän joka vaivaan, olit psykoottinen tai et 😅

Olen yrittänyt joskus lähettää mielipidekirjoituksia näistä aiheista, mutta kirjoituksiani ei koskaan julkaistu 😔 Siksi tätä ryhmää kokoankin, kun tuntuu että yksin olen voimaton muuttamaan näin suuria asioita.

Olen ehdottomasti organisoitumisen ja somevaikuttamisen kannalla, se voi nykyään olla hyvinkin tehokasta. Mulle on tullut mieleen jo hashtagejakin, jotka voitais valjastaa tän meidän ryhmän ja sen ajamien asioiden käyttöön. Musta meillä pitäis myös olla joku mieleenpainuva nimi, joka jollain tapaa kuvastaisi meitä ja sitä mitä tehdään.

Voidaan miettiä näitä juttuja tarkemmin vaikka heti kun saadaan järkättyä joku yksityisempi keskustelupaikka. Voisin kertoa sitten myös tarkemmin niistä asioista mihin itse haluaisin vaikuttaa 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?

Kukaanhan ei halua, että negatiiviset tosiasiat tulisivat julki, haitallisuutta ei haluta myöntää.
Siitä syystä suljetaan silmät ja korvat, asioista vaietaan.

Muistatko, kuinka Kopakkalalle kävi ?
Avasi televisiossa suunsa ja kertoi mielipiteensä lääkkeistä, potkut tuli.
Totuus pääsi livahtamaan kansan tietoisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Muistatko, kuinka Kopakkalalle kävi ?
Avasi televisiossa suunsa ja kertoi mielipiteensä lääkkeistä, potkut tuli.
Totuus pääsi livahtamaan kansan tietoisuuteen.

Kopakkala puhui asioista jo kauan sitten, mutta vasta tutkimuksen lisääntyessä asiat alettiin ottaa vakavammin.

Anonyymi kirjoitti:

Kopakkala puhui asioista jo kauan sitten, mutta vasta tutkimuksen lisääntyessä asiat alettiin ottaa vakavammin.

Kopakkala on alunalkujaankin ollut oikeassa ja nostanut kissan pöydälle. Valitettavasti usein tällaisista ns.mainstream narratiivia kyseenalaistavista henkilöistä ei pidetä.

Anonyymi kirjoitti:

Kopakkala puhui asioista jo kauan sitten, mutta vasta tutkimuksen lisääntyessä asiat alettiin ottaa vakavammin.

Varmastikin asiat otetaan vakavasti, mutta ihmisiä, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa, ei oteta vakavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?

"Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?"

Itse ajattelen, että se on kuin ilmastonmuutos, on olemassa ihmisiä, jotka kahlitsevat itsensä Mannerheimin tiehen, ja sitten on ihmisiä jotka odottavat että joku toinen kalhitsee itsensä hänen asian puolesta.

Ja siitä hän koko aktivismiryhmän perustamisessa on pohjimmiltaan kysymys. Olla se aktiivinen toimija. Toki tapoja on muitakin kuin itsensä kahlitseminen.

Tunnen myös itseni niin hyvin, että olen sen sortin sivustakatsoja että kokisin sen hyvinkin viihdyttäväksi, jos joku kahlitsisi itsensä mielisairaalan oveen, estäen uusien potilaiden pääsyn sinne.

Mielestäni keinohin liittyy myös se, että minkä kohderyhmän asiaa / aktivismia ajetaan.

Esimerkiksi ketjussa mainittu itsemurha. Itsemurhien ehkäisemiseen tehdään jäätävän paljon työtä ja tilastollisesti luvut ovat olleet laskussa. Eli mitä ikinä lääkkeitä ja lässytystä niiden ehkäisyyn käytetäänkään, niin se tuntuisi toimivan.

Se on sen luokan tuulimylli, että omassa aktivismissa täytyy olla tarkka mihin suuntaan sitä puhaltaa. Esimerkiksi tutkimustiedolla, kuinkamonta itsemurhaa yrittänyttä on potenut myös akatisiaa. Jne jne... Jonka jälkeen olisi mahdollista nostaa keskusteluun se, kuinka itsemurhien ehkäisyä pitäsi räätälöidä eri ihmisryhmille.

Anonyymi kirjoitti:

"Huomionarvoinen kysymys on, miksi valtavirran mt-järjestöjen vastuuhenkilöt ja hoitosuositusten laatijat vaikuttavat sulkeneen kokonaan silmänsä ja korvansa em. asioilta?"

Itse ajattelen, että se on kuin ilmastonmuutos, on olemassa ihmisiä, jotka kahlitsevat itsensä Mannerheimin tiehen, ja sitten on ihmisiä jotka odottavat että joku toinen kalhitsee itsensä hänen asian puolesta.

Ja siitä hän koko aktivismiryhmän perustamisessa on pohjimmiltaan kysymys. Olla se aktiivinen toimija. Toki tapoja on muitakin kuin itsensä kahlitseminen.

Tunnen myös itseni niin hyvin, että olen sen sortin sivustakatsoja että kokisin sen hyvinkin viihdyttäväksi, jos joku kahlitsisi itsensä mielisairaalan oveen, estäen uusien potilaiden pääsyn sinne.

Mielestäni keinohin liittyy myös se, että minkä kohderyhmän asiaa / aktivismia ajetaan.

Esimerkiksi ketjussa mainittu itsemurha. Itsemurhien ehkäisemiseen tehdään jäätävän paljon työtä ja tilastollisesti luvut ovat olleet laskussa. Eli mitä ikinä lääkkeitä ja lässytystä niiden ehkäisyyn käytetäänkään, niin se tuntuisi toimivan.

Se on sen luokan tuulimylli, että omassa aktivismissa täytyy olla tarkka mihin suuntaan sitä puhaltaa. Esimerkiksi tutkimustiedolla, kuinkamonta itsemurhaa yrittänyttä on potenut myös akatisiaa. Jne jne... Jonka jälkeen olisi mahdollista nostaa keskusteluun se, kuinka itsemurhien ehkäisyä pitäsi räätälöidä eri ihmisryhmille.

Lue lisää

Some mahdollistaa nykyään lukuisia tapoja viedä asiaa eteenpäin ilman itsensä kahlitsemista mihinkään :)

Anonyymi kirjoitti:

Some mahdollistaa nykyään lukuisia tapoja viedä asiaa eteenpäin ilman itsensä kahlitsemista mihinkään :)

Onneksi some mahdollistaa ja sitä täytyy ehdottomasti käyttää hyväksi.

Mutta pelkään myös että siinä tulee nopesti esille se aktivismin kuluttavuus, kun joutuu olemaan framilla oman asiansa puolesta.

Ehkä sitten taas tämä suomi24 näyttää sen että miten haastavaa on anonyymina muuttaa maailmaa.

Turpa kiinni ja syökää niitä lääkkeitä.

Me hakutaan rahaa.

En tunne tätä Discordia, mutta minulle sopii.

Hyvin kirjoitettu! Kyseessä on tosiaan monitahoinen ja laaja kokonaisuus, jonka hallinta vaatii käsipareja, aikaa, hermoja ja tupakkaa. Olet ihan oikeassa siinä, että kannattaa aloittaa pienistä tavoitteista ja laajentaa toimintaa vasta sitten, jos/kun ne on saavutettu.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu! Kyseessä on tosiaan monitahoinen ja laaja kokonaisuus, jonka hallinta vaatii käsipareja, aikaa, hermoja ja tupakkaa. Olet ihan oikeassa siinä, että kannattaa aloittaa pienistä tavoitteista ja laajentaa toimintaa vasta sitten, jos/kun ne on saavutettu.

Lue lisää

On kyllä kokemusta tietyntyyppisestä yhdistystoiminnasta ja sen haasteita, tosin muuta kautta.

Se on aikaavievää hommaa jos haluaa saada jotain aikaiseksi ja monien into voi uupua keskenkaiken. Pitää myös tottua siihen että asioista puhuttaessa voi saada märkää rättiä naamalle jossa joku voi loukkaantua haitoista puhuttaessa. Tämä voi olla niin epämukava aihe että saa blokkauksia :D

Uskoisin että estäkää psykiatria ry nimikkeellä ei juuri asioita saa aikaiseksi vaan enemmän sellaisella hieman maltillisemmalla vuorovaikutteisella linjalla. Helposti kun lähtee tälle äärilinjalle ei siitä mitään hyvää synny. Esim että ideana on parantaa mt hoitoa,lisätä potilaiden oikeuksia, uudistaa ummehtuneita käsityksiä mt-potilaana olemisesta. Lähteä käsittelemään sitä uudelta pohjalta.Ollaan pääsääntöisesti ihmisiä ei mitään hemmetin diagnoosikasoja.
Esim jotain tällaista.

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä kokemusta tietyntyyppisestä yhdistystoiminnasta ja sen haasteita, tosin muuta kautta.

Se on aikaavievää hommaa jos haluaa saada jotain aikaiseksi ja monien into voi uupua keskenkaiken. Pitää myös tottua siihen että asioista puhuttaessa voi saada märkää rättiä naamalle jossa joku voi loukkaantua haitoista puhuttaessa. Tämä voi olla niin epämukava aihe että saa blokkauksia :D

Uskoisin että estäkää psykiatria ry nimikkeellä ei juuri asioita saa aikaiseksi vaan enemmän sellaisella hieman maltillisemmalla vuorovaikutteisella linjalla. Helposti kun lähtee tälle äärilinjalle ei siitä mitään hyvää synny. Esim että ideana on parantaa mt hoitoa,lisätä potilaiden oikeuksia, uudistaa ummehtuneita käsityksiä mt-potilaana olemisesta. Lähteä käsittelemään sitä uudelta pohjalta.Ollaan pääsääntöisesti ihmisiä ei mitään hemmetin diagnoosikasoja.
Esim jotain tällaista.

Lue lisää

Estäkää psykiatria ry nimike ei vaikuta hyvältä, ennemmin vaikka Edistäkää psykiatriaa ry.
Ihan vaan näin ohimennen....

Oletpas kyyninen!

Niin, asiat ei ole helppoja toteuttaa. Etenkin alun ideoista konkretian tasolle meneminen on hankala, etenkin jos ei ole aikaisemmin kokemusta projektien toteuttamisesta. Moni suunnitelma ei pääse alkuideoita pidemmälle tai toteuttamisesta tulee vain sohellusta, ja mitä sitten? Ehkä tällainen suunnitelma voi myös saada jotain toista tarttumaan toimeen ja toteuttamaan jotain.

Eikä kannata olla kovin mahtipontisia tavoitteita vaan tehdä pieniä juttuja. Pienistä puroista koostuu iso virta.

Joukolla suunnittelemisessa on se positiivinen puoli että yhdessä voi saada aikaan enemmän ideoita kuin yksin ihmiset voi saada.

Älä yllytä, meneevät ja tekeevät vielä kiusallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oletpas kyyninen!

Niin, asiat ei ole helppoja toteuttaa. Etenkin alun ideoista konkretian tasolle meneminen on hankala, etenkin jos ei ole aikaisemmin kokemusta projektien toteuttamisesta. Moni suunnitelma ei pääse alkuideoita pidemmälle tai toteuttamisesta tulee vain sohellusta, ja mitä sitten? Ehkä tällainen suunnitelma voi myös saada jotain toista tarttumaan toimeen ja toteuttamaan jotain.

Eikä kannata olla kovin mahtipontisia tavoitteita vaan tehdä pieniä juttuja. Pienistä puroista koostuu iso virta.

Joukolla suunnittelemisessa on se positiivinen puoli että yhdessä voi saada aikaan enemmän ideoita kuin yksin ihmiset voi saada.

Lue lisää

Anteeksi, tuli vähän kirjoitettua viinapäissään negatiivisesti.

Röyh!

Nämä taitaa olla enemmän vertaistukea.

Ainakaan itse en missään tapauksessa asettaisi Soteria-tyyppisiä klubitaloja pannaan. Ovat mielestäni hyvä juttu ja tarpeen.

Juu kiva jos viitsit tällaisen tehdä! Hyvää vappua sinnekin!

Kiitos, lisäilen heti kun on vaput juhlittu 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, lisäilen heti kun on vaput juhlittu 🙂

Tää on siis nimimerkki lokeroitu, en vaan oo kirjautunut nyt

Hyvä pointti. Kiitos.

Eihän sähköposti tai joku nimimerkki ole henkilökohtaista tietoa? En keksinyt parempaakaan tapaa perustaa tällaista ryhmää. Liity vaan mukaan, kaikki jäsenet on tervetulleita! T. Lokeroitu

Anonyymi kirjoitti:

Eihän sähköposti tai joku nimimerkki ole henkilökohtaista tietoa? En keksinyt parempaakaan tapaa perustaa tällaista ryhmää. Liity vaan mukaan, kaikki jäsenet on tervetulleita! T. Lokeroitu

Lue lisää

Tulen julkisuuteen sitten kun uskallan, osittain oon tullutkin jo. Se on raskas taakka kantaa, sen takia on parempi että meitä on useampi henkilö. Tietenkään kenenkään ei tarvii olla omalla nimellään jos ei tahdo.

En ole aloittaja, tai se joka ylläpitää discord “serveriä” mutta hyvä, että tällaiset asiat tulee esiin ja sanon niihin sanasen.

Se että mihin ihminen liittyy, tai ei ja miksi. On ihmisen ihan oma asia.

Luottamus ja sen rakentaminen on yksi jokaisen yhteisön haaste. Se vaatii pitkäjänteistä työtä. Ihmisten välisen luottamuksen lisäksi tähän liittyy myös se, mikä on agenda, ja luotetaanko siihen että sitä agendaa ajetaan, ja ajetaanko sitä itselle luontevin keinoin.

Jos yhdistyksistä puhutaan, niin yleensä yhdistyksen sisällä toimimalla voi vaikuttaa yhdistyksen toimintaan enempi, kuin sen ulkopuolella, mutta täysin sitä ei pysty muuttamaan. Esimerkkini “Lääkehaitat ry” yhdistyksestä ei pysty yhdessä yössä tekemään “Estäkää pysykiatria ry:tä” tai päin vastoin.

Sananen tietosuojasta. Tietosuoja laki koskee sellaisia rekistereitä, missä tieto voidaan yksilöidä. Eli pelkkä nimilista Mateista ja Maijoista ei vielä välttämättä riitä, vaan rekisterissä pitää käydä ilmi kuka tämän maan Matti, tai Maija on kyseessä. Esimerkiksi nimi yhdistettynä osoite tietoon.

Eli sähköpostilista, johonka vielä erikseen on kehoitettu tekemään randomeja sähköposteja, ei kuulu tämän tietosuojalain piiriin.

Discordiin tehdään oma anonyymi tunnus, sen voi muistaakseni tehdä vaikka tuolla uhrattavalla sähköposti osoitteella. Siellä ei siis tarvitse esiintyä omalla nimellään, vaan itselleen voi valita sopivan nimimerkin.

En ole koskaan törmännyt että Discord serverin / kanavien kuvauksissa olisi ollut tietosuojaselosteita, koska edellä mainutuista syistä sitä ei tarvita.

Mutta siinä vaiheessa jos liikehdinnästä olisi tulossa yhdistys, niin yhdistyslaki vaatii rekisterin ylläpitoa, ja se on vaihe missä myös tietosuoja seloste täytyy antaa.

Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua.

Loppukanetiksi mainitsen, että vaikka olen tässä ketjussa yrittänyt parhaani mukaan auttaa, niin itselläni on niin paljon kiireitä yhdistysmaailmassa (usean eri alan yhdistykissä) Että aikani ei valitettavasti riitä osallistumaan. Niin hienoa, kuin olisikin seurata jonkun uuden syntyä.

Pidän siis peukkuja projektin puolesta.

Jostain syystä mun sähköposti väitti ettei tätä ole olemassa? 😕

Kiitos.

Pessimistinä en pety.

Sanoisin, että helppoa tietä ei ole. Aktivismista yleisestikkin puhuessa, puhutaan yleensä isoista tuulimyllyistä joita vastaan joutuu taistelemaan. Siihenhän on omat realiteettinsa, että miksi esimerkiksi hoitomaailmassa tietyt käytännöt ovat yleisiä. Taistelu niitä vastaan on maratoni, eikä pikajuoksu.

Sen lisäksi että hoitotyötä ohjaa karut realiteetit, niin sama koskee myös potilasjärjestöjä. Sen lisäksi, että haasteet ovat isoja, niin kuntoujilla on oma haasteensa oman jaksamisen tai motiivin kanssa.

Tiedän, että aikanaan kun potilasjärjestöt yleistyivät, niin joissain oli jopa sääntöjä, että vain potilaat saavat liittyä näihin järjestöihin. Siis oman aikansa aktivismia, jos näin voi sanoa. Näistä rajoituksista on kuitenkin nopeasti luovuttu, koska ne ovat olleet mahdottomia.

Pelkään, että mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat ”ulkopuolista” apua aktivismissaan, joka taas leikkaa sitä toista ääripäätä, radikaaleimmista ajatuksista ja tavoitteista. Ylipäätään yhdistykset ovat omia pieniä demokratioitaan, eivätkä voi ajaa pienen vähemmistön vaatimuksia.

Netistä on toivottu jo hyvän aikaa, muuttajaa tähän maailmaan, mutta ihan kaikkia odotuksia se ei ole lunastanut. Nykyisin on vain entistä helpompi elää omassa kuplassaan, ilman että sitä edes yrittää rikkoa, mistä tämäkin foorumi taitaa olla osoitus.

En tiedä löytyisikö netistä sitten jotain toista ”foorumia” jonka kautta löytyisi lisää asiasta innostuneita ihmisiä. Auttaisiko siinä, jo se että terävöittää tavoitteita?

Edelleenkin toivotan onnea ja menestystä projektille.

Anonyymi kirjoitti:

Pessimistinä en pety.

Sanoisin, että helppoa tietä ei ole. Aktivismista yleisestikkin puhuessa, puhutaan yleensä isoista tuulimyllyistä joita vastaan joutuu taistelemaan. Siihenhän on omat realiteettinsa, että miksi esimerkiksi hoitomaailmassa tietyt käytännöt ovat yleisiä. Taistelu niitä vastaan on maratoni, eikä pikajuoksu.

Sen lisäksi että hoitotyötä ohjaa karut realiteetit, niin sama koskee myös potilasjärjestöjä. Sen lisäksi, että haasteet ovat isoja, niin kuntoujilla on oma haasteensa oman jaksamisen tai motiivin kanssa.

Tiedän, että aikanaan kun potilasjärjestöt yleistyivät, niin joissain oli jopa sääntöjä, että vain potilaat saavat liittyä näihin järjestöihin. Siis oman aikansa aktivismia, jos näin voi sanoa. Näistä rajoituksista on kuitenkin nopeasti luovuttu, koska ne ovat olleet mahdottomia.

Pelkään, että mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat ”ulkopuolista” apua aktivismissaan, joka taas leikkaa sitä toista ääripäätä, radikaaleimmista ajatuksista ja tavoitteista. Ylipäätään yhdistykset ovat omia pieniä demokratioitaan, eivätkä voi ajaa pienen vähemmistön vaatimuksia.

Netistä on toivottu jo hyvän aikaa, muuttajaa tähän maailmaan, mutta ihan kaikkia odotuksia se ei ole lunastanut. Nykyisin on vain entistä helpompi elää omassa kuplassaan, ilman että sitä edes yrittää rikkoa, mistä tämäkin foorumi taitaa olla osoitus.

En tiedä löytyisikö netistä sitten jotain toista ”foorumia” jonka kautta löytyisi lisää asiasta innostuneita ihmisiä. Auttaisiko siinä, jo se että terävöittää tavoitteita?

Edelleenkin toivotan onnea ja menestystä projektille.

Lue lisää

Esimerkiksi perustamalla joku blogi/nettisivu, jonne on tarkasti määritelty mitkä homman tavoitteet on. Sitä voisi jakaa eripuolella ja ihmiset voisi jotenkin liittyä toimintaan mukaan tavalla mitä en juuri nyt osaa määritellä.

Laitoin sulle viestiä Discordissa ja voin itse siellä ideoida jotain. Mulla olisi nyt aikaa sille. Toki hommassa ei nyt ole lukuisia henkilöitä mukana ja meillä ei ole "porukkaa", mutta älä vähättele pienenkään määrän ihmisiä kapasiteettia suunnitella ja toteuttaa asioita.