Mitä ajattelette terapiasta

Kävin aikanani psykoterapiassa. En vaihtanut terapeuttia, koska en ymmärtänyt ajoissa ettei hän olekaan sopiva. Minusta on tuntunut, että pilasin toipumiseni väärän terapeutin kanssa. Mutta nyt olen ymmärtänyt, etten muutenkaan ollut riittävän kypsä ihmisenä, että olisin aidosti osannut käsitellä tunteitani. Saattaa olla, että terapia teki minusta vielä huonommin voivan. Nyt on tuosta jo paljon aikaa kulunut, mutta olen miettinyt kannattaisiko vielä aloittaa terapia uudestaan, jos löytyisi sopiva? Tuntuu vaan, että haluaisin niin kovasti toipua traumoistani, joita on tässä vuosien varrella noussut kovasti pintaan.

En pärjää enää entisin keinoin, enkä tiedä miten jaksaisin tätä elämää. Haluaisin elää täyttä elämää, enkä olla ahdistunut. Kova ahdistus rajoittaa elämääni todella paljon. Lisäksi vedän puoleeni ihmisiä, jotka hakevat minusta turvaa tai uskottua ystävää. Tai siltä ainakin tuntuu usein. Raskasta, kun haluan vain elellä rauhassa, olla, iloita ja elää. Läheisiä ihmissuhteita pelkään yli kaiken, ne ovat johtaneet aina katastrofiin. Siksi olen ollut jo vuosia ilman parisuhdettakin, uskoisin. Kaipaan kuitenkin oikeita, läheisiä ihmissuhteita.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kannattaa yrittää vielä jos löytyisi oikea terapeutti.

Äänestä
  • Niin, vähän toisenlaista koulukuntaa ajattelin. Ei mitään perinteistä, eivät he osaa minua auttaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kävin aikanani psykoterapiassa. En vaihtanut terapeuttia, koska en ymmärtänyt ajoissa ettei hän olekaan sopiva. Minusta on tuntunut, että pilasin toipumiseni väärän terapeutin kanssa. Mutta nyt olen ymmärtänyt, etten muutenkaan ollut riittävän kypsä ihmisenä, että olisin aidosti osannut käsitellä tunteitani. Saattaa olla, että terapia teki minusta vielä huonommin voivan. Nyt on tuosta jo paljon aikaa kulunut, mutta olen miettinyt kannattaisiko vielä aloittaa terapia uudestaan, jos löytyisi sopiva? Tuntuu vaan, että haluaisin niin kovasti toipua traumoistani, joita on tässä vuosien varrella noussut kovasti pintaan.

En pärjää enää entisin keinoin, enkä tiedä miten jaksaisin tätä elämää. Haluaisin elää täyttä elämää, enkä olla ahdistunut. Kova ahdistus rajoittaa elämääni todella paljon. Lisäksi vedän puoleeni ihmisiä, jotka hakevat minusta turvaa tai uskottua ystävää. Tai siltä ainakin tuntuu usein. Raskasta, kun haluan vain elellä rauhassa, olla, iloita ja elää. Läheisiä ihmissuhteita pelkään yli kaiken, ne ovat johtaneet aina katastrofiin. Siksi olen ollut jo vuosia ilman parisuhdettakin, uskoisin. Kaipaan kuitenkin oikeita, läheisiä ihmissuhteita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu