Ostin eläinsuojeluyhdistykseltä koiran (Espanjasta), tuli minulle kuukausi sitten ja hain suoraan lentokentältä. Koira on iso 10kk leikattu uros. Käsittääkseni ollut pienen ikänsä tarhalla, ei niinkään kadulla.
Koira on luonteeltaan todella arka, mutta utelias. Aloitin koiran kanssa aivan väärällä tavalla (mutta ikäväkseni en voi palata ajassa taaksepäin), olin 2vko lomalla ja oikeastaan vain ja ainoastaan koiran kanssa kotona (ja lenkeillä), mutta ei jäänyt yksin ja sai seurata vessaan ja nukkua sängyssä. Koira on todella upeakäytöksinen remmissä, osaa kävellä ja käyttäytyä, täysin sisäsiisti ja nukkuu yöt, MUTTA!!! Kun kahden viikon jälkeen lähdin takaisin työelämään ja jätin koiran yksin, asuntoni oli revitty kun palasin. Jätin koiralle radion päälle, rajasin tilaa, oli kaikenlaisia leluja ja puruluuta ja petiä ja vettä jne.. Koira on seonnut sukkiinsa kun olen päässyt ovesta, ja tämä on nyt jatkunut 2vko. Asuntoni on täysin remonttikunnossa siltä osin missä koira ollut. Syönyt seinää, lattialistaa, ovea, raapinut ikkunaa, repinyt verhot/matot ja kaapinovia järsinyt. Sen sijaan omiin luihin/leluihin tms ei ole koskenut, mutta heti kun itse tulen kotiin alkaa niillä leikkiä.
Toinen minkä takia olen nyt aivan loppu ja meinaan pillahtaa itkuun kokoajan, on että koirasta on tullut "aggressiivinen". Eli kun tulee kylään ihminen, niin ensin menee moikkaan innoissaan ja ottaa herkutkin, mutta sitten alkaakin murista ja haukkua ja puree vierasta. Ulkona esim. lenkillä niin karttaa ihmisiä ja pyrkii pakenemaan vieraita. Minulle on maailman ihanin, koska olen hänen laumansa, saan ottaa luut pois ja pusutella ja tehdä mitä vain, mutta vieraita pelkää niin että käy päälle kun ovesta tulevat.
Olen niin toivoton tilanteesta. Säästin koiraan rahaa ja sain sen hankittua, pesämuna on tilillä jos tulee esim eläinlääkärikäynti, mutta ei olisi ylimääräistä laittaa koirakouluttajaan, joka ei edes yhdestä kerrasta tee ihmeitä että saisi tuhlata koko elannon koulutukseen.
Mutta mikä avuksi. Ympäriltäni kaikkoaa viimeisetkin ihmiset kun eivät uskalla tulla kylään, enkä uskalla ketään kutsuakaan joten onko elämäni vain tuomittuna kotona koiran kanssa??
Koira on luonteeltaan todella arka, mutta utelias. Aloitin koiran kanssa aivan väärällä tavalla (mutta ikäväkseni en voi palata ajassa taaksepäin), olin 2vko lomalla ja oikeastaan vain ja ainoastaan koiran kanssa kotona (ja lenkeillä), mutta ei jäänyt yksin ja sai seurata vessaan ja nukkua sängyssä. Koira on todella upeakäytöksinen remmissä, osaa kävellä ja käyttäytyä, täysin sisäsiisti ja nukkuu yöt, MUTTA!!! Kun kahden viikon jälkeen lähdin takaisin työelämään ja jätin koiran yksin, asuntoni oli revitty kun palasin. Jätin koiralle radion päälle, rajasin tilaa, oli kaikenlaisia leluja ja puruluuta ja petiä ja vettä jne.. Koira on seonnut sukkiinsa kun olen päässyt ovesta, ja tämä on nyt jatkunut 2vko. Asuntoni on täysin remonttikunnossa siltä osin missä koira ollut. Syönyt seinää, lattialistaa, ovea, raapinut ikkunaa, repinyt verhot/matot ja kaapinovia järsinyt. Sen sijaan omiin luihin/leluihin tms ei ole koskenut, mutta heti kun itse tulen kotiin alkaa niillä leikkiä.
Toinen minkä takia olen nyt aivan loppu ja meinaan pillahtaa itkuun kokoajan, on että koirasta on tullut "aggressiivinen". Eli kun tulee kylään ihminen, niin ensin menee moikkaan innoissaan ja ottaa herkutkin, mutta sitten alkaakin murista ja haukkua ja puree vierasta. Ulkona esim. lenkillä niin karttaa ihmisiä ja pyrkii pakenemaan vieraita. Minulle on maailman ihanin, koska olen hänen laumansa, saan ottaa luut pois ja pusutella ja tehdä mitä vain, mutta vieraita pelkää niin että käy päälle kun ovesta tulevat.
Olen niin toivoton tilanteesta. Säästin koiraan rahaa ja sain sen hankittua, pesämuna on tilillä jos tulee esim eläinlääkärikäynti, mutta ei olisi ylimääräistä laittaa koirakouluttajaan, joka ei edes yhdestä kerrasta tee ihmeitä että saisi tuhlata koko elannon koulutukseen.
Mutta mikä avuksi. Ympäriltäni kaikkoaa viimeisetkin ihmiset kun eivät uskalla tulla kylään, enkä uskalla ketään kutsuakaan joten onko elämäni vain tuomittuna kotona koiran kanssa??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, miten kädettömät näitä helvetin rescuepiskejä itselleen hommaavat. Vähintään yhtä käsittämätöntä on, ettei yhdistykset tee adoptoijille harvinaisen selväksi, että piskin totaalinen sekopäisyys on niin odotettavaa, että ongelmakoirakouluttajan tarve on lähtökohtaisesti odotettavissa oleva menoerä.
Ota opiksi ja jätä rescuepiskit jatkossa hankkimatta, kun et kerran niiden tuomiin riskeihin ollut valmistautunut tuon paremmin. Mitään elukkaa ei hankita ennen kuin juuri kyseisen elukan potentiaaliset riskit on tiedostettu. Nyt kun sen kerran olet kontollesi ehdoin tahdoin halunnut, niin ongelmakoirakouluttaja on ihan ehdoton. Itsepä halusit rescuepiskin ja nyt sitten kannat siitä vastuun.
Ei yhdistykset myy mitään tämmöisiä, ne on aina kivoja kotikoiria jotka sopeutuu kaikkeen. Jos aloittaja ottaa yhteyttä yhdistykseen, häntä syytetään koiran pilaamisesta koska olihan se tarhalla enkeli.
SUUREMPIEN VAHINKOJEN VÄLTTÄMISEKSI YHTEYS KOIRANKOULUTTAJAA. Muuten et saa apuja vaan khtamaksat koiran aijeuttamian lääkärilaskuja. Myös lähelllä asuva kokenut koirien omistaja voisi auttaa. Ensiavuksi, vieraiden tullessa koiralle kuonokoppa, samoin lenkillä ollessa, ihan vain yleisen turvallisuuden vuoksi ja vahinkjen minimoimiseksi, sillä totuus on, että KOIRAN OMISTAJA MAKSAA KOIRAN AIHEUTTAMAT VAHINGOT.
Harmi kun hyvä tarkoituksesi meni pieleen. Nyt vaan sitä yksinoloa opettelemaan minuutti ensi ja sitten kaksi, sen ehtii tehdä iltasellakin töiden jölkeen
Komppaan eli ammattitaitoinen kouluttaja apuun ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuossa listaa https://www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat/
En ymmärrä miksi Suomeen tuodaan rescuekoiria ulkomailta kun kotimaassakin on hyvin paljon kodittomia tai kodinvaihtajia. Ulkomaalaisissa koirissa kun saattaa olla jopa meille tuntemattomia tauteja ja loisia, eikä niiden muustakaan terveystilanteesta, luonteesta, käyttäytymisestä ja alkuperästä välttämättä luotettavia tietoja ole.
Jos nyt välttämättä haluaa ulkomaisen rescuekoiran, kannattaa ehdottomasti vierailla ko. koiratarhalla, tutustua koiraan nokakkain ja keskustella sen hoitajien kanssa, eikä ostaa "sikaa säkissä".
Tosin tuokaan ei takaa onnellista lopputulosta ja siitä oma espanjalainen rescuekoirani on hyvä esimerkki. Tarhalla se oli ollut syötävän suloinen pikku koira joka kaipasi pelastajaa kovalta kohtalolta, mutta kotioloissa se osoittautui pikku paholaiseksi joka todellakaan ei palvonut pelastajiaan vaan käyttäytyi juuri siten mikä se olikin eli ihmisiin tottumaton, sosisaalistamaton kulkukoira joka oli saanut joka suupalastaan taistella muiden koirien kanssa. Eipä pikku rakki tosiaankaan ollut nöyrän kiitollinen ja uskollisuutta pelastajilleen osoittava, joten se vietiin lopetettavaksi. Ei lopetettu, minä otin sen itselleni ja voin kertoa, ei ollut helppoa ei, mutta se on jo toinen tarina.
Jos todellakin haluaa pelastaa pelastamista oikeasti tarvitsevan koiran, on se espanjalainen galgo tai podenco. Nämä raakalaismaisesti kohdellut koiraparat kaipaavat rakastavia koteja, sillä niitä kotimaassaan kohdellaan äärimmäisen julmasti. Kannattaa googlettaa jos ko. koirat kiinnostavat.
Miten koiralla menee?
Oletko opettanut sen sietämään yksinoloa? Jos olet loman ollut vain kotona niin ei ihme jos säikähtää äkkinäistä muutosta.
Kyllä sen joku lopettaa talkoilla. Ei mene rahaa enempää hukkaan.