Moi,
Löysin tämän palstan juuri äsken, luin muutaman viestin ja oli jotain että palsta on pilalla alapään juttujen johdosta etc. ok! en ole niitä lukenut, uusi kun olen mutta annetaan niiden juttujen olla, toivottavasti palsta ei kaiken aikaa ole sitä?
Meitsi, siis on tulossa ISÄKSI! HURJAAA! toissaviikolla raskaustestit (jota vaimo teki lopulta 4 kpltta viikon aikana) näyttivät kaikki plussaa... en oikein tajua jutusta mitään! Vuosi me jo kerettiin yrittää, vaimo oli jo ehdottanut että mennää tutkimuksiin, kun kuulemma vuoden jälkeen olisi syytä tutkituttaa. Koko ajatus siitä että käy jossain antamassa näytteitä jne tuo prosessi kuvotti ja nyökkäilin vain vaimolle tutkimuseen lähdöstä ja siinä samassa heitin sen ajatuksistani pois. Ja sitten napaa, huisaa! ja muutenkin, voihan vielä tulla keskenmenoa ja kaikkea mutta lähden siitä että kaikki hoituu, turhaa joka väliin on huolehtia että ei se ny onnistukkaan jne...
Pihalla kun lumiukko ooon, tämä siis olisi ensimmäinen... vaimo lukee päivät pitkätyksen vauvalehtiä jne, itselle ne tuntuu niin vieraalta kun voi vaan, ja nyt kun on tämä "salailu" vaihde vielä päällä, että ei tästä juuri kerrota kelleen ennen kuin on ultrat tehty, käyty neuvolas kuuntelee et sydänääni kuuluu, ni sit voisi kertoa, niin ei täs oikein tiedä mitä ajatusta pää suoltaa, eikä ole juurikaan ketään kelle kertoa... pah hajatelmiksi meni tämäkin! Onko täällä vastaavia? Onko missään aloittelevien isien palstoja? Jotain vauvalehtee luin jossa mies kertoili miten paljon paremmin isäkulttuuri on ruotsissa, että siellä oikeesti isät lähtee porukalla vauvojen kanssa kaupungille istuu päivää ja että isät on siellä paljon enempi "yhteisöllisempiä" kuin täällä, mutta sekin on varmasti tulossa tänne juroon suomeen, ainakin minä olen semmosessa mukana heti, tuleeko muita... .jees... ei kai täs muuta... odotellaan :D
Löysin tämän palstan juuri äsken, luin muutaman viestin ja oli jotain että palsta on pilalla alapään juttujen johdosta etc. ok! en ole niitä lukenut, uusi kun olen mutta annetaan niiden juttujen olla, toivottavasti palsta ei kaiken aikaa ole sitä?
Meitsi, siis on tulossa ISÄKSI! HURJAAA! toissaviikolla raskaustestit (jota vaimo teki lopulta 4 kpltta viikon aikana) näyttivät kaikki plussaa... en oikein tajua jutusta mitään! Vuosi me jo kerettiin yrittää, vaimo oli jo ehdottanut että mennää tutkimuksiin, kun kuulemma vuoden jälkeen olisi syytä tutkituttaa. Koko ajatus siitä että käy jossain antamassa näytteitä jne tuo prosessi kuvotti ja nyökkäilin vain vaimolle tutkimuseen lähdöstä ja siinä samassa heitin sen ajatuksistani pois. Ja sitten napaa, huisaa! ja muutenkin, voihan vielä tulla keskenmenoa ja kaikkea mutta lähden siitä että kaikki hoituu, turhaa joka väliin on huolehtia että ei se ny onnistukkaan jne...
Pihalla kun lumiukko ooon, tämä siis olisi ensimmäinen... vaimo lukee päivät pitkätyksen vauvalehtiä jne, itselle ne tuntuu niin vieraalta kun voi vaan, ja nyt kun on tämä "salailu" vaihde vielä päällä, että ei tästä juuri kerrota kelleen ennen kuin on ultrat tehty, käyty neuvolas kuuntelee et sydänääni kuuluu, ni sit voisi kertoa, niin ei täs oikein tiedä mitä ajatusta pää suoltaa, eikä ole juurikaan ketään kelle kertoa... pah hajatelmiksi meni tämäkin! Onko täällä vastaavia? Onko missään aloittelevien isien palstoja? Jotain vauvalehtee luin jossa mies kertoili miten paljon paremmin isäkulttuuri on ruotsissa, että siellä oikeesti isät lähtee porukalla vauvojen kanssa kaupungille istuu päivää ja että isät on siellä paljon enempi "yhteisöllisempiä" kuin täällä, mutta sekin on varmasti tulossa tänne juroon suomeen, ainakin minä olen semmosessa mukana heti, tuleeko muita... .jees... ei kai täs muuta... odotellaan :D
Vastaukset 15
Vanhimmat
Koko perheelle!
Itse olin samassa tilanteessa noin vuosi sitten, vaimo odottamassa ensimmäistä. Nyt pirteä poikavauva elämämme keskipisteenä. Kyllä kaikenlaista tietoa netistäkin löytyy, ihan ok paikka löytyy täältä, tosin melkoisen mammavoittoinen, ihan niinkuin tämäkin "isien" palsta:
http://perheklubi.net/
Isyys on ihmeellinen asia :)
Minusta tulee isä joskus heinäkuun alkupuolella (luultavasti), ja fiilis on mahtava ! Ostettiin omakotitalo (25 v velkavankeutta) ja pesänrakennusmeininki tarttunut meikäläiseenkin. Vaunut ja pinnasänky on hommattuna ja lelujakin jo aika kasa.
Kaikki tunteet on käyty jo läpi, tulevaisuuden murehtiminen ym. Nyt enää odotellaan ja katsellaan kuinka käy. Kaikki on raskaudessa mennyt hyvin (onneksi) ja onkin aika levollinen olo. Katsotaan mikä on olo kun pitää lähteä laitokselle...
Kun avovaimo ilmoitti että meille tulee vauva olin aivan sekaisin. Asiaa ei auttanut se, että avo oli toisella puolella maailmaa. Sain teputtaa yksin monta päivää. Mutta olin silti onnellinen. Ja olen edelleen.
Jotenkin tuntuu että tästä ei elämä parane. Ennen synnytystä :)
Hyvää kevättä kaikille !
On muuten todella hienoa nähdä kun joku osaa olla oikeasti riemuissaan kun on tulossa isäksi. Älkää ymmärtäkö tätä väärin sillä minulla on itselläni kaksi lasta joista olen ihan saatanan ylpeä. mutta poikeus saattaa olla siinä että molemmat meidän pojista on lähtenyt liikkeelle tyyliin "kulta tehtäisiinkö tänään se lapsi.....ööööö.....okei" ja niin meillä on kaksi poikaa joita molempia rakastan ylikaiken. Eli me emme ole joutuneet kertaakaan kokemaan sellaista pettymystä että emme me olekkaan raskaana. Siksi en ehkä itse ole saanut vastaavia ilon purkauksia.
Todella paljon onnea sinulle.
tälläisiäkin positiivisia kirjoituksia, tulee hyvälle mielelle jo palsta valikon uudet viestit luettelosta. P.S lukekaa ajatuksella niitä vauvalehtiä, vinkkejä ja ajatuksia niistä poimien, ei joka sanaan takertuen, siitä tulee vaan turhaa riitaa, kun toisen mielestä asia on just niinku se siinä lehdessä ja toisen mielestä riittää vahempikin.
Miten pienen ihmisen alku voikin saadan miehen noin sekaisin-koko tunteidenkirjo on viedä mukanaan? Ei sitä voi ymmärtää kuin mies, joka on juuri saanut tietää tulevansa isäksi!
Odottavan aika on pitkä-mutta se palkitaan. Pieni lapsi palkitsee sinut vielä usein, hänelle olet maailman paras mies;isä! Saat häneltä hymyjä, halauksia, tyytyväistä jokeltua.
Paljon lämpimiä halauksia teille molemmille odotusaikaan!
Tosi mahtava juttu!
Me yritettiin vaimon kanssa kaksi vuotta, kaikki tutkimukset tehtiin (ei kummassakaan vikaa) ja hedelmöityshoidot käytiin läpi, mutta ilman tuloksia. Luovuimme toivosta ja otimme koiran! Muutama kuukausi tämän jälkeen vaimo tuli raskaaksi ja saimme ihanan tyttövauvan. Nyt tietää, mikä on elämän tarkoitus!
Onnea teille! Ja piiiiitkääää pinnaa, kyllä se toukka osaa rassata joskus hermojakin :)
ehkä olisi ollut parempi vielä pimittää tuo tieto siitä, että lapsi voi välillä raastaa hermojakin=)) Onnea myös teidän perheellenne!!
voi tosiaan olla parempi. Mutta vaikka raastaakin, niin se on pientä verrattuna siihen iloon, mitä lapsi tuo tullessaan :)
Itse olin tuossa reilu kolmisen vuotta sitten samassa tilanteessa että eka muksu oli tulossa, mutta ei se kyllä minulle ollu mikään noin iso juttu... se tuntu ihan vaan luonnolliselta asialta. Synnytyksessäkin olin mukana, mutta en kyllä saanu siitäkään irti paljon mitään. Pulssi ei varmasti noussu yli 80. Ehkä olen "vanhanaikainen" (vaikka en mikään vanha ole, 22) Eli käyn töissä ja muija hoitaa muksut(mielellään) JA ON NE KYLLÄ VÄLILLÄ HELVETIN hermoja raastavia otuksia!! Mutta saa niitten kanssa nauraakkin kyllä=)) Mutta hyvää jatkoa teille, toivottavasti kaikki menee ok!! Äläkä turhaan hermoile, kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa!!!!
lienee se, että kun lapsi kiukuttelee, ei tiedä pitäisikö se riiviö kuristaa vai halata hiljaiseksi=)
Saat elämäsi hienoimman lahjan!=)
Hienoa kun joku on noin vaan pelkästään onnellinen isäksi tulostaan!
Yksi asia minkä haluaisin kaikille tuleville isille sanoa 7 kk sitten synnyttäneenä äitinä: yrittäkää kiltit ymmärtää raskauden aikana heilahtelevia hormoneja ja niiden mukana tunteita. Teidän rouvasta tulee taas kiukutteleva murrosikäinen! Mutta kyllä hän teitä yhä rakastaa. Kehukaa välillä kauniiksi ja silitelkää masua, jutelkaa sille vaikka. Se saa tulevan äidin tuntemaan itsensä huomioiduksi ja sitä raskausaikana oleva nainen tarvitsee. Kyllä kai te tämän sitten itsekin huomaatte... Paljon onnea sekä isälle ja äidille.
Odotusaika on ihanaa.. Nauttikaa siitä.
Itseltä jäi siinä pikkuruisia vaatteita hypistellessä ja jännityksellä vauvaa odottaessa miettimättä muutama tärkeä asia..
Emme koskaan puhuneet siitä miten tulemme lapset kasvattamaan. Mitä linjaa yhdessä vedämme.
Se olisi ollut mukavaa ja tärkeää päästä yhteisymmärrykseen asioista.
Pieni vauva ei paljoa vielä vaadi ja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on maailmassa, olisi hyvä miettiä mitä tavoitteita teillä on yhdessä kasvattajina.
Paljon onnea ja pitäkää toisistanne hyvää huolta!
pieni vauva vaatii hyvinkin paljon..ainakin meillä..molemmat väsyneitä kun toinen vaan huutaa ja huutaa ja mikään ei auta..
isät,muistakaa sitten että autatte lasten hoidossa!!
kyllä on meille monille käynyt niin kun isän alkuhuuma on ohi ja huomataan että lapsi vaatii muutakin kuin nukkumista,nini on jäänyt kokonaan lapsi äidin vastuulle..isä hurvittelee ja äiti on 24h vuorokaudessa lapsen kaa,jota niin yhdessä mielissä haluttiin ja rakastettiin
joo katkeraa vuodatusta..