onko minulla skitsofrenia

Etkö sinä koskaan kuule omassa päässäsi ajatuksia, vaikka kukaan ei ole fyysisesti lähellä? Luulisi että eläimet joilla ei ole kielellistä tietoisuutta on yhtä konkreettisia kuin sinä, mutta kyllä se ihmislajin edustajalle on normaalia verbalisoida omia ajatuksiaan omassa päässään. Sekin on aivan normaalia, että verbalisoi muiden ihmisten puhetta omassa päässään. Mielen teoria alkaa kehittyä jo hyvin pienellä lapsella ja sitä kautta myös ymmärrys ja kyky kuvitella, mitä muut ihmiset ajattelevat. Jos sinulla ei ole tuota kykyä, niin ei se tarkoita että muut olisivat poikkeavia.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä koskaan kuule omassa päässäsi ajatuksia, vaikka kukaan ei ole fyysisesti lähellä? Luulisi että eläimet joilla ei ole kielellistä tietoisuutta on yhtä konkreettisia kuin sinä, mutta kyllä se ihmislajin edustajalle on normaalia verbalisoida omia ajatuksiaan omassa päässään. Sekin on aivan normaalia, että verbalisoi muiden ihmisten puhetta omassa päässään. Mielen teoria alkaa kehittyä jo hyvin pienellä lapsella ja sitä kautta myös ymmärrys ja kyky kuvitella, mitä muut ihmiset ajattelevat. Jos sinulla ei ole tuota kykyä, niin ei se tarkoita että muut olisivat poikkeavia.

Lue lisää

Olen kohta 46-vuotias en ole kuullut päässäni ääniä ja kesksuteluja.Voitko kertoa minulle koska alan kuulemaan päässäni ääniä?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä koskaan kuule omassa päässäsi ajatuksia, vaikka kukaan ei ole fyysisesti lähellä? Luulisi että eläimet joilla ei ole kielellistä tietoisuutta on yhtä konkreettisia kuin sinä, mutta kyllä se ihmislajin edustajalle on normaalia verbalisoida omia ajatuksiaan omassa päässään. Sekin on aivan normaalia, että verbalisoi muiden ihmisten puhetta omassa päässään. Mielen teoria alkaa kehittyä jo hyvin pienellä lapsella ja sitä kautta myös ymmärrys ja kyky kuvitella, mitä muut ihmiset ajattelevat. Jos sinulla ei ole tuota kykyä, niin ei se tarkoita että muut olisivat poikkeavia.

Lue lisää

emmä ainakaan halua että mun päässä kuuluu muiden keskusteluja kun ne ei ole ole ympäristön ääniä.Ei ole normaalia että sun aivoissa on sun korviin kuuluvia keskusteluja.

Kyllä on.

Anonyymi kirjoitti:

emmä ainakaan halua että mun päässä kuuluu muiden keskusteluja kun ne ei ole ole ympäristön ääniä.Ei ole normaalia että sun aivoissa on sun korviin kuuluvia keskusteluja.

Itselläni on sisäistä puhetta päässäni ja pidän sitä ihan normaalina. Pystyn esimerkiksi kuvittelemaan, mitä äiti sanoisi jos teen jotain tuhmaa ja jopa kuulemaan äidin ääneen päässäni kun hän toruu minua. Olen päästäni täysin terve, koska hahmotan että käyn keskustelua omassa päässäni ja pysty hallitsemaan omaa sisäistä keskusteluani. Äärimmäisessä dissosiaatiossa, jossa ihminen ei kykene integroimaan vaikeita tunteitaan ja kokemuksiaan omaan minuuteensa eikä pysty käsittelemään niitä tietoisesti, voi oma sisäinen puhe tuntua hallitsemattomalta ja ulkoa päin tulevalta, vaikka oikeasti ihminen hölisee omassa päässään toisten ihmisten äänellä. Kuulemisen, ajattelun ja puheen käsittely aivoissa tapahtuu samoilla aivojen osa-alueilla, eikä ole yllättävää että esimerkiksi kuulovamma, univaje, äärimmäinen stressi tai vaikka jokin pitkäkestoisempi trauma ja sen maladaptiivinen käsittely johtavat usein lyhytkestoisiin tai kroonisiin ääniharhoihin tai ulkoapäin hallitsemattomasti tunkeutuviin ajatuksiin. Sen pohja on kuitenkin ihan normaaleissa kognitiivisissa toiminnoissa, jotka ovat ihmislajille hyvin tyypillisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on sisäistä puhetta päässäni ja pidän sitä ihan normaalina. Pystyn esimerkiksi kuvittelemaan, mitä äiti sanoisi jos teen jotain tuhmaa ja jopa kuulemaan äidin ääneen päässäni kun hän toruu minua. Olen päästäni täysin terve, koska hahmotan että käyn keskustelua omassa päässäni ja pysty hallitsemaan omaa sisäistä keskusteluani. Äärimmäisessä dissosiaatiossa, jossa ihminen ei kykene integroimaan vaikeita tunteitaan ja kokemuksiaan omaan minuuteensa eikä pysty käsittelemään niitä tietoisesti, voi oma sisäinen puhe tuntua hallitsemattomalta ja ulkoa päin tulevalta, vaikka oikeasti ihminen hölisee omassa päässään toisten ihmisten äänellä. Kuulemisen, ajattelun ja puheen käsittely aivoissa tapahtuu samoilla aivojen osa-alueilla, eikä ole yllättävää että esimerkiksi kuulovamma, univaje, äärimmäinen stressi tai vaikka jokin pitkäkestoisempi trauma ja sen maladaptiivinen käsittely johtavat usein lyhytkestoisiin tai kroonisiin ääniharhoihin tai ulkoapäin hallitsemattomasti tunkeutuviin ajatuksiin. Sen pohja on kuitenkin ihan normaaleissa kognitiivisissa toiminnoissa, jotka ovat ihmislajille hyvin tyypillisiä.

Lue lisää

Jep, aika moni kuulee omaa sisäistä keskustelua mielessään, omat ajatukset "ääneen" Myöskin monet ocd:stä jne kärsivät saattavat "kuulla" pätkiä jo käydyistä keskusteluista, biisesistä jne. (mielessään) Ero on siinä ettei tuota sisäistä "chätteriä" pidä oikeana keskusteluna, et siis kuule jonkun muun henkilön puhuvan juuri sinulle.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, aika moni kuulee omaa sisäistä keskustelua mielessään, omat ajatukset "ääneen" Myöskin monet ocd:stä jne kärsivät saattavat "kuulla" pätkiä jo käydyistä keskusteluista, biisesistä jne. (mielessään) Ero on siinä ettei tuota sisäistä "chätteriä" pidä oikeana keskusteluna, et siis kuule jonkun muun henkilön puhuvan juuri sinulle.

Lue lisää

Kuulipa millaisia ääniä tahansa, terveydenhuollossa niistä ei kannata puhua.Siis jollei halua tulla leimatuksi nuppivikaiseksi loppuiäkseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulipa millaisia ääniä tahansa, terveydenhuollossa niistä ei kannata puhua.Siis jollei halua tulla leimatuksi nuppivikaiseksi loppuiäkseen.

https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

Rosenhanin tutkimus ja diagnoosin yhteys stigmaan
Psykiatriset sairaudet perustuvat sopimuksen varaisten oireiden yhteenlaskuun, jossa potilaalla on esiinnyttävä tietty määrä oireita, jotta sairaus voitaisiin diagnosoida. Toisinaan diagnoosi tehdään pelkän lääkärin intuition perusteella, mikä tekee diagnoosista luonnollisesti vieläkin epävarmemman. Konsensukseen perustuvien diagnoosien tekeminen onkin osoittautunut odotetun vaikeaksi. Tästä klassinen esimerkki on psykologi David Rosenhanin johtaman tutkijaryhmän 70-luvulla tekemä koe.5 Rosenhanin tutkimus osoitti, että psykiatriseen hoitoon lähetettyä ihmistä tulkitaan siinä roolissa ja asiayhteydessä, missä hän sattuu olemaan. Tutkimuksessa Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa hakeutuivat psykiatrisen sairaalan vastaanottoon väittäen kuulevansa ääniä. Muuten he käyttäytyivät täysin normaalisti. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat väittämästä kuulevansa ääniä. Tutkijoita pidettiin kuitenkin mielisairaina, koska he olivat potilaan roolissa psykiatrisessa sairaalassa. Heitä pidettiin sairaalahoidossa keskimäärin 19 päivää ja heille määrättiin tuona aikana 2100 pilleriä psyykenlääkkeitä, jotka he kuitenkin jättivät salaa syömättä. Kaikki kotiutuivat diagnoosilla oireettomassa vaiheessa oleva skitsofrenia.

Kokeen jälkeen eräässä sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Rosenhan kertoi lähettävänsä kyseiseen sairaalaan seuraavan kolmen kuukauden aikana valepotilaita. Sairaala raportoikin pian tunnistaneensa 40 Rosenhanin lähettämää valepotilasta. Rosenhan vastasi, että todellisuudessa valepotilaita ei oltu lähetetty yhtäkään.

Kuten edellinen esimerkki osoittaa, psykiatrinen diagnostiikka on niin epämääräistä, että se jättää paljon tulkinnan varaa lääkärille. Esimerkkinä voidaan käyttää skitsofreniadiagnoosista tuttua määrettä: ”esiintyy suurimman osan ajasta tai jonkin aikaa useimpien päivien ajan”. Ilmiöitä, joita psykiatriassa nimitetään sairauden oireiksi, esiintyy jokaisella ihmisellä ja myös tämä seikka tekee psykiatrisesta sairausluokittelusta hyvin kyseenalaista. Tätä havainnollistaa 70-luvulla tehty tutkimus, jossa tutkijat haastattelivat 463 terveeksi luokiteltua ihmistä, ja heistä jokaiselta löytyi ajatuksia, uskomuksia, mielialoja tai fantasioita, jotka olisi voitu tulkita sopivassa asiayhteydessä tukemaan mielisairausdiagnoosia.5