Voiko näin huonoa elämää edes elää? Ei voi, tämä on niin huonoa ettei mikään toinen asia voi saada ihmistä näin huonoon oloon. Mutta miksi sen annetaan jotenkin vaikuttaa, vedetään vastapalloon päihteitä ettei se tunnu missään. Palkintoa niitä ilman olemisesta ei kuitenkaan ole koskaan saanut, joten miksi edes yrittää. Mikään ei kuitenkaan koskaan muutu, vedetään loppuun asti niin kauan kuin aikaa on. Se on se lopullinen palkinto, kun se jokin ei koskaan saanut korjata virheitään ja katsoo omia tekeleitä taustaulta häpeissään, ja taidottomuuttaan ymmärtää ihmisiä.
Mutta mitä nyt sitten?
Anonyymi
2560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voi elää. Itsekin elän ihan huonoa elämää ja päivästä toiseen pelkkää selviytymistä.
Tietty sitä voi elää, mutta ei kannata. Jos elämä on niin huonoa ettei siitä koskaan nauti ja iloitse, niin mielummin etsii käsiinsä kaikki mahdolliset huumeet ja nauttii niistä todella pienistä hetkistä. Ne kuitenkin on paljon arvokkaampia mitä ne huonon elämän hetket on.
Ei ne huumeet sitä pelasta. Pitää lähteä etsimään joku toinen reitti mikä antaa iloa. Oli se sitten rakkaus tai rakastaminen ikävöinti. Minulla se on nämä kaikki. Saan iloa flirttailemisesta ja ajatuksista toisesta.
Ehkä, jokaisella on varmasti jokin keino löytää ilo. Sitä liian kun etsii löytää vain päihteet, ne kuitenkin antaa kuvan millaista olisi olla onnellinen hetkellisesti. Sekin on parempi kuin että ei ole koskaan onnellinen ja aina on huono olla.
Se ei ehkä ole pysyvää, mutta se on aitoakin hyvän oloa parempaan, vaikka siitä jääkin hintalappu kärsimyksineen käteen. Kuitenkin se voittaa sen normaalin huonon olon mennen tullen, se ei koskaan palkitse, vaan pahenee aina huonomaksi mitä kauemmin sitä katsoo silmiin.
Ei ne huumeet tuo sitä parempaa oloa. Sen mielummin hakee muualta. Siinä vain tuhoaa itsensä ja onnen samalla.
Ei ne tuo onnea. Mielummin kaikki muut paitsi päihteet.
Kyllä ne ainakin itselleni ovat ainoa keino nauraa ja nauttia elämästä, tuntea olevansa onnellinen ja osa jotain. Tunnen olevani läsnä ja mieleni on kirkas, se ei ole sumea vaan aito.
Onpa harmillista. Ei minusta riippuvuus ole onnellisuutta vaan oma keksitty olotila.
Sitä ei ajattele niin silloin kun se todellinen elämä ei koskaan tuo mukanaan mitään hyvää missään muodossa. Ei se ole surullista, päinvastoin jos joku on löytänyt jonkun asian mistä iloita ja nauttia, niin omasta mielestäni se on oikein. Ei kaikki voi tykätä samoista asioista.
Olethan sinäkin riippuvainen hyvästä olosta, etkö? Saat sen jostain ja haluat saavuttaa sen uudelleen, miksi minä en tekisi niin. Onko se sitten riippuvuutta, jos haluaa olla onnellinen?
Ilon voi löytää muusta kuin päihteistä. Liikunta harrastukset mikä ikinä onkaan.
Tavallaan olen. Mutta en ole riippuvainen mistään päihteestä. Olen terve ja voin hyvin. Päihteet tuhoaa kaiken.
Sellaista ihmistä tai olentoa ei ole eikä tule olemaankaan koskaan, joka voisi toisen puolesta määrittää yhdenkään onnellisuutta. Se on sataprosenttisen varmaa, ja siitä voikin kinata vaikka hamaan tappiin.
Ei voikaan. Mutta fakta on se että päihteet tuhoaa terveyden ja siitä ei voi olla toista mieltä. Fakta on myös se että talous menee nurin samalla ja kaikki muutkin sen mukana. Jäljelle jää vain riippuvuus ja paha olla.
Se on varmasti se mitä ajatellaan, ja niin se pohkimmiltaan onkin. Kuitenkin ne hetket joita et mitenkään muuten voi elämässäsi kokea, ja sitten saat sen muutamalla kympillä on jotain, mitä ei voi rahalla korvata. Se on rakkaus siihen tilaan mitä ei voi muuten saavuttaa, se on onnellisuus. Jos sitä ei muuten ole koskaan kokenut muilla tavoin eikä sitä muuten saa, niin se mahdollisuus täytyy käyttää. Jokaisella on oikeus olla onnellinen.
Se ei ole onnellisuutta vaan keksittyä sellaista. Oikea onnellisuus löytyy muualta kuin päihteistä.
Niin kuin sanoin, se on jokaisen yksilön oma näkemys mistä tulee onnelliseksi.
Ei ole mitään oppikirjaa onnellisuudesta ja miten se saavutetaan, yhtä hyvin voisin sanoa ettei sitä ainakaan urheilulla ja porkkanaa syömällä saavuteta- en minä ainakaan.
Jos se on sinun onnellisuus niin sitten on. Päihteet eivät silti takaa onnea.
Marttyyrikompleksi, psykologia
- rutiininomaisesti, korostaa, liioittelee ja jopa luo oman kärsimyksensä yrittäessään saada jonkun muun näyttämään syylliseltä ja syylliseltä. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Marttyyrikuolema on eräänlainen tahdon luhistuminen.
"Minulla ei ole omaa tahtoa, koska sorrat minua jatkuvasti ja kiellät minulta vapauteni. Kaikki elämäni ongelmat johtuvat epäoikeudenmukaisesta kaltoinkohtelustasi minua kohtaan."
-käyttäytyy sinnikkäästi ikään kuin voimansa olisi tarkoituksellisesti viety.
"Mortification", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "kuolemaan joutumista", viittaa itse aiheutettuun kärsimykseen ja kärsimykseen. valtava kärsimys on välttämätöntä, joko yksityisesti syntien sovittamiseksi tai julkisesti houkuttelemaan myötätuntoa ja syyttämään muita. ("Katso minun kauhea kohtaloni, joka on kaikki sinun syytäsi").
-Jos henkilö on suhteellisen itsetietoinen ja hallitsee pelkojaan, voi marttyyriys ilmetä rennommalla tavalla epäitsekkäänä sitoutumisena siihen, mitä pitää hyvänä asiana.
-kuten kaikki persoonallisuuden negatiiviset mallit, marttyyriuteenkin liittyvät seuraavat komponentit:
Varhaiset negatiiviset kokemukset
Väärinkäsitykset itsensä, elämän tai muiden luonteesta
Jatkuva pelko ja turvattomuuden tunne
Huonovointinen strategia itsensä suojelemiseksi
Persoona, joka piilottaa kaikki edellä mainitut aikuisuudessa
-Ratkaisu marttyyriyteen on:
olla rehellinen itselleen marttyyrikuoleman käytöstä
luopuminen valittamisesta, syyttämisestä ja sitoutumisesta oikeuteen
luopuminen sitoutumisesta uhriksi joutumiseen ja kärsimykseen
sallien enemmän nautintoa ja olla valmis näkemään nauttivan elämästä
ottaa vastuun valinnoistaan
oppiminen sanomaan "ei" muille
http://personalityspirituality.net/articles/the-michael-teachings/chief-features/martyrdom/
Musta tuntui tolta aina ennen. Poltin pilvee 24/7 vuosikausia, puolet elämästäni. Halusin sumentaa elämän ahdistuksen, vaimentaa kaikki negatiiviset ajatuksen jotka kiersivät kehää. En saanut otetta elämästä.. mikään ei ole koskaan motivoinut ja mietin aina että miksi olen syntynyt. Kunnes tulin uskoon ja otin Jeesuksen pelastuksen vastaan. Ihmisen ei kuulu olla onnellinen joka hetki elämässään ja nykyaikana sitä korostetaan liikaa ja se lisää entisestään paineita. Ihmisellä on sisäsyntyinen kaipuu luojansa luo, kaikkivaltiaan Jumalan lähelle. Jumala kutsuu jokaista, mutta jokaisella on vapaa tahto vastata tähän kutsuun.
Minä rukoilin että Jumala kutsuisi minua puoleensa, aloin lukemaan raamattua (Johanneksen evankeliumia=Rakkauden evankeliumi) Ymmärsin mitä Jumala todella on tehnyt puolestamme. Lähettänyt ainoan poikansa maan päälle ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa.
En koskaan vaihtaisi tätä nykyistä elämääni mihinkään, en rikkauksiin, edes täyteen onnellisuuteen. Sisimmässäni on ensi kertaa koskaan todellinen rauha ja vapaus, tämä maailma ei kahlitse minua.
Tässä elämässä kannattaa tehdä ratkaisu. Koska todella on taivas ja kadotus. Haluan antaa kaikkeni vapahtajalleni, vapauttajalleni Jeesukselle täällä ollessa ja kerran päästä taivaan kotiin Taivaan Isän luo. Siunausta ja rakkautta sinä joka tätä luet. Olet ihmeellinen Jumalan luomus, sinulla on tarkoitus.
Pitää mennä kauas, että näkee lähelle
Pyhyyden valtatiellä ei ole vertailun syntiä https://youtu.be/ri5PFWu2U3Y
Ei, ei sitä enää ole lainkaan
Saa.2:25 🥱Ps. 23: 1–2
https://youtu.be/WqMSbPA4PXg