Aina kun ajattelee et nyt vähä helpottaa tulee taas uusi ongelma. Onneksi ei tiedä huomisesta. Toivossa on hyvä elää, sanoi toinen täi toiselle saunassa.
Jaksaminen
Poikki
91325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En voinut hyväksyä kuopusaseman menetystäni.
Vain mielenterveysalan ammattilaiset voivat käsittää, että tällainen terapoimaton viha voi
jatkua jopa keski-iän jälkeenkin.
Hokasin tämän täytettyäni yli 50 ikäisenä.
Sitten kurssimuutos olikin 180 astetta.
Onkahan tehty tutkimusta siitä moniko erityislapsen vanhempi eroaa. Miten jaksais vielä olla hellä.
Tuskinpa....Mieheni kanssa jaksamme vuotta, mutta meilla onneksi helppo tapaus.Lapsellamme on puheongelma, ja en tosian voin edes kuvitella jos tapaus olisi vakavampi.Mutta kuulin ett' toisin yhdistää pereheita.
Pitäs hoommata yhteistä aikaa, mutta se on niin hankalaa. Kumpa joku tulis ja sanois: nyt te meette kahdestaan ja palaatte huomenna samaan aikaan, me pärjäämme täällä kotona.
Meidän vaikeasti autistinen tyttäremme on nyt 11-vuotta. Äitinä paloin täysin loppuun noin viisi vuotta sitten kun takana jo oli autistin äärettömän raskas "leikki-ikä". Väsyminen oli tietty alkanut pikkuhiljaa. Koko perheemme oli joutunut eristymään kaikesta: ei voinut mennä kylään, kukaan ei tullut käymään,yksinkään ei voinut lähteä minnekään kun tiesi että toinen on kotona yksin hirvittävän lujilla.Autistinen lapsi oli päiväkodissa ja kuntoutus ym. ihan kunnossa.
Siinä vaiheessa kun aloin tippua masennukseen ja aloimme saada silloin tällöin kodinhoitoapua, oli jo myöhäistä.
Muutin pois kotoa ja erosimme. Olin kaksi vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapasin lapsia viikonloppuisin ja alkuun sekin tuntui liian raskaalta.
No, palasin elävien kirjoihin kolme vuotta sitten. Ja viime syksystä lähtien olen tapaillut erästä aivan ihanaa miestä..exääni eli lasteni isää..;))
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole osoittaa sormella autistisia lapsia. He ovat erittäin raskaita hoidettavia mutta ainakin meidän tapauksessamme me vanhemmat olimme itse tyhmiä: kun yhteiskunnalta ei hoitoapua tule muuta kuin päivähoidon muodossa (tukiperheitä harvoin löytyy), asia on hyväksyttävä olosuhteena. Ja järjestettävä helpotus itse. Seuraava askel siitä, kun "molemmat ovat puhki", on nimittäin se, että enää ei kumpikaan ehdi toipua/virkistyä edes sen kipeästi kaivatun loman aikana. Ja sitten ei enää jaksa edes yrittää hankkia lomaa/virkistystä.
Jäkeenpäin ajateltuna meidänkin olisi kannattanut maksaa mitä vain, että olisimme päässeet kunnolla lepäämään säännöllisin väliajoin. Ottaa vaikka lainaa; se on pieni hinta siitä mitä jouduimme läpikäymään. Olisi pitänyt ottaa MLL:n hoitaja ainakin kahtena iltana viikossa ja koko viikonlopuksi kerran kuukaudessa.Kun lapsi kasvaa, ainakin meidän tyttömme hoito helpottui kovasti.
Lapsen omahoitajakin päiväkodissa paloi loppuun, miten sitten emme me? Tehkää hyvät ihmiset kaikkenne, jotta saatte runsaasti lepoa ja aikaa myös muille sisaruksille. Se ei ole autistisen lapsen eristämistä vaan parhaaksi kaikille. Ero aiheutti ainakin kahden vuoden taantuman omassa tyttäressämme. Onneksi se on jo kuitenkin kurottu takaisin kiinni.
Autistinen lapsi on ihmiselle uskotuista luottamustehtävistä raskain ja vähiten palkitsevin. Kukaan muu ei heitä voi ja jaksa rakastaa kuin oma äiti ja isä. Pidetään huolta itsestämme että jaksamme tehdä sen.
Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon alun sinun kirjoituksesta. Pitää ryhdistäytyä ja järjestää sitä aikaa. Sitä vain ajattelee että koko perhe yhdessä, kaikki hyvin.
Minä pääsin tässä vähän aikaa sitten autististen lasten henkilökohtaiseksi avustajaksi kehitysvammaisten hoitokotiin ja vasta silloin tajusin miten raskasta voi olla kehitysvammaisen/autistisen lapsen kanssa. Olin jo aiemmin ajatellut, että haluaisin vielä joku päivä ryhtyä ns. vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi ja nyt tiedän kyllä millaisiin perheisiin menen ensisijaisesti sitten jos menen:)Mutta ongelma on myös se, etten oikein tiedä mitä kautta löytää perheet jotka tukihenkilöä tarvitsevat..? Ilmoitin kerran esim. sosiaalihuollolle että jos sitä kautta on vapaehtoisen tukihenkilön tarvetta, niin ottaisivat yhteyttä. Sanoivat että on tarvetta ja että ottavat yhteyttä. No eipä kuulunut mitään kuitenkaan! Ja on hassua että sitten esimerkiksi sosiaalihuolto sanoo, että KUN EI OLE RESURSSEJA siihen tähän ja tuohon ja eivät kuitenkaan tartu oljenkorteen silloin kun siihen olisi mahdollisuus..
Tsemppiä ja jaksamista kaikille=)
Pakollinen käynti kerran vuodessa parisuhdeterapeutilla erityislasten vanhemmille.
"65 v. Äiti surmasi 42 v. tyttärensä ja itsensä Hyrynsalmen keskustassa olevassa omakotitalossa viime torstaina." Kertoo päivän IL.
Vaikka kyse on kehitysvammaisenlapsen äidistä, minusta uutinen sivuaa koko vammaiskaartin äitejä.
Yhteiskunta ja kunnat tukevat omaishoitajaa liian vähän ja suru-uutisen kaltaisia tapahtumia sattuu paljon enemmän kuin osaamme aavistaakaan. Kun äiti hoitaa lastaan vuosikymmeniä ja väsyy ja lisäksi taka-alalla on peikko siitä, minne lapsi joutuu, kun äiti itse vanhenee ja on kykenemätön hoitamaan vammaistaan, moni äiti päätyy ratkaisuun, jota harva lähimmäinen ymmärtää.
Omaishoidontuki on vain pikkukorvaus siitä, mitä äidit joutuvat jaksamaan ja samaan aikaan kunnanisit hierovat käsiään yhteen jokaisen säästyneen euron takia, joka on revitty äidin selkänahasta, usein vielä syyllistämällä.
"Ulkoistakaa lapsenne!" Hakekaa itse lapsellenne tukiperhe, kunta kyllä maksaa hoidon. Ottakaa yhteys paikakuntanne yhdistyksiin, saatte tietoa avunsaantimahdollisuuksista, älkää tehkö itsestänne korvaamattomia, se kostautuu tulevaisuudessa. Kuntien vammaispalveluilla on määrärahoja viikonloppuhoitoihin, hankkikaa itse luotettava hoitaja kotiin, kunta kyllä maksaa hoitajanpalkan, hakekaa lapsellenne avustaja, joka liikkuu lapsenne kanssa tapahtumissa ja harrastuksissa, kunta kyllä maksaa avustajan palkan. Vaatikaa korotettua omaishoidontukea!
PYYTÄKÄÄ! VAATIKAA!
Ei vammaispalvelu tule tyrkyttämään rahojaan teille. Kelan kanssa samalla tavalla, koskaan älä kaunistele totuutta, vaan päinvastoin! Vähättely on meidän kaikkien vahingoksi!
Sivistysvaltion tunnusmerkki on - hyvien liikenneyhteyksien lisäksi se, että se pitää huolen heikoimmistaan ja sitä vammaiset lapsemme ovat!
Käyttäkää kaikki mahdollinen apu hyväksenne, valittakaa hoidon raskaudesta, turha jaksaa itsekseen, sillä keinoin vain määrärahoja supistetaan koko ajan. Kruunua ei kukaan asettele omaishoitajan kutreille.
Vain äänekkäillä valituksilla ja vaatimuksilla asiat muuttuvat parempaan suuntaan !!
#¤%&#%¤"@#¤! ;)