Olen opiskellut opinnoistani yli puolet (sairaanhoitajaksi).
Koulussa istuminen on ihan mukavaa ja asiat ovat mielenkiintoisia.
Mutta vihaan harjoitteluja, minua ahdistaa ja jännittää kokoajan. Välillä tulee sellainen olo ettei tämä ole sitä mitä haluan tehdä, kun katson sairaanhoitajien työtahtia ja vastuuta (niissä paikoissa, joissa olen ollut harkassa). Paljon on sellaista mitä en osannut edes ajatella sh:n työnkuvan olevan esim. jatkuvasti pitää olla puhelimessa vastaamassa tai soittamassa lääkäreille, jatkohoitoihin tms ja näpyttelemässä tietokonetta eli paperihommia.
Kun puhun tästä läheisille niin he kannustavat minua eteenpäin, mutta itsellä on motivaatio nolla ja hyvin ristiriitainen olo. Ketä pitäisi kuunnella, kun en itsekkään osaa sanoa mitä ajattelen tästä, lopettaako vai ei?
En halua edes hakea kesätöitä koko alalta, kun ahdistaa ja tuntuu etten vaan osaa mitään.
En toistaiseksi koe näkeväni itseäni missään näissä vastaavissa paikoissa töissä joissa olen ollut esim. harkassa.
Jos harkat tuntuu jo näin tympeltä/stressaavalta niin mites se työelämä sitten kun valmistuu?
Toisaalta en uskalla lopettaa, koska mitä kaikki sitten ajattelee. Toisaalta taas lopettaminen tuntuisi tosi helpottavalta, mutta en ole ihan varma mitä muuta sitten opiskelisin… Tää on ihan hirveetä.
Koulussa istuminen on ihan mukavaa ja asiat ovat mielenkiintoisia.
Mutta vihaan harjoitteluja, minua ahdistaa ja jännittää kokoajan. Välillä tulee sellainen olo ettei tämä ole sitä mitä haluan tehdä, kun katson sairaanhoitajien työtahtia ja vastuuta (niissä paikoissa, joissa olen ollut harkassa). Paljon on sellaista mitä en osannut edes ajatella sh:n työnkuvan olevan esim. jatkuvasti pitää olla puhelimessa vastaamassa tai soittamassa lääkäreille, jatkohoitoihin tms ja näpyttelemässä tietokonetta eli paperihommia.
Kun puhun tästä läheisille niin he kannustavat minua eteenpäin, mutta itsellä on motivaatio nolla ja hyvin ristiriitainen olo. Ketä pitäisi kuunnella, kun en itsekkään osaa sanoa mitä ajattelen tästä, lopettaako vai ei?
En halua edes hakea kesätöitä koko alalta, kun ahdistaa ja tuntuu etten vaan osaa mitään.
En toistaiseksi koe näkeväni itseäni missään näissä vastaavissa paikoissa töissä joissa olen ollut esim. harkassa.
Jos harkat tuntuu jo näin tympeltä/stressaavalta niin mites se työelämä sitten kun valmistuu?
Toisaalta en uskalla lopettaa, koska mitä kaikki sitten ajattelee. Toisaalta taas lopettaminen tuntuisi tosi helpottavalta, mutta en ole ihan varma mitä muuta sitten opiskelisin… Tää on ihan hirveetä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olet umpikujassa itsesi kanssa.
Epäilet itsekin työelämän onnistumista. Mielestäni aivan aiheellisesti.
On kyse sinun ammatistasi ja sinun elämästäsi. Et voi opiskella ammattia etkä olla työssä, joka ei sinulle sovi. Sukulaiset tuskin sinua voivat auttaa kuitenkaan, joten heidän pettymystään et voi ottaa lukuun omasta elämästäsi päättäessäsi.
Itse sinun on nyt löydettävä oma alasi. Sehän voi lopulta olla sukulaisilllesi vielä mieluisampi.