Tuolla puolen

Ei ole mutta jos tiedät tuollaisia tapahtuvan niin vinkkaa. Tulisin todistamaan sellaisen olemassaolon.

Ota lääkkeet

Mie en usko pirruun enkä jumalaan...enkä kenenkää siltä väliltä...

Kyllä niitä nykyään dokumentoidaan aika paljon ja usein vahingossa, mm. striimatessa videota. Monia turvakameravideoitakin on joita vielä vartijat kommentoi siinä. Ei voi kaikkea selittää. Näkymättömiä asioitahan on olemassa kuten vaikka magnetismi. Ihmisen näkökyky on vain hyvin pieni alue valon spektristä.

No eikö sellaset oo ihan luonnollisia asioita,ihminen ei vaan vielä kaikkea ymmärrä,mutta henkimaailman asoita ne ei oo,ihmisestäkään ei jääku paskanen haju ku kuolee...ei tartte unelmoida tuonpuoleisesta elämästä

No kerro aloittaja mitä olet kokenut.

ei ole. paitsi demarit hallituksessa.

Niin,ihmiset ovat kiinni materiassa ja ovat sokeita.
Kaikki pilkkaa,kun ovat sokeita ja tyhmiä,elävät vain pinnalliseti.
Kukaan ei pysähdy elämässä,kukaan ei ajatte oikeasti.

Minä näen, edesmenneiden eläinten hahmot,minä tunnen kun minua kosketetaan kädestä,olkapäästä yms.
Minä näen yhden enkelin ja olen kuvannut sen ja se on Fheilyan,eläinten enkeli.
Minä tunnen sinut jos tavataan,tunnen sinun olomuotosi/energian, jos se on huono,en halua sinua lähelleni.
Jos taas on hyvä,niin :)) Kiinnostoin sinusta !
Kaikki ei ehkä näe orbeja,minäkin ensin kuvasin ja sitten näen jo osittain.
On se vain niin outoa,että käteni antaa lämpöä jopa 40cm päähän,ne kipunoi joskus,en tiedä miksi?
Suomalainen ihminen on sisäänpäin kääntynyt pähkinä,joka heti tuomitsee jos paskahuusin oven naulat ei käy ja pitää epäillä ja pysyä kammarissa piilossa?
Jos te näkisitte luonnon oikean Rakkauden ja sen tuoman ilon meille, tajuaisitte mitä on luotu.
Uskokaa,kaikki on luonnosta ja sieltä mistä me lähdimme !

-suden isä-

On paljon kokemusta Demoneista. Ovat pirullista porukkaa.

Kyllä on. Asuin kotona vanhempien talossa asunnon yläkerrassa. Talo oli rakennettu joskus 50 luvulla. Olen syntynyt 1966.

En koskaan oikein tuntenut oloani turvalliseksi talossa. Tapahtumia oli montakin, mutta pari on semmoista, missä on useampi ihminen kokenut sen samaan aikaan.
Kun olin lapsi, niin monesti yöllä pelotti pahat henget ja pyysin koiran nukkumaan jalkopäähän.

Olin lukiossa ja bestis usein tuli meille yökylään ja pänttäsimme kokeita varten. Yksi ilta, joka ei minusta ollut edes myöhään, kumpikin makasimme parisängyssä vierekkäin. Juttelimme niitä näitä ja yhtä äkkiä puhe katkesi. Tunsin kuinka joku laaja ihmisen muotoinen tumma pilvi laskeutui päälleni. Se oli siinä alle puolen metrin korkeudessa. Ihoni meni aivan kananlihalle, enkä pystynyt puhumaan. Olin aivan lamaantunut.

Tätä kesti minuutteja (varmaan 5-10) ja sen jälkeen ystäväni vieressä alkoi puhumaan. Siis hänkin oli aivan hiljaa kun tuo tapahtui. Kuitenkin pulisimme normaalisti ihan koko ajan. Ystäväni sanoi ennen omaa kokemustani, että hänestä tuntui, että jokin paha varjo laskeutui päälleni. Se oli tosi karmivaa, koska juuri niin itsekin koin.

Tämän jälkeen elämässäni olikin varsin vaikea vaihe. Minut raiskattiin henkeä uhaten ja poikaystävä pahoinpiteli minut useampaan otteeseen. Olin nuori, n 17-18-v kun tämä kaikki tapahtui. Olin raskaana kirjoitusten aikaan; äitini juotti minulle jotain sen aikaista ravintolisää, että jaksaisin. Heti kirjoitusten jälkeen päädyin aborttiin, koska miesystävä oli aika kamala, enkä nähnyt mitään valoa elämässä. Tämä "ennuste" varmaan vahvin kokemukseni talossa.

Nämä kokemukset ovat vaikuttaneet tosi vahvasti koko elämäni ajan. Taustalla aina tuo painajainen. Olen työelämässä hyvin menestynyt, mutta mielenterveys on pahasti järkkynyt.

Sitten on muutama vähemmän tuntuva kokemus:

Kun tulin koulusta, heitin laukun aina rappusten alas ennen huoneeseen menoa. Kerran kun tulin koulusta, äitini kysyi minulta, että enkö tullut jo about puoli tuntia aiemmin. Sanoin, että en. Isäni oli kans kuullut sen, kun reppu heitetään portaikon alas. Joten kumpikin vanhempani olivat kuulleet saapumiseni jo puoli tuntia ennen kun tulin kotiin.

Vielä vanhempi kokemus on se, kun jäin yksi kotiin n 14 vuotiaana. Pelkäsin ihan älyttömästi. Siskoni asui parin kilometrin päässä. Asuin silloinkin yläkerrassa. Valot sammuivat yläkerrassa. Juoksin alakertaan ja siellä valot välkkyivät. Tunnelmassa oli jotain aivan karmivaa. Tämä nyt voi selittyä monella tapaa, eikä tässä ollut ns. "todistajia".

Munsta on tullut todella varovainen näiden kokemusten jälkeen. Kun ostin nykyisen asunnon, ensimmäinen ajatus oli tunnustella, että ei kait täällä nyt ole ketään muuta. Ehkä lapsellista, mutta näin se meni.

Kun isäni kuoli ja äitini möi lapsuuden kodin, olisin ostanut sen aivan ehdottomasti, jos en olisi kokenut siellä yliluonnollista.

Lisäksi on yliluonnollisen kokemusta erään seurakunnan "alttarilla". Tunsin hengen läsnäolon. Isäni kuoltua, tunsin hengen läsnäolon. Koirani kuoltua samoin. Näiden kokemusten jälkeen jäin tavallaan odottamaan sitä rauhoittavaa läsnäoloa, mutta eipä enää sitten muiden kuolemien kohdalla tullutkaan sitä tunnetta.

Minä näin kerran mustalaisen kävelemässä maantiellä ja kerran näin mustalaisen pysäköivän auton tavaratalon parkkipaikalle

Mie en usko henkimaailmaan....ennenku itse nään....minua ihmetyttää ,että kaikki nämä kokemukset sattuu yleensä yöllä,pimetessä,hämärässä ym,eivätkö nämä uskalla tulla reilusti kahvipöytään,miks pitää hiippailla salaperäisesti ym..jos tuonpuoleista elämää olis niin kyllä joku olis siitä tullu kertomaan ihan uskottavasti....kehumaan miten hyvin pyyhkii ym.

Henkimaailma meenoo haesta pahalta,minnäe kuulen yöllä kaekenlaesia törräöksia ja sittä haesoo...

Se on kokein,mahtavaa!!!