Valehdellen

Suomen poliisi saattaa kieltää Putinin kannattajien autokulkueen.
Saksasta saatu voitto 1945 on sen virallinen syy,
mutta tarkoitus on osoittaa kannatusta Putinille
ja Putinin hyökkäyssodalle Ukrainaan,
provosoida suomalaisia ja aiheuttaa sekasortoa,
kun kerran uhataan hakata ja listiä erimieliset.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen poliisi saattaa kieltää Putinin kannattajien autokulkueen.
Saksasta saatu voitto 1945 on sen virallinen syy,
mutta tarkoitus on osoittaa kannatusta Putinille
ja Putinin hyökkäyssodalle Ukrainaan,
provosoida suomalaisia ja aiheuttaa sekasortoa,
kun kerran uhataan hakata ja listiä erimieliset.

Lue lisää

Suomenvenäläinen Putinia kannattaa ryhmä haukku ukrainalaisia natseiksi.
– Ryhmässä demonisoidaan ukrainalaisia. Heitä haukutaan, vähätellään ja uhkaillaan.
Ryhmä nauraa sille kuinka Ukrainassa haudataan, pahoinpidellään ja murhataan ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen poliisi saattaa kieltää Putinin kannattajien autokulkueen.
Saksasta saatu voitto 1945 on sen virallinen syy,
mutta tarkoitus on osoittaa kannatusta Putinille
ja Putinin hyökkäyssodalle Ukrainaan,
provosoida suomalaisia ja aiheuttaa sekasortoa,
kun kerran uhataan hakata ja listiä erimieliset.

Lue lisää

Mielenosoitus on pelkkä ilmoitusasia. Poliisin tehtävä on huolehtia, että mielenosoitus hoituu ilman järjestyshäiriöitä.
Elokipinä kuulemma mielenosoittaa tänään heittäytymällä kadulle. Sanoivat kyllä syynkin, mutta en muista.
Miksi eivät heittäydy venäläisten eteen sunnuntaina?
Pelkäävät?

Pitäisi paneutua poliittiseen historiaan, kun vain jaksaisi.
Onko totalitaarisen hallitsevan maan kaava sellainen, että muulla tavoin ajattelevat demonisoidaan ja vakuutetaan kansalle, että he ovat alemman luokan ihmisiä, jollakin tavoin epäonnistuneita ja ymmärtämättömiä ja täynnä pahuutta. Lapsesta asti heille opetetaan, että ulkomaalaisia pitää pelätä, varoa ja vihata, koska he ovat epäihmisiä ja haluavat nujertaa paremman elämän saavuttaneet.
Pohjois-Korea on onnistunut tässä asiassa parhaiten nykymaailmassa, ja toisena tulevat varmaankin uskonnolla hallittavat valtiot, joiden lakina on valtaa pitävien uskonnollinen Pyhä Kirja.
Venäjä ei ole näistä kaukana. Kaikille on yhteisenä ominaisuutena, että vallassa oleville siunaantuu järjettömän suuri omaisuus, joka on kansalta ryövätty. Valtaa pitäviä ei kuitenkaan arvostella, vaan heidän paremmuuttaan ylistetään ja kiitetään siitä, että juuri he ovat maan johdossa.
Aikanaan Neuvostoliitossa kehitettiin kansalaisista "neuvostoihmistä", jolla oli kaikki nämä ominaisuudet jo syntymässä.
Kehitys on jäänyt kesken, koska sieltä nyt niin moni haluaa pois.
Harmi Putlerin kannalta. Nimittäin se, että jotkut haluavat tulla takaisin, kuten se Navalnyikin.

Mitä mieltä muut? Näinkö on?

Tietysti on. Kuinka kukaan voisi ajatella, että suhtautuisimme suopeasti venäjää puolustavaan kulkueeseen, kun pari päivää sitten Venäjä nimitti Mannerheimiä natsiksi. On selvää, että halutaan nyt provosoida, että saadaan Suomen vastaisia uutisia.

Jens Andersenin elämäkerta Astrid Lindgrenistä piirtää kuvan älykkäästä, huumorintajuisesta naisesta, joka teki mittavan julkisen elämäntyön,
mutta nautti samalla perheestään ja piti tiiviisti yhteyttä ystäviinsä.
Häneen on ilo tutustua.

Astrid Lindgren teki suuren osan elämästään myös muuta kuin kirjailijan työtä.
Sota-aikana hän työskenteli Ruotsin tiedustelupalvelun kirjesensuurissa.
Hän sai ensikäden tietoa muun muassa juutalaisten kauhistuttavista kohtaloista.
Hän alkoi pitää päiväkirjaa, johon hän siteerasi uutisia, liimasi lehtileikkeitä ja kommentoi sodan etenemistä eri puolilla maailmaa. Vihkot on nyt julkaistu nimellä Sotapäiväkirjat 1939–1945.

Teos on suomalaisille erittäin antoisaa luettavaa, antaahan se näkökulman Suomen talvi- ja jatkosotaan sekä muiden pohjoismaiden sota-aikaan natsien puristuksessa. Koskettavinta antia ovat merkinnät, joissa Lindgren kommentoi Suomen sotauutisia.

Kirjoituksista kuuluu syvä myötätunto ja huoli. ”Eli, Eli, lama sabaktani! Enää ei tekisi mieli elää! Venäläiset ovat tänään pommittaneet Helsinkiä ja useita muita paikkoja Suomessa. Samaan aikaan he rynnäköivät eteenpäin Karjalan kannaksella... En muista toista näin mustaa päivää” (30.11.1939). Järkytyksen taustalla on myös pelko sodan leviämisestä Ruotsiin.

Lindgren on hyvin tietoinen katkeruudesta, jota Suomessa tunnettiin siitä, ettei Ruotsi taistellut mukana – vaikka auttoi muuten monin tavoin. Hän ymmärtää myös kirkkaasti, miten etuoikeutettuja ruotsalaiset olivat säästyessään sodalta.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti on. Kuinka kukaan voisi ajatella, että suhtautuisimme suopeasti venäjää puolustavaan kulkueeseen, kun pari päivää sitten Venäjä nimitti Mannerheimiä natsiksi. On selvää, että halutaan nyt provosoida, että saadaan Suomen vastaisia uutisia.

Lue lisää

Ei varmaan kukaan normaali suomalainen noin ajattelekaan.
Voitonpäivän alkuperäinen tarkoitushan ei ole ollut nykyVenäjän puolustaminen, mutta tämä joukko ilmeisesti käyttää sitä keppihevosenaan Putinin joukkion toimien ihannointiin.

Anonyymi kirjoitti:

Jens Andersenin elämäkerta Astrid Lindgrenistä piirtää kuvan älykkäästä, huumorintajuisesta naisesta, joka teki mittavan julkisen elämäntyön,
mutta nautti samalla perheestään ja piti tiiviisti yhteyttä ystäviinsä.
Häneen on ilo tutustua.

Astrid Lindgren teki suuren osan elämästään myös muuta kuin kirjailijan työtä.
Sota-aikana hän työskenteli Ruotsin tiedustelupalvelun kirjesensuurissa.
Hän sai ensikäden tietoa muun muassa juutalaisten kauhistuttavista kohtaloista.
Hän alkoi pitää päiväkirjaa, johon hän siteerasi uutisia, liimasi lehtileikkeitä ja kommentoi sodan etenemistä eri puolilla maailmaa. Vihkot on nyt julkaistu nimellä Sotapäiväkirjat 1939–1945.

Teos on suomalaisille erittäin antoisaa luettavaa, antaahan se näkökulman Suomen talvi- ja jatkosotaan sekä muiden pohjoismaiden sota-aikaan natsien puristuksessa. Koskettavinta antia ovat merkinnät, joissa Lindgren kommentoi Suomen sotauutisia.

Kirjoituksista kuuluu syvä myötätunto ja huoli. ”Eli, Eli, lama sabaktani! Enää ei tekisi mieli elää! Venäläiset ovat tänään pommittaneet Helsinkiä ja useita muita paikkoja Suomessa. Samaan aikaan he rynnäköivät eteenpäin Karjalan kannaksella... En muista toista näin mustaa päivää” (30.11.1939). Järkytyksen taustalla on myös pelko sodan leviämisestä Ruotsiin.

Lindgren on hyvin tietoinen katkeruudesta, jota Suomessa tunnettiin siitä, ettei Ruotsi taistellut mukana – vaikka auttoi muuten monin tavoin. Hän ymmärtää myös kirkkaasti, miten etuoikeutettuja ruotsalaiset olivat säästyessään sodalta.

Lue lisää

Kiitos hyvästä tietoiskusta.
Pitänee laittaa tuo korvan taakse, kun tulee kirjastossa käytyä, josko olisi siellä.

Eliaana kirjoitti:

Kiitos hyvästä tietoiskusta.
Pitänee laittaa tuo korvan taakse, kun tulee kirjastossa käytyä, josko olisi siellä.

Astrid Lindgren sai lapsen, jota ei voinut pitää, lapsi sijoitettiin sijaiskotiin
ja Astrid sai lapsensa luokseen vasta avioiduttuaan
https://yle.fi/uutiset/3-8863497

Prof. Heikki Laitisen mukaan näin: https://www.youtube.com/watch?v=c1AZdzvsp0E&ab_channel=HeikkiLaitinen-Topic

Anonyymi kirjoitti:

Prof. Heikki Laitisen mukaan näin: https://www.youtube.com/watch?v=c1AZdzvsp0E&ab_channel=HeikkiLaitinen-Topic

Lue lisää

En ollu kuullukkaan. Ja rouvakin kuali. Voi sentään.

Toivottavasti et puhu Melperistä?

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti et puhu Melperistä?

Aloitus koskee Venäjää.