Erikoistuva psykiatri ja diagnoosin antaminen

Anonyymi

Mitenkään väheksymättä erikoistuvia lääkäreitä. Olen tällä hetkellä psykiatrisen polin arvointiköynneillä. Epäilynä persoonallisuushäiriö ja piirteet näillä näkymin hyvin korkeat. Psykologi puoltaa vahvasti tätä diagnoosia.

Aika psykiatrille ensi kuussa. MUTTA!! Hän onkin erikoistuva eikä erikoistunut. Kysymys kuuluukin, että onko erikoistuva lääkäri tarpeeksi taitava ja pätevä antamaan persoonallisuushäiriö-diagnooseja? Vaadin aikoinaan talon parhaimman psykiatrin sukupuoleen katsomatta. Hän onkin nainen ja erikoistuva.

16

258

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      On mullakin ollut erikoistuva psykiatri ja eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, ihan pätevä oli.

      • Anonyymi

        Minun täytyi peruuttaa aika arvoihin ja periaatteisiin liittyvistä syistä. Niin kauan kuin voin itse vaikuttaa, niin haluan diagnoosit ja hoidot vain erikoislääkäreiltä. Sairaalan päivystykset erikseen.


    • Anonyymi

      Persoonallisuushäiriöleiman saaneena voisin todeta itseäni koskien, että kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään.

    • Anonyymi

      Siis, jäi epäselväksi, onko hän pätevä silloin kun hän antaa tuon diagnoosin, vai silloin jos hän ei anna?

      Entä, jos vaan otat härkää sarvista, ja rupeat työstämään sitä persoonaa?

      • Anonyymi

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        Useimmat psykiatriset diagnoosit eivät ole objektiivisesti todennettavissa. Suurin osa niistä perustuukin viimekädessä eräiden amerikkalaisten setien ja tätien tekemiin määritelmiin (lue: mielipiteisiin) siitä, mikä heidän mielestään on normaalia ja mikä ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        Sit meet yksityiselle, niinku kaikki muutki, vähänhän se kustantaa, mutta saat diagnoosisi reilusti alle viikossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sit meet yksityiselle, niinku kaikki muutki, vähänhän se kustantaa, mutta saat diagnoosisi reilusti alle viikossa.

        Luulen, että tyydyn julkiseen puoleen. Ymmärtääkseni jokaisen on oikeus valita, että tyytyykö millaiseen hoitoon loppujen lopuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmat psykiatriset diagnoosit eivät ole objektiivisesti todennettavissa. Suurin osa niistä perustuukin viimekädessä eräiden amerikkalaisten setien ja tätien tekemiin määritelmiin (lue: mielipiteisiin) siitä, mikä heidän mielestään on normaalia ja mikä ei.

        Psykiatrinen tautiluokitus perustuu puhtaasti reliabiliteetille eli periaatteessa konsensukselle. Ikävä kyllä tuo pyrkimys konsensukseenkin tuntuu hiipuvan aina vaan kauemmas taivaanrannan taakse. Yksi syy on ilmeisesti parantuneet menetelmät tutkia konsensusta -kokeissa diagnooseja antavat tutkijat eivät saa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa tehdessään arvioidessaan koehenkilöitä. Osin tämän johdosta skitsofrenian reliabiliteetti kappa-arvolla mitattuna oli DSM-III aikaan 0.81 kun se DSM-V oli 0.43, masennuksen 0.8 ja 0.32 ja yleistyneen ahdistushäiriön reliabiliteetti 0.72 ja 0.22. Toisin sanoen arvioijien yksimielisyys on laskenut vuosikymmenestä toiseen, mutta toisin kuin 80-luvulla nykyään 0.43 kappa-arvo on jo tulkittu hyväksi vaikka yleisen tulkinnan mukaan tuollainen reliabiliteetti ei ole hyväksyttävä. Kappa-arvon tulkintaa on hinattu alaspäin eli kriteerejä on laskettu, joten se mikä ennen oli täysin olematon reliabiliteetti on nykyään psykiatriassa hyvä ja ennen tyydyttävänä pidetty reliabiliteetti on jo erittäin hyvä. Psykiatriassa tämä trendi tuntuu ulottunut myös lääkekokeisiin, jossa tutkimusten mahdollisesti parantunut laatu ovat nostaneet plasebovastetta (sokkoutus on parantunut) mikä näkyy meta-analyyseissa siten, että plasebovaste näyttää nousseen ja lääkkeiden vaste pysyneen ennallaan. Tämän johdosta on havaittu, että NNT ei olekaan minimivasteella skitsofreniankaan hoidossa 2 vaan 8, mutta onneksi psykiatrit ovat lopulta yhdessä päättäneet että 8 on ihan hyvä luku myös yleisesti lääkekokeissa ja peruste syöttää hermomyrkkyjä jokaiselle vastaanotolle ilmestyvälle potilaalle. NNT on luku, jota pitää tulkita kontekstissa koska on aivan eri asia hoitaa esimerkiksi aivoinfraktia kuin epämääräisiä, hyvin yleisiä ahdistus ja masennusoireita kyselykaavakkeilla pisteytettynä. Toisin sanoen "luova" tulosten tulkinta ja mittarien uudelleenmäärittely on oiva tapa saada aivan surkeat hoitomenetelmät vaikuttamaan uskottavilta ja kolikon heittoon reliabiliteetiltaan verrattavissa olevat sairausluokitukset vaikuttamaan ihka oikeilta valideilta lääketieteellisiltä sairauksilta.
        http://1boringoldman.com/index.php/2012/05/07/a-fork-in-the-road/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrinen tautiluokitus perustuu puhtaasti reliabiliteetille eli periaatteessa konsensukselle. Ikävä kyllä tuo pyrkimys konsensukseenkin tuntuu hiipuvan aina vaan kauemmas taivaanrannan taakse. Yksi syy on ilmeisesti parantuneet menetelmät tutkia konsensusta -kokeissa diagnooseja antavat tutkijat eivät saa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa tehdessään arvioidessaan koehenkilöitä. Osin tämän johdosta skitsofrenian reliabiliteetti kappa-arvolla mitattuna oli DSM-III aikaan 0.81 kun se DSM-V oli 0.43, masennuksen 0.8 ja 0.32 ja yleistyneen ahdistushäiriön reliabiliteetti 0.72 ja 0.22. Toisin sanoen arvioijien yksimielisyys on laskenut vuosikymmenestä toiseen, mutta toisin kuin 80-luvulla nykyään 0.43 kappa-arvo on jo tulkittu hyväksi vaikka yleisen tulkinnan mukaan tuollainen reliabiliteetti ei ole hyväksyttävä. Kappa-arvon tulkintaa on hinattu alaspäin eli kriteerejä on laskettu, joten se mikä ennen oli täysin olematon reliabiliteetti on nykyään psykiatriassa hyvä ja ennen tyydyttävänä pidetty reliabiliteetti on jo erittäin hyvä. Psykiatriassa tämä trendi tuntuu ulottunut myös lääkekokeisiin, jossa tutkimusten mahdollisesti parantunut laatu ovat nostaneet plasebovastetta (sokkoutus on parantunut) mikä näkyy meta-analyyseissa siten, että plasebovaste näyttää nousseen ja lääkkeiden vaste pysyneen ennallaan. Tämän johdosta on havaittu, että NNT ei olekaan minimivasteella skitsofreniankaan hoidossa 2 vaan 8, mutta onneksi psykiatrit ovat lopulta yhdessä päättäneet että 8 on ihan hyvä luku myös yleisesti lääkekokeissa ja peruste syöttää hermomyrkkyjä jokaiselle vastaanotolle ilmestyvälle potilaalle. NNT on luku, jota pitää tulkita kontekstissa koska on aivan eri asia hoitaa esimerkiksi aivoinfraktia kuin epämääräisiä, hyvin yleisiä ahdistus ja masennusoireita kyselykaavakkeilla pisteytettynä. Toisin sanoen "luova" tulosten tulkinta ja mittarien uudelleenmäärittely on oiva tapa saada aivan surkeat hoitomenetelmät vaikuttamaan uskottavilta ja kolikon heittoon reliabiliteetiltaan verrattavissa olevat sairausluokitukset vaikuttamaan ihka oikeilta valideilta lääketieteellisiltä sairauksilta.
        http://1boringoldman.com/index.php/2012/05/07/a-fork-in-the-road/

        Siis mitä?! Suomeksi sama.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        No kuule, kun jo kirjoitustesi perusteella ihan täältä periferiastakin pelkällä tavallisella maalaisjärjelläkin selvästi näkee, että paha persoonallisuushäiriö sulla täytyy olla. Siinä mitään valmiita erikoislääkäreitä tarvita. Sama kuka sen diagnoosin kirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulen, että tyydyn julkiseen puoleen. Ymmärtääkseni jokaisen on oikeus valita, että tyytyykö millaiseen hoitoon loppujen lopuksi.

        Tietysti. Yleensähän ne vaan ei valita siitä, että itse tyytyyvät johonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mitä?! Suomeksi sama.

        https://madinfinland.org/perusongelmia/

        1.1 Luomisprosessi

        Olen monesti blogeissani kritisoinut psykiatrista diagnostiikkaa. Amerikkalaista DSM-III (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) -tautiluokitusta vuodelta 1980 pidetään biologisen psykiatrian aikakauden käynnistäjänä. Vuonna 1994 julkaistu DSM-IV on tästä laajennettu versio, joka pyrki säilyttämään status quon lisäten psykiatrista sairastavuutta pilkkomalla vanhoja tauteja eri vaikeusasteisiin. Nykyinen noin 600 tautia sisältävä DSM-V puolestaan laajensi diagnostiikkaa erityisesti ”lastentautien” osalta. ADHD:n esiintyvyyttä laajennettiin venyttämällä diagnoosin ikähaitaria. Myös kokonaan uusia ”lastentauteja” kehitettiin, kuten ”sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö”, johon liittyy nimensä mukaisesti vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Suomessa käytössä oleva WHO:n julkaisema ICD-10 -tautiluokitus jäljittelee nykyään melko tarkasti amerikkalaista esikuvaansa psykiatristen ”F-sarjan” diagnoosien suhteen.

        Antropologi James Daviesin (2015) kirjassa Hajalla: onneton totuus psykiatrian nykytilasta tautiluokituksen kehittämisen luonne tulee hyvin esiin. Kirjassa Davies haastattelee DSM-III -tautiluokituksen työryhmän johtaja Robert Spitzeriä:

        Davies: ”Onko tosiaan niin, että monilla DSM:ssä luetelluilla mielenterveyshäiriöillä ei ole todennettu biologisia aiheuttajia?”

        Spitzer: ”Ei pelkästään niin, että monilla, vaan yhdelläkään. Yhtään sellaista biologista tunnusmerkkiä ei ole löydetty, joka liittyisi johonkin mielenterveyshäiriöön.” (s.40-41)

        Kirjassa DSM-III -työryhmän jäsen, psykiatri Roger Peele, puolestaan muistelee työryhmän työtapoja näin:

        ”Hän (Spitzer) naputteli teeskentelyhäiriön ja lyhytkestoisen psykoosireaktion kuvaukset noin vain. Ajattelin, että tässäpä tuottelias tyyppi. Hän tulee keskustelemaan ongelmasta ja poistuu paikalta mukanaan kahden mielenterveyshäiriön diagnostiset kriteerit.” (s. 50-51)

        Spitzer myöntää kirjassa, että pieni työryhmä valtasi koko alan epätieteellisellä kyhäelmällään, ja samalla tiellä psykiatria on edelleen. Myöhemmät tautiluokitukset ovat vain laajennettuja versioita DSM-III:sta, eivätkä diagnosointimenetelmät ole kehittyneet.

        Psykiatriset ”taudit” ovat siis pienten työryhmien konsensukseen ja äänestykseen perustuvia sosiaalisia konstruktioita, jotka eivät perustu empiiriseen näyttöön.

        1.2 Diagnostiikan validiteetti ja reliabiliteetti

        Valitulla lähestymistavalla on loogiset seurauksensa.

        Validiteetti ilmaisee sen, miten hyvin käytetty mittausmenetelmä mittaa juuri sitä ilmiön ominaisuutta, jota on tarkoituskin mitata. Nykyinen psykiatrian biologinen koulukunta painottaa tautien aivosairausluonnetta, mitä diagnostiikassa käytetty lääkärin ja potilaan subjektiiviseen tulkintaan perustuva psykologis-fenomenologinen kysymyspatteristo ei mittaa ollenkaan. Diagnostiikka elää siis aivan omaa elämäänsä, ja on erillinen maailmansa verrattuna väitettyihin ”kemiallisiin epätasapainotiloihin” ja uudempiin ”geneettisiin alttiusmalleihin”. Psykiatristen tautien diagnosointiin käytettävät mittaristot eivät siis mittaa sitä mitä niiden on tarkoitus mitata, joten diagnosoinnissa käytetyt mittarit ei ole valideja.

        Reliabiliteetti ilmaisee sen, miten luotettavasti ja toistettavasti käytetty mittari mittaa haluttua ilmiötä.

        Aihetta on tutkittu. Yhdysvalloissa käytössä olevan DSM-V -tautiluokitukseen liittyneissä kenttäkokeissa psykiatrit haastattelivat potilaita, joilla oli erilaisia ja pääosin yleisiä, psykiatrisia diagnooseja. Esimerkiksi vaikeasti masentuneen diagnosointia pidetään tavallisesti melko helppona ja Houstonissa tehdyissä kokeissa tulokset kyseisen diagnoosin luotettavuuden suhteen näyttivät tältä:

        Kohdediagnoosi: vaikea-asteinen masennustila

        Psykiatrien tekemät arviot potilaan diagnoosista (osuus prosentteina):

        Posttraumaattinen stressireaktio: 18%

        Alkoholin väärinkäyttö: 19%

        Vaikea-asteinen masennustila: 18%

        Lievä aivovamma: 15%

        Rajatilapersoonallisuus 13%

        Muut diagnoosit: 16%

        Diagnoosi meni siis pääosin aivan pieleen. Kappa-arvo, joka kuvaa kahden psykiatrin samanmielisyyttä diagnoosista vaihdellen välillä 0-1, oli vaikean masennuksen kohdalla 0,25. Tulos on surkea, mutta tämä tulkittiin tutkimuksessa vain ”kyseenalaiseksi”, koska tuloksellisuuden kriteerit eivät olleet järin korkealla. Muissa vastaavissa tutkimuksissa vaikean masennuksen kappa-arvo vaihteli välillä 0,13-0,42. Lähde: https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999


    • Anonyymi

      Minulla on käsitys, että erikoistuvan lääkärin toimet on aina jonkin valmiin erikoislääkärin hyväksyttävä.
      Eli kai erikoistuvakin voi diagnoosia ehdottaa, mutta kokeneemman lääkärin on annettava hyväksyntä sille.

      • Anonyymi
        UUSI

        Niin vähän ajattelinkin. Julkisella puolella ei voi valita lääkäriään. Mulla oli viime viikolla tämä lääkäri aika, jonka jo ehdin perua, mutta sain lopulta takaisin. Jäi huono maku. En saanut mitään diagnoosia, vaikka vahvat ja korkeat ovat oireet. No, Helsingin kaupungin resurssit Kalasatamassa on mitä on.
        Onko vinkkejä erinomaisesta yksityisestä psykiatrista ja voiko julkisen puolen tehtyjä psykologista testejä käyttää yksityisellä puolella?


    • Anonyymi

      Minä olen tavannut vain hyviä erikoistuvia. Edellinen lääkäri oli erikoistuva ja hän kirjoitti sellaisen lausunnon että pääsin toistaiseksi voimassaolevalleTK eläkkeelle. Ajattelin että en varmaan pääse mutta lääkäri yllätti vaikka oli erikoistuva

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täti-ihminen Sofia ja nuori kanadalainen lätkänpelaaja

      Sofialla on kiikarissa Logan Thompson 25v, Las Vegasissa pelaava kanadalaispelaaja. Tätä se kai tarkoitti, kun sanoi Seiskalle, ettei tiedä kuinka pit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      168
      1988
    2. Some pillastui: Farmin voitto pedattiin Teemulle?!? "Törkee temppu" "Taina oli ihan vailla mahiksia"

      Ohhoh, Farmi-kaksintaistelu ja finaali on saanut tunteet kuumiksi - ja ehkä syystäkin Suomi24 Keskustelu -palstalla... Olisiko Tainalla ollut mahdolli
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1466
    3. Pääsikö Martti

      Esittelemään velaka mersua ja hyyryä hienostoalueella lippisjonnelle🤗😜😎
      Kotimaiset julkkisjuorut
      174
      1247
    4. Etkö voisi

      Mies: Etkö millään voisi, tahtoisi tai haluaisi tavata? Edes hetken, kuten silloin joskus. Etkö voisi pyytää? Itse en voi. Tekisin mitä vain, jos näki
      Rakkaus ja rakastaminen
      76
      1016
    5. Suomessa todettu ilmeisesti eka apinarokkotapaus

      Euroopassa matkailleella miehellä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008841676.html
      Maailman menoa
      72
      976
    6. J joskus haluaisin

      Istua syliisi ja samalla suudella sinua...
      Ikävä
      37
      858
    7. Mitäs ajattelisit

      Jos saisit häneltä tänään pienessä sievässä lähetetyn viestin puhelimeen "haluan nähdä" tai "ikävä"?
      Ikävä
      73
      826
    8. Petit miestäsi

      Pettäisit myös minut. Sinulle ei merkitse rehellisyys mitään. Naisilla on selkäranka. Käärmellä sitä ei ole. Älä enää vaivaa minua.
      Järki ja tunteet
      58
      797
    9. Nyt on aika muistella jättitarakkaa

      Uuh uuh uuh. https://aijaa.com/wMPRhU
      Kotimaiset julkkisjuorut
      62
      761
    10. Osui suomalaisia omaan nilkkaan terroristien hyysääminen

      Muthei, eihän täällä pitäisi niitä olla kun kaikkien taustat on tarkastettu ennen maahan tuloa. Vai oliko sittenkään. Nyt tämä hyysääminen saa aikaan
      Maailman menoa
      171
      704
    Aihe