Erikoistuva psykiatri ja diagnoosin antaminen

Anonyymi

Mitenkään väheksymättä erikoistuvia lääkäreitä. Olen tällä hetkellä psykiatrisen polin arvointiköynneillä. Epäilynä persoonallisuushäiriö ja piirteet näillä näkymin hyvin korkeat. Psykologi puoltaa vahvasti tätä diagnoosia.

Aika psykiatrille ensi kuussa. MUTTA!! Hän onkin erikoistuva eikä erikoistunut. Kysymys kuuluukin, että onko erikoistuva lääkäri tarpeeksi taitava ja pätevä antamaan persoonallisuushäiriö-diagnooseja? Vaadin aikoinaan talon parhaimman psykiatrin sukupuoleen katsomatta. Hän onkin nainen ja erikoistuva.

47

1646

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      On mullakin ollut erikoistuva psykiatri ja eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, ihan pätevä oli.

      • Anonyymi

        Minun täytyi peruuttaa aika arvoihin ja periaatteisiin liittyvistä syistä. Niin kauan kuin voin itse vaikuttaa, niin haluan diagnoosit ja hoidot vain erikoislääkäreiltä. Sairaalan päivystykset erikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun täytyi peruuttaa aika arvoihin ja periaatteisiin liittyvistä syistä. Niin kauan kuin voin itse vaikuttaa, niin haluan diagnoosit ja hoidot vain erikoislääkäreiltä. Sairaalan päivystykset erikseen.

        Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Toivottavasti asiat selviävät parhain päin ja niin kuin pitää.


    • Anonyymi

      Persoonallisuushäiriöleiman saaneena voisin todeta itseäni koskien, että kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään.

    • Anonyymi

      Siis, jäi epäselväksi, onko hän pätevä silloin kun hän antaa tuon diagnoosin, vai silloin jos hän ei anna?

      Entä, jos vaan otat härkää sarvista, ja rupeat työstämään sitä persoonaa?

      • Anonyymi

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        Useimmat psykiatriset diagnoosit eivät ole objektiivisesti todennettavissa. Suurin osa niistä perustuukin viimekädessä eräiden amerikkalaisten setien ja tätien tekemiin määritelmiin (lue: mielipiteisiin) siitä, mikä heidän mielestään on normaalia ja mikä ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        Sit meet yksityiselle, niinku kaikki muutki, vähänhän se kustantaa, mutta saat diagnoosisi reilusti alle viikossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sit meet yksityiselle, niinku kaikki muutki, vähänhän se kustantaa, mutta saat diagnoosisi reilusti alle viikossa.

        Luulen, että tyydyn julkiseen puoleen. Ymmärtääkseni jokaisen on oikeus valita, että tyytyykö millaiseen hoitoon loppujen lopuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmat psykiatriset diagnoosit eivät ole objektiivisesti todennettavissa. Suurin osa niistä perustuukin viimekädessä eräiden amerikkalaisten setien ja tätien tekemiin määritelmiin (lue: mielipiteisiin) siitä, mikä heidän mielestään on normaalia ja mikä ei.

        Psykiatrinen tautiluokitus perustuu puhtaasti reliabiliteetille eli periaatteessa konsensukselle. Ikävä kyllä tuo pyrkimys konsensukseenkin tuntuu hiipuvan aina vaan kauemmas taivaanrannan taakse. Yksi syy on ilmeisesti parantuneet menetelmät tutkia konsensusta -kokeissa diagnooseja antavat tutkijat eivät saa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa tehdessään arvioidessaan koehenkilöitä. Osin tämän johdosta skitsofrenian reliabiliteetti kappa-arvolla mitattuna oli DSM-III aikaan 0.81 kun se DSM-V oli 0.43, masennuksen 0.8 ja 0.32 ja yleistyneen ahdistushäiriön reliabiliteetti 0.72 ja 0.22. Toisin sanoen arvioijien yksimielisyys on laskenut vuosikymmenestä toiseen, mutta toisin kuin 80-luvulla nykyään 0.43 kappa-arvo on jo tulkittu hyväksi vaikka yleisen tulkinnan mukaan tuollainen reliabiliteetti ei ole hyväksyttävä. Kappa-arvon tulkintaa on hinattu alaspäin eli kriteerejä on laskettu, joten se mikä ennen oli täysin olematon reliabiliteetti on nykyään psykiatriassa hyvä ja ennen tyydyttävänä pidetty reliabiliteetti on jo erittäin hyvä. Psykiatriassa tämä trendi tuntuu ulottunut myös lääkekokeisiin, jossa tutkimusten mahdollisesti parantunut laatu ovat nostaneet plasebovastetta (sokkoutus on parantunut) mikä näkyy meta-analyyseissa siten, että plasebovaste näyttää nousseen ja lääkkeiden vaste pysyneen ennallaan. Tämän johdosta on havaittu, että NNT ei olekaan minimivasteella skitsofreniankaan hoidossa 2 vaan 8, mutta onneksi psykiatrit ovat lopulta yhdessä päättäneet että 8 on ihan hyvä luku myös yleisesti lääkekokeissa ja peruste syöttää hermomyrkkyjä jokaiselle vastaanotolle ilmestyvälle potilaalle. NNT on luku, jota pitää tulkita kontekstissa koska on aivan eri asia hoitaa esimerkiksi aivoinfraktia kuin epämääräisiä, hyvin yleisiä ahdistus ja masennusoireita kyselykaavakkeilla pisteytettynä. Toisin sanoen "luova" tulosten tulkinta ja mittarien uudelleenmäärittely on oiva tapa saada aivan surkeat hoitomenetelmät vaikuttamaan uskottavilta ja kolikon heittoon reliabiliteetiltaan verrattavissa olevat sairausluokitukset vaikuttamaan ihka oikeilta valideilta lääketieteellisiltä sairauksilta.
        http://1boringoldman.com/index.php/2012/05/07/a-fork-in-the-road/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrinen tautiluokitus perustuu puhtaasti reliabiliteetille eli periaatteessa konsensukselle. Ikävä kyllä tuo pyrkimys konsensukseenkin tuntuu hiipuvan aina vaan kauemmas taivaanrannan taakse. Yksi syy on ilmeisesti parantuneet menetelmät tutkia konsensusta -kokeissa diagnooseja antavat tutkijat eivät saa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa tehdessään arvioidessaan koehenkilöitä. Osin tämän johdosta skitsofrenian reliabiliteetti kappa-arvolla mitattuna oli DSM-III aikaan 0.81 kun se DSM-V oli 0.43, masennuksen 0.8 ja 0.32 ja yleistyneen ahdistushäiriön reliabiliteetti 0.72 ja 0.22. Toisin sanoen arvioijien yksimielisyys on laskenut vuosikymmenestä toiseen, mutta toisin kuin 80-luvulla nykyään 0.43 kappa-arvo on jo tulkittu hyväksi vaikka yleisen tulkinnan mukaan tuollainen reliabiliteetti ei ole hyväksyttävä. Kappa-arvon tulkintaa on hinattu alaspäin eli kriteerejä on laskettu, joten se mikä ennen oli täysin olematon reliabiliteetti on nykyään psykiatriassa hyvä ja ennen tyydyttävänä pidetty reliabiliteetti on jo erittäin hyvä. Psykiatriassa tämä trendi tuntuu ulottunut myös lääkekokeisiin, jossa tutkimusten mahdollisesti parantunut laatu ovat nostaneet plasebovastetta (sokkoutus on parantunut) mikä näkyy meta-analyyseissa siten, että plasebovaste näyttää nousseen ja lääkkeiden vaste pysyneen ennallaan. Tämän johdosta on havaittu, että NNT ei olekaan minimivasteella skitsofreniankaan hoidossa 2 vaan 8, mutta onneksi psykiatrit ovat lopulta yhdessä päättäneet että 8 on ihan hyvä luku myös yleisesti lääkekokeissa ja peruste syöttää hermomyrkkyjä jokaiselle vastaanotolle ilmestyvälle potilaalle. NNT on luku, jota pitää tulkita kontekstissa koska on aivan eri asia hoitaa esimerkiksi aivoinfraktia kuin epämääräisiä, hyvin yleisiä ahdistus ja masennusoireita kyselykaavakkeilla pisteytettynä. Toisin sanoen "luova" tulosten tulkinta ja mittarien uudelleenmäärittely on oiva tapa saada aivan surkeat hoitomenetelmät vaikuttamaan uskottavilta ja kolikon heittoon reliabiliteetiltaan verrattavissa olevat sairausluokitukset vaikuttamaan ihka oikeilta valideilta lääketieteellisiltä sairauksilta.
        http://1boringoldman.com/index.php/2012/05/07/a-fork-in-the-road/

        Siis mitä?! Suomeksi sama.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kysymys koski sitä, että onko erikoistuva psykiatri tarpeeksi pätevä ja osaava antamaan diagnooseja.

        Totesin omalla kohdallani, ettei ole, sillä haluan erikoislääkärin. En halua olla toisen ns. harjoittelukappale vaan tarvitsen aidon psykiatrin.

        No kuule, kun jo kirjoitustesi perusteella ihan täältä periferiastakin pelkällä tavallisella maalaisjärjelläkin selvästi näkee, että paha persoonallisuushäiriö sulla täytyy olla. Siinä mitään valmiita erikoislääkäreitä tarvita. Sama kuka sen diagnoosin kirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulen, että tyydyn julkiseen puoleen. Ymmärtääkseni jokaisen on oikeus valita, että tyytyykö millaiseen hoitoon loppujen lopuksi.

        Tietysti. Yleensähän ne vaan ei valita siitä, että itse tyytyyvät johonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mitä?! Suomeksi sama.

        Suomeksi sanottuna psykiatristen tautiluokituksen tieteellinen pohja on kuin kolikon heittoa. Tiedäthän sinä sanonnan, kun tarkoitetaan, että asia on sattumanvarainen. Tietyn mittarin (psykiatristen tautiluokitusten) sisäinen reliabiliteetti on huono eli siinä on paljon sattumanvaraisuutta. Voisit laittaa kaksi paviaania tekemään itsellesi diagnoosin tietystä oirekuvauksesta ja saisit melkein yhtä tieteellisesti pätevän diagnoosin, kuin kahden kokeneen psykiatrin tekemänä.

        Psykiatrit voivat samoista "oireista" tehdä aivan eri diagnoosin toisistaan riippumatta. Oireet ovat niin äärimmäisen päällekkäisiä ja tulkinnanvaraisia mielenterveysongelmissa, että psykiatri tekee omista kognitiivista vinoumistaan ja mielentilastaan tai vaikka päivän teemasta käsin aivan eri diagnoosin kun joku toinen psykiatri. Psykiatriassa on ollut pyrkimys rakentaa reliabiliteetiltaan vahvoja oirepohjaisia tautiluokituksia, mutta reliabiliteetti vaikuttaa pikemminkin laskeneen kuin nousseen. Heikohkosta reliabiliteetista huolimatta ihmiset tekevät usein hyvin pitkälle meneviä tulkintoja osin sattumanvaraisesti diagnosoitujen oireyhtymäkuvausten perusteella, vaikka ne eivät edes perustu oireiden taustalla vaikuttaviin syy-seuraussuhteisiin. Esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saanut voi tehokkaan psykoedukaation ansiosta alkaa kuvitella sairastavansa jotain neurobiologista, perinnöllistä kroonista etiologialtaan koherenttia sairautta, vaikka kyseisen diagnoosin konsistenssi on kohtuullisen heikko, saati sitten stabiliteetti eli oireiden pysyminen stabiilina ajallisesti. Kliininen masennus on vielä heikompi reliabiliteetiltaan, kappa-arvo 0.3 on käytännössä olematon.


      • Anonyymi

        "Entä, jos vaan otat härkää sarvista, ja rupeat työstämään sitä persoonaa?"

        Trollaatko vai onko ihan vain ajattelun kanssa ongelmaa?

        Kaikkea näkee. Toivottavasti ei ollut ns. ammattilaisen kynästä tuokin viisas ehdotus.


    • Anonyymi

      Minulla on käsitys, että erikoistuvan lääkärin toimet on aina jonkin valmiin erikoislääkärin hyväksyttävä.
      Eli kai erikoistuvakin voi diagnoosia ehdottaa, mutta kokeneemman lääkärin on annettava hyväksyntä sille.

      • Anonyymi

        Niin vähän ajattelinkin. Julkisella puolella ei voi valita lääkäriään. Mulla oli viime viikolla tämä lääkäri aika, jonka jo ehdin perua, mutta sain lopulta takaisin. Jäi huono maku. En saanut mitään diagnoosia, vaikka vahvat ja korkeat ovat oireet. No, Helsingin kaupungin resurssit Kalasatamassa on mitä on.
        Onko vinkkejä erinomaisesta yksityisestä psykiatrista ja voiko julkisen puolen tehtyjä psykologista testejä käyttää yksityisellä puolella?


    • Anonyymi

      Minä olen tavannut vain hyviä erikoistuvia. Edellinen lääkäri oli erikoistuva ja hän kirjoitti sellaisen lausunnon että pääsin toistaiseksi voimassaolevalleTK eläkkeelle. Ajattelin että en varmaan pääse mutta lääkäri yllätti vaikka oli erikoistuva

    • Anonyymi

      Päivitystä tilanteeseeni. Löysin pätevän ja kehutun yksityisen psykiatrin.
      Mitä luulette, että onko minun mahdollista saada tarvittaessa pyytämällä julkisen puolen kaikki kirjaukset ja tehdyt psykologiset testit arvioitavaksi yksityiselle lääkärille vai luovuttavatko he sellaisia?

      • Anonyymi

        Kannattaa lähettää kirjallinen potilasasiakirjapyyntö julkiselle puolelle. Pyynnössä pitää tarkentaa, mitä potilasasiakirjoja pyyntö koskee. Ymmärtääkseni laki edellyttää hoitavaa tahoa luovuttamaan potilaalle pyynnöstä häntä koskevat potilasasiakirjat, ellei tähän ole laillista estettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa lähettää kirjallinen potilasasiakirjapyyntö julkiselle puolelle. Pyynnössä pitää tarkentaa, mitä potilasasiakirjoja pyyntö koskee. Ymmärtääkseni laki edellyttää hoitavaa tahoa luovuttamaan potilaalle pyynnöstä häntä koskevat potilasasiakirjat, ellei tähän ole laillista estettä.

        Odottelen parhaillani tietojani luovutettavaksi. Vastaanotto on ensi viikolla ja hakemuksesta 3 päivää. Kauanko yleensä menee aikaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Odottelen parhaillani tietojani luovutettavaksi. Vastaanotto on ensi viikolla ja hakemuksesta 3 päivää. Kauanko yleensä menee aikaa?

        Jätit sitten homman viimetippaan. Ei taida keritä kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätit sitten homman viimetippaan. Ei taida keritä kyllä.

        Miks mulle tulee nyt kans mieleen, että jokaiseen mahdolliseen ruutuun on ruksattu ei missään tapauksessa, ja sen sijaan että uusi hoitotaho voisi lukea ne tiedot näppärsäti sähköisenä, niin nyt joku presidentin valtuuttama erikois tulostaja tulostaa ne paperit, laput silmillä johonkin sinettikuoreen...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätit sitten homman viimetippaan. Ei taida keritä kyllä.

        Mulla meni aikaa löytää hyvä ja edullinen psykiatri, jolla meni 3-4 päivää vastata mun sähköpostiin. Soitan Kalasatamaan maanantaina ja kysyn itse tilannetta. Silloin kun olin jättänyt hakemuksen, niin yhteyshenkilöni oli merkinnyt kohdalleni, että paperit oltava valmiina päivä ennen vastaanottoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla meni aikaa löytää hyvä ja edullinen psykiatri, jolla meni 3-4 päivää vastata mun sähköpostiin. Soitan Kalasatamaan maanantaina ja kysyn itse tilannetta. Silloin kun olin jättänyt hakemuksen, niin yhteyshenkilöni oli merkinnyt kohdalleni, että paperit oltava valmiina päivä ennen vastaanottoa.

        Oppia ikä kaikki. Ensikerralla varmaan tilaa ne släbärit jo siinä vaiheessa, kun tietää, että ei enää aijo jatkaa entisessä hoitopaikassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oppia ikä kaikki. Ensikerralla varmaan tilaa ne släbärit jo siinä vaiheessa, kun tietää, että ei enää aijo jatkaa entisessä hoitopaikassa.

        Mä en niillä mun dokumenteille mitään, jos lääkärin vastaanottoa ei tulisikaan. Sain kyseiset paperit onneksi jo torstaina sähköisenä. Täytyy kysellä erikseen terveyskeskuksesta josko heillä olisi psykologisia testejä, sillä psykologin teettämät testit eivät kuulemma ole muiden nähtävillä ei edes minun itseni. Muuten joudun ne etsimään netistä englannin kielellä, sillä suomeksi niitä ei pahemmin ole löytynyt.


    • Anonyymi

      Suuntautuva tai suuntautunut tokkopa tuolla väliä.
      Suomalainen psykologinen osaaminen tuntuu vieläkin pohjautuvan 100 vuotta vanhoihin psykologisiin rotta ja koira kokeisiin ja siihen kuinka monta alan kirjaa ihminen on lukenut.
      Osaaminen on niin vanhentunutta että mielialan häiriöiden hoitokeinona on teollisesti tuotettujen lääkkeiden määrääminen.
      Aiheesta hieman poiketen, täysin tunteettomat ihmiset kylenevät pyörittämään tätä maailmaa, koska terve mielinen ihminen ei kykene ymmärtämään tällaisen ihmisen mielen maailmaa. Sitä ei freudi tainnut pystyä kuvailemaan ymmärrettävästi.

      • Anonyymi

        Millon olet muuten viimeksi käynyt hoidossa? Meinaan että, psykiatriankin kehityksen voi huomata jos on myös tämänpäivän vertailukohta, parikymmentä vuotta vanhoihin kokemuksiin nähden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millon olet muuten viimeksi käynyt hoidossa? Meinaan että, psykiatriankin kehityksen voi huomata jos on myös tämänpäivän vertailukohta, parikymmentä vuotta vanhoihin kokemuksiin nähden.

        En tarvitse hoitoa.
        Psykiatrien tai psykologien haastatteluja kuunnellessa käy väkisinkin mielessä että luettelevat kuin kirjahyllystä kaikki hienot tieteeliset sanat, mutta järkevää selitystä ei tunnu tulevan yksinkertaiseenkaan kysymykseen. Nämä ihmiset hoitavat tavallisia kaksijalkaisia ja toteavat häiröitä, joita harvalla todelisuudessa ei edes ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tarvitse hoitoa.
        Psykiatrien tai psykologien haastatteluja kuunnellessa käy väkisinkin mielessä että luettelevat kuin kirjahyllystä kaikki hienot tieteeliset sanat, mutta järkevää selitystä ei tunnu tulevan yksinkertaiseenkaan kysymykseen. Nämä ihmiset hoitavat tavallisia kaksijalkaisia ja toteavat häiröitä, joita harvalla todelisuudessa ei edes ole.

        Eiks ne haastattelut ole yleensä luottamuksellisia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiks ne haastattelut ole yleensä luottamuksellisia?

        Kerro sä, onko ne?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millon olet muuten viimeksi käynyt hoidossa? Meinaan että, psykiatriankin kehityksen voi huomata jos on myös tämänpäivän vertailukohta, parikymmentä vuotta vanhoihin kokemuksiin nähden.

        Minulla on kokemusta osastohoidoista alkaen kolmenkymmenen vuoden takaa, avohoidosta kolmenkymmenen vuoden ajalta.

        Enää en itse ole ollut osastoilla vuosikausiin, mutta tunnen ihmisiä, jotka edelleen välillä joutuvat siellä käymään.
        Vuosien kokemuksien perusteella voin sanoa, että paljon mitään kummempaa muutosta en ole havainnut.
        Samalla tavoin tyrkytetään lääkkeitä nykyään kuin kauan sitten, määrät tosin voivat vaihdella ( ennen annettiin suuria määriä erilaisia pillereitä ).
        Nykyisin ehkä harvemmin lääkitään niin tokkuraan, että on ihan sekaisin.
        Osastoilla saa henkilökunnalta samanlaista kohtelua edelleen kuin aiemminkin. Hoitajista ja lääkäreistähän se on, ja on ollut aina kiinni, kuinka potilaan kohtaavat.

        Avohoitokaan ei ole muuttunut, samanlaista keskustelua ollut aina.
        Avopuolellakin mielellään tuputtavat edelleen lääkkeitä.

        Pakkohoitoon ehkä kauan sitten joutui herkemmin kuin nykyään, ja vapaaehtoiseen hoitoon taas on nykyaikana kenties hankalampaa päästä kuin ennen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on kokemusta osastohoidoista alkaen kolmenkymmenen vuoden takaa, avohoidosta kolmenkymmenen vuoden ajalta.

        Enää en itse ole ollut osastoilla vuosikausiin, mutta tunnen ihmisiä, jotka edelleen välillä joutuvat siellä käymään.
        Vuosien kokemuksien perusteella voin sanoa, että paljon mitään kummempaa muutosta en ole havainnut.
        Samalla tavoin tyrkytetään lääkkeitä nykyään kuin kauan sitten, määrät tosin voivat vaihdella ( ennen annettiin suuria määriä erilaisia pillereitä ).
        Nykyisin ehkä harvemmin lääkitään niin tokkuraan, että on ihan sekaisin.
        Osastoilla saa henkilökunnalta samanlaista kohtelua edelleen kuin aiemminkin. Hoitajista ja lääkäreistähän se on, ja on ollut aina kiinni, kuinka potilaan kohtaavat.

        Avohoitokaan ei ole muuttunut, samanlaista keskustelua ollut aina.
        Avopuolellakin mielellään tuputtavat edelleen lääkkeitä.

        Pakkohoitoon ehkä kauan sitten joutui herkemmin kuin nykyään, ja vapaaehtoiseen hoitoon taas on nykyaikana kenties hankalampaa päästä kuin ennen.

        Lääkkeitä ne onkin innokkaita tyrkyttämään. Olen onneksi pitänyt pääni.
        Ylihuomenna se vastaanotto. Onko muuten tietoa, että mistä saisi noita SMI-, YCQ- ja ECR-R-lomakkeita? Psykologit kun eivät luovuta niitä muille ja terveyskeskuksesta oli turhaa pyytää. Vai etsinkö vain netistä englannin kieliset versiot ja täytän ne vai osaako hyvä ja taitava lääkäri lukea jo kasvoista ja puheesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeitä ne onkin innokkaita tyrkyttämään. Olen onneksi pitänyt pääni.
        Ylihuomenna se vastaanotto. Onko muuten tietoa, että mistä saisi noita SMI-, YCQ- ja ECR-R-lomakkeita? Psykologit kun eivät luovuta niitä muille ja terveyskeskuksesta oli turhaa pyytää. Vai etsinkö vain netistä englannin kieliset versiot ja täytän ne vai osaako hyvä ja taitava lääkäri lukea jo kasvoista ja puheesta?

        Kenties saattaisi netistä ulkomaisia versioita löytyäkin, en tiedä.
        Voihan toki olla, ettei ihan jokaista testiä onnistu edes itse saamaan mistään.

        Taitavat psykiatrit pystyvät näkemään ihmisestä ( potilaasta ) aika paljon ulospäin, elekieli, ilmeet, asennot, ym.
        Myös puhetapa voi olla paljastava erilaisten asioiden arvioinneissa.
        Puheen ääniskaala, nopeus tai hitaus, puheen hajanaisuus, ym.

        Jossain on joskus ollut väittämä, että psykiatreja on vaikea huijata, jos niin haluaisi tehdä, mutta tuohon on vaikea sanoa mitään. Taitavia voivat olla myös potilaat, mene ja tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeitä ne onkin innokkaita tyrkyttämään. Olen onneksi pitänyt pääni.
        Ylihuomenna se vastaanotto. Onko muuten tietoa, että mistä saisi noita SMI-, YCQ- ja ECR-R-lomakkeita? Psykologit kun eivät luovuta niitä muille ja terveyskeskuksesta oli turhaa pyytää. Vai etsinkö vain netistä englannin kieliset versiot ja täytän ne vai osaako hyvä ja taitava lääkäri lukea jo kasvoista ja puheesta?

        Taitaapi mennä niin, että lääkäri sitten tilaa tarvitsemansa paperit, tai tutkimukset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenties saattaisi netistä ulkomaisia versioita löytyäkin, en tiedä.
        Voihan toki olla, ettei ihan jokaista testiä onnistu edes itse saamaan mistään.

        Taitavat psykiatrit pystyvät näkemään ihmisestä ( potilaasta ) aika paljon ulospäin, elekieli, ilmeet, asennot, ym.
        Myös puhetapa voi olla paljastava erilaisten asioiden arvioinneissa.
        Puheen ääniskaala, nopeus tai hitaus, puheen hajanaisuus, ym.

        Jossain on joskus ollut väittämä, että psykiatreja on vaikea huijata, jos niin haluaisi tehdä, mutta tuohon on vaikea sanoa mitään. Taitavia voivat olla myös potilaat, mene ja tiedä.

        Saa nähdä kuinka taitava tämä herra on. Mikäli jollakin on kokemuksia Aulis K., niin otan mielelläni vastaan niitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaapi mennä niin, että lääkäri sitten tilaa tarvitsemansa paperit, tai tutkimukset.

        Sain jo tarvitsemani paperit sähköisesti, kuten näköjään nykyisin pyritään tekemään.

        Edelliselle kommentoijalle: Luulen samaa, että mikäli lääkäri oikeasti on pätevä ja hyvä, niin varmasti osaa tulkita potilasta. Saa nähdä tänään. Mikäli jollakin on hyviä kokemuksia lääkäristä Aulis K. niin uskon minunkin olevan hyvissä käsissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millon olet muuten viimeksi käynyt hoidossa? Meinaan että, psykiatriankin kehityksen voi huomata jos on myös tämänpäivän vertailukohta, parikymmentä vuotta vanhoihin kokemuksiin nähden.

        Kyllä - voi huomata miten vähän mikään muuttuu. Keisarin uudet vaatteet. Kuten tuossa jo hyvin kuvailtiinkin.

        Onnenkauppaa, kohtaatko edes jotenkin siedettäviä ja asiallisia tahoja vai jotain muuta saastaa...

        Lääketuputus on varmaan se universaalein vakio. Nykyään on aiempaan verrattuna "kehitetty" vain niin hitosti uusia entiseen tapaan tehottomia lääkkeitä, että täytyy melkein tuputtaa entistä enemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenties saattaisi netistä ulkomaisia versioita löytyäkin, en tiedä.
        Voihan toki olla, ettei ihan jokaista testiä onnistu edes itse saamaan mistään.

        Taitavat psykiatrit pystyvät näkemään ihmisestä ( potilaasta ) aika paljon ulospäin, elekieli, ilmeet, asennot, ym.
        Myös puhetapa voi olla paljastava erilaisten asioiden arvioinneissa.
        Puheen ääniskaala, nopeus tai hitaus, puheen hajanaisuus, ym.

        Jossain on joskus ollut väittämä, että psykiatreja on vaikea huijata, jos niin haluaisi tehdä, mutta tuohon on vaikea sanoa mitään. Taitavia voivat olla myös potilaat, mene ja tiedä.

        Psykiatrit saattavat olla myös taitavia huijaamaan itseään (ja muita ohessa) näkemisineen ja tunnistamisineen.

        Tästäkin on myös ihan tutkimuksellista osviittaa saatu. Ne perinteiset alan (psykologiset) käsitykset ihmishavainnoinnin tarkuuksista taas perustuvat enimmäkseen johonkin aivan muuhun kuin tutkimukseen.

        Eli voi suhtautua aika kriittisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit saattavat olla myös taitavia huijaamaan itseään (ja muita ohessa) näkemisineen ja tunnistamisineen.

        Tästäkin on myös ihan tutkimuksellista osviittaa saatu. Ne perinteiset alan (psykologiset) käsitykset ihmishavainnoinnin tarkuuksista taas perustuvat enimmäkseen johonkin aivan muuhun kuin tutkimukseen.

        Eli voi suhtautua aika kriittisesti.

        Psykiatrin vastaanotolla on mielenkiintoista tehdä havaintoja psykiatrista.
        Eikä niistäkään jokainen osaa kaikkiin kysymyksiin vastata, jos kyselee niiltä liian vaikeasti selitettäviä asioita esim. lääkkeistä.


    • Anonyymi

      Uskova uskova onkin eri kuin epäiltyepäilty. Kyllä näin on.

    • Anonyymi

      Näköjään puhelimen yhteys ei pelaa kunnolla, kun ei alkuperäinen teksti heti näkynyt. Näkyi vasta toisen viestin lähettämisen jälkeen. :D

    • Anonyymi

      Kyllä noiden kanssa saa tarkkana olla, sanotaan näin.

      Persoonallisuushäiriödiagnooseja on näiden harjoittelevien lääkärien toimesta keksitty potilaissa mm. teettämällä testejä ja tulkitsemalla niitä mekaanisesti. Esimerkiksi mielialahäiriöihin liittyvät oirehdinnat voivat muuttua sitten "persoonallisuushäiriöksi".

      Ehkä tuon perään voisi vähän kysellä ja vaatia toista mielipidettäkin (toiselta lääkäriltä). Sellaiseen pitäisi olla oikeudetkin.

      Diagnoosit voivat kummitella papereissa sitten pitkään. Välttämättä niillä ei ole mitään merkitystä, mutta aina ei ole niinkään.

    • Anonyymi

      Erikoistuvat mutta ei erikoinen. Ihan tavallinen.
      Vasta kun hän erikoistuu, niin hänestä tulee outo.
      Ennen kuin hän erikoistuu, voi rauhassa saada diagnoosi.

    • Anonyymi

      Eikös silloin jos yrittää pätevöityä pitäisi järjestää kuuleminen jossa on valtion johtava psykiatri sekä asiakkaat esittämässä kysymksyä potentiaalisesti patevöitymässä olevalle psykiatrille=
      ¨
      Jos totta puutaan, eikä vain valheita, ja valheellisia diagnooseja=

      • Anonyymi

        Tuo kuulostaa kyllä hyvältä. En tiedä mitä kaikkea edeltää erikoistuminen ja että pidetäänkö mitään kuulemisia, mutta mikäli Suomessa erikoistuvan lääkärin annetaan oikeasti tehdä diagnooseja, niin olen siitä huolissani. Mikäli olisin tiennyt näistä yksityisimmistä psykiatreista, niin olisin mennyt hänen luokseen jo aiemmin, mutta ainoa yksityinen psykiatri, jonka tiesin olevan olemassa olivat nämä yksityisillä asemilla olevat lääkärit, jotka veloittavat pahimmillaan liki 300€/60min. Siihen päälle toimistokulut.


    • Anonyymi

      Olen Espoosta. Mistä saisi hyvän ja edullisen psykiatrin?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      21
      2257
    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      70
      1146
    3. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      110
      1016
    4. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      47
      994
    5. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      72
      989
    6. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      56
      937
    7. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      12
      911
    8. Luotathan?

      Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na
      Ikävä
      31
      900
    9. Minun on niin vaikeaa uskoa, että

      todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.
      Ikävä
      55
      888
    10. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      50
      846
    Aihe