A-nainen...

Jaa. Ei nyt erityisemmin ahdista. Siitepölyä ja muuta pölyä on kyllä keväisin ilmassa.
Välillä aivastuttaa. Antihistamiinia suukkuun.

Mikä estää pääsemästä? Vai oletko se sama kirjoittelija, joka kirjoittaa A-naisesta ja kihlatustaan täällä?

Erittäin hyvä peppu on A-naisella myös.

Mikä ahdistaa? Keneltä mieheltä on?

Suomessa on aika lailla monta A naista.

Kyllä mua harmittaa myös kun ei olla päästy palstalta pidemmälle:(

haluaisitko yrittää yhdessä olemista? Mikä tuota ahdistusta ruokkii?

Ehdit valita vakavasti toisen. Ei siitä niin vain palaudu. Itseluottamus ja luottamus on särönnyt.

Kertoisit mikä ahdistaa, niin ehkä voisin tehdä jotain tai selittää tai muuttaa jotain, jos voin.

Menit naimisiin eli ei tietenkään voitu päästä. Ei mulla ole ollut tilaa tätä mitenkään edistää. Ei ole ollut tilaa olla oma itseni. Ei ole ollut tilaa olla rentona, olla avoinna ja kokea emotionaalista turvaa. Totta kai olen sulkeutuneempi ja koen vaikeutta. Eihän tässä ole ollut normaalille ihmissuhteelle edellytyksiä. Siihen pitää olla vapaa eikä elää toista elämää jossain ja samalla pitää jalkaa oven välissä mun suuntaani. Se on saanut mut vain tuntemaan oloni loukatuksi ja vähäpätöiseksi, typeräksi ja nolatuksi. Sun signaali on aina ollut enemmän siihen kallellaan etten kiinnosta tarpeeksi. Että mua voi kohdella miten vain eikä mun sydämellä ole niin väliä kuitenkaan. Olet teoilla näyttänyt ettet loppupeleissä kunnioita minua enkä ole arvokas sinulle. Mua on sattunut ja tekee kipeää.

Niin joo, enpä ole ollut parhaimmillani ja rennoimmillani, spontaanimmillani ja innostuneimmillani. En ole voinut olla rento. Mun olo on ollut jo pitkään lähes täysin defeated. Olen väsynyt toivomaan. Se on niin selkeää ettet syvällä sisimmässä ole halunnut minua, vaikka joku pieni säätäminen ilmeisesti kelpaisikin. Kuka ei menisi siitä kuoreensa ja vetäytyisi? Tahdon vaalia toista ja tahdon olla myös vaalittu. Vaikka miten hänestä pidänkin... Rakastan. Oloni ei ole vaalittu, vaan lähinnä kuin uudestaan ja uudestaan rutistetulla kertakäyttömukilla. Niin halpa olo minulla on. Olen ollut sinulle juuri niin disposable. Juuri niin vähäpätöinen, vaikka sanoin yritätkin kertoa että olisin tärkeä. En pysty luottamaan enää sanoihisi. Ne voivat tarkoittaa jotain tai olla tarkoittamatta.

Kertoisit tosiaan edes mikä ahdistaa. Minuakin ahdistaa. Se ettei ole sitä tunnepuolen turvallisuutta ja mahdollisuutta heittäytyä täysin sataprosenttisen avoimeksi ja autenttiseksi. Mua ahdistaa etten saa maaniteltua itseäni esiin taas ja etten pysty olemaan rohkea. Se pelkää. Olo on niin suojaton ja niin haavoittuva että ajatus vaikkapa tapaamisesta saa minut lukkoon. En pysty enää olemaan paljas kanssasi. En näin. En kun asiat ovat näin.

Näistä huolimatta tahtoisin vain tiukan halauksen. Että pitkästä aikaa ei olisi väliä millään, maailma olisi poissa, kaikki muu olisi poissa, mikään mikä aiheuttaa meille ristiriitaisia oloja olisi poissa. Olisi vain sinä ja minä toisiaan vasten. Latautuisin siinä ja sielun nuutumus hiljalleen lievittyisi. Sellainen sinä, hän, olet. Kuin vettä ja salvaa tässä maailmassa ihan vain olemalla siinä. Kaipaan sinua.

Ja minä sinua. : ' (
Sehän se ongelma aina on ollutkin. Se että minä sinua 😔. Se lienee sinulle liiankin kanssa. Usko vain, olen aina toivonut, että kykenisin olemaan ystäväsi.

Nyt takaisin nukkumaan. Hyvää aamua.

Uukrainalaisia naahkaihmisiä syntyy jokaa pääivä
https://youtu.be/e5hdFKjW_Jg