1700-luvulla

1700-luvulla 2

Sekä Amanda että Harald olivat tosiasiassa ajatelleet, että kyse oli vain irtoseksistä, mutta näin ei käynyt. Molemmilla jäi ihanehtimisesta miellyttävä muisto kaihertamaan mieltä.

Osoittautui, että Harald oli paikallisen aatelissuvun tuleva suvun päämies isänsä jälkeen. Tässä pitäjässä ei myöskään valittu pappia kylän miesten vaalilla, sillä Haraldin isällä oli Ruotsin kuninkaalta papin nimittämisen oikeus, niin kuin oli monessa muussakin pitäjässä,.

Harald ei ollut ennen tuntenut Amandaa, sillä luokkaero oli liian suuri, eikä aatelisten vesat seurustelleet säädyttömien, siis esimerkiksi torpparien lasten, piikojen tai renkien kanssa.

Mutta nyt Amandan aitta kutsui Haraldia. Kun hän koputti ovelle, Amanda kutsui koputtajan sisään kuin kenet tahansa, joka haluaa maksaa nautinnosta. Hänen sydämensä kuitenkin hypähti kurkkuun ja hän lehahti aivan punaiseksi nähdessään Haraldin.

Hän toimi kuin kone, täysin tahdottomasti ja ajattelematta. Hän riisui itsensä kokonaan alasti ja paljasti koko kauneutensa, ennen kuin Harald oli ehtinyt sanoa sanaakaan. Tämä ymmärsi ja riisui myös itsensä.

Amandan vittu virittyi kuin viulunkieli, kovaksi pakottavaksi ja loputtoman kosteaksi. Haraldin kyrpä nousi eteen, yhtä pakottavana ja valui kiimanestettä. Ensimmäiset sanat, mitkä Harald koko vierailunsa aikana sanoi, oli kun hän kysyi, saako heti työntää kyrpänsä Amandan ihanaan vittuun.

Amanda vastasi: "Olen sinun pysyvä huorasi niin kauan, kuin vain tahdot. Saat tulevaisuudessakin etusijan. Olet aina kutsuttu aittaan ja saat panna minua, miten tahdot ja miten usein tahdot. Olen sinun lutkasi, sinun vosusi. Työnnä vain kyrpasi sisään. jos tahdot."

Harald työnsi kyrpansä ja saivat molemmat melkein heti hillittömän orgasmin. Vähän ajan kuluttua Amanda avasi Haraldin katseltavaksi häpyhuulensa ja paljasti emättimensä, teki sillä kauniita ja herttaisia liikkeitä. Haraldilla oli kyllä kokemusta muistakin huorista, mutta ei kenestäkään näin herkkää.

Jatko olikin sitten verkkaisempaa. Amanda hyväili kiireettömästi Haraldin kyrpää ja Harald Amandan vittua. Syleilttiin, suudeltiin, leikittiin ja taas yhdyttiin. Moneen kertaan, sillä yhdessä vietettiin ja herttailtiin koko yö.

Aamulla Harald vielä lähtiessään kysyi, saako hän tulla uudestaan. - Amanda: "Johan sanoin, että olet aina tervetullut aittaani. Tule pian, vaikka jo tänä iltana. Olen sinun lumppusi, sinun huorasi, sinun vosusi."

Harald jätti Amandalle runsaat rahat, mutta ei enää naamioidakseen palveluksen palkkaa, vaan hänelle oli syttynyt oikea tunne, että halusi pitää huolen tämän taloudellisestakin hyvinvoinnista.

Alkoi pian levitä tieto, että aatelismies kävi usein aitassa huoraamassa. Amanda otti vain muutaman kerran vastaan muita miehiä, mutta Haraldin aina, kun hän oli tulossa.

Pappi oli ankara säädyttömille, istutti heitä pienistakin virheistä jalkapuussa, jopa veti heitä oikeuteen, ja se taas seisotti heitä kaakinpuussa. Ankara pappi nimitteli säädyttömiä kyöpelin tai kaakinpuun ruoaksi ja häpäisi heitä julkiripillä ja julkisin moittein kinkereillä,

Mutta aatelisiin ei uskaltanut kajota. Hänet oli nimittänyt Haraldin isä, ja pappi tiesi, että Harald on tuleva suvun päämies ja todellisuudessa hänen esimiehensä. Pappi kyllä kuuli ja tiesi, että Harald kävi useinkin Amandan aitassa huoraamassa, mutta ei ollut tietävinään.

Näin Amandaankaan - vaikka oli säädytän - ei pappi voinut puuttua. Hän oli Haraldin takia turvassa. Amandan isäntä oli tyytyväinen, kun talon elintasokin nousi. Haraldin isä taas piti selvänä, että totta kai sen ikäisen pojan piti jo saada huorissa käydä.

Mutta ei nuorilla enää ollut huoruussuhde, jos oli koskaan ollutkaan, he rakastuivat toisiinsa silmittömästi. Vähitellen Amanda oli jo lopettanut muiden miesten vastaanottamisen, myös vitun antamisen isännälle, ja Harald huorien käytön. 🌹👀

1700-luvulla 3

Harald oli taas Amandan luona. Tällä kertaa nuoret runkkasivat ja sormettivat toisilleen. Oli valtavan ihanaa katsoa, kuinka toinen nautti. Taas hillitön orgasmi ja kietoutuminen toistensa syleilyyn.

Kysyi Harald: "Miten tuttavasi ja ystäväsi kutsuvat sinua, ei kai kuitenkaan Amandaksi?"

Amanda: "Eipä tietenkään, näinhän se papinkirjassa on, mutta aina minua on sanottu Mantaksi."

Harald: "Jos sallit, sinä siis olet minun Mantani, minun ikioma Mantani."

x x x x

Manta oli aina sallinut Haraldin laueta emättimeen, eikä ollut edes ehdottanut, että Harald "olisi varovainen" ja vetäisi kyrvän pois, kun purkaus on tuloillaan ja keskeyttäisi yhdynnän. Sitähän siihen aikaan harrastettiin.

Manta oli täysin valmis ottamaan vastaan aviottomanakin Haraldin lapsen, vaikkei itse miestä saakaan suuren säätyeron takia. Ja tietysti kuukautiset jäivät pois ja ilmoittivat poissaolollaan, että lapsi on tuloillaan. Sekä Manta että Harald yhtyivät mielettömään riemuun, syleilivät ja nussivat toisiaan.

Harald oli salaa ryhtynyt haaveilemaan, että ottaisi Mantan vaimokseen, niin epäsäätyinen kuin tällainen liitto olisikin, mutta hän halusi ensin neuvotella isänsä kanssa asian valmiiksi, ennen kuin kertoisi Mantalle.

Isä ei ymmärtänyt rakkaudesta mitään. Hän ehdotteli, että isäntä sopivan avustuksen saatuaan, saattaisi tulla merkityksi papinkirjaan säksi, tai joku lähitalon renki tai talon perillinen. Asia olisi sillä hoidettu, eikä se suinkaan estäisi Haraldia vierailemasta edelleen Mantan luona.

Mutta Harald pysyi tiukkana. Hän vaati saada Mantan vaimokseen. Niin sitten pidettiin häät, suurelliset, komeat, viikon mittaiset. Kuokkavieraita tuli vailjalti, naapuripitäjistäkin.

Pappi puhui maireita ja myötasukaisia nuorten lemmesta, ylisteli morsiamen ja sulhasen siveyttä. Haraldin isä suli katsellessaan Mantan kauneutta ja havaitessaan hänet hyvin hienostuneeksi, kuin syntymän perusteella aateliseksi. Nyt hän oli sitä oikeasti avioliiton perusteella.

Nuoret olivat saaneet toisensa, ja heille oli myös tulossa yhteinen lapsi. □ 🌹👀

Novellin taustaa:

Ei liene vaikea arvata, että novellin innoittajana on ollut kansanballadi "Kreivin sylissä istunut"

Minä seisoin korkialla vuorella,
Viheriäisessä laksossa;
Näin, näin minä laivan seilaavan,
Kolme kreiviä laivalla.

He laskivat laivan rannalle,
Kävit maallen astumaan;
Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan.

Hän otti sormuksen sormestaan,
Ja se oli kultainen.
”Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen.”
”En ota minä ouoilta sormusta;
Mua kielsi mun äitini.”—
”Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!”

”Mihin panen minä nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini nää?—
”Sano: laksossa tuolla kun kävelin,
Tämän sormuksen löysin mä.”

”Elä neuo sa minua valehtelemaan,
Sen äitini ymmärtää;
Paljo parempi on minun sanoa:
Olin nuoren kreivin sylissä.”

Ja se ilta oli lämmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivinsä sylissä,
Moni muistui mielehen;
Yö joutui ja päivä oli laskenut,
Hän nukkui kreivin vierehen.—

Aamulla koska likka heräsi,
Hän oli ihan yksinään;
Pois oli laiva lähtenyt rannalta,
Pois kreiviki vierestään.

”Voi, voi mua vaivaista piikaa!
Kuinka onneton nyt minä lien;
Ota pois meri, vie tämä sormuski,
Mitä tällä mä käessäni teen.”

”Nyt näen mä sen ehkä myöhään,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti surussani itkemään,
Ja viekkaasti vietteli.”

Taustaa oli myös 1700-luvun tapakulttuuri, yhteiskunnalliset olot ja lainsäädäntö. 🌹👀