Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka helposti erimieltä muiden vl:ien kanssa olevan otsaan lyödään "henkisesti sairas" leima. Eli, kanssauskovaiset kuittaavat tämän ongelmatapauksen sanomiset ja vastaanhangoittelemiset sillä että, no se on henkisesti sairas, ei sen jutuista tarvitse välittää. Omalle kohdalleni on sattunut monia tällaisia tapauksia. Ja missään näissä tapauksissa ei ole todellakaan ollut oikeasti kyse mistään pään sairaudesta vaan kyseinen henkilö on vain haluttu leimata ja vaientaa sillä.
Miksi näin?
Miksi näin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
oot, et Vl:ä. Jos olisit Vl:ä et täällä mustamaalaisia VL:iä
En tiedä miten helposti vl:ät ovat tuollaista leimaa lyömässä toistensa otsaan, vai ovatko lainkaan. En ole ainakaan näillä foorumeilla sellaista huomannut.
Sen sijaan ei-vl-uskovien otsaanhan heillä ei ole edes tarvetta lyödä mitään "sairaan" leimoja. Riittää kun toteaa, että "tuo ei ole uskomassa vl:ien tavalla". Se tarkoittaa sitten sitä, että kyseisen ihmisen mielipiteitä ei tarvitse huomioida missään asiassa. Oli sitten kyse mistä tahansa, vaan sellainen ihminen on vl:ien silmissä täysin mitätön epäihminen. Sellainen jota saa rauhassa ja hyvillä mielin halveksia, loukata ja painaa alas ja mitätöidä. Eikä tarvitse (ehkä ei SAAKAAN) pyytää koskaan anteeksi yhtään mitään.
Ja tähän taas se sama huomautus, mikä joskus aiemminkin, että poikkeuksia tietysti on joukossa. Mutta tuo ylempänä on kirjoitettu on se, mikä käsitys minulle yleisesti on vl:ien ajatustavasta näillä foorumeilla jäänyt. Ja se käsitys perustuu MONIIN eri kirjoittajien kommentteihin, ei ainoastaan muutamaan.
T: Tiinaliina
olet sitä mieltä, että jos toinen ei ole vl," vl:n silmissä hän on täysin mitätön epäihminen. Sellainen, jota saa rauhassa ja hyvillä mielin halveksia, loukata ja painaa alas ja mitätöidä. Eikä tarvitse eikä SAAKAAN pyytää koskaan anteeksi yhtään mitään".
Tuon karmeampaa "todistusta" ei vl:sta juuri voi antaa!
Valitettavasti se on käsitys, jonka olen monen vl:än kommenteista saanut :(. Jos muuta sanoisin, niin valehtelisin.
Tuolla toisaalla kirjoitin, että olen huomannut, että poikkeuksiakin on myös vl:issä, niitä joilla on sydämen usko. (En jaksaisi tätä toteamustani niistä poikkeuksista kirjoittaa aina joka tekstini loppuun, mutta tähän nyt vielä kirjoitin.)
T: Tiinaliina
Epäihminen? Tuskinpa vain.
Ethän yleistä? Itse asiasta saataisiin mielenkiintoinen keskustelu, koska emme tosiaankaan täysin syyttömiä ole tuohon. On seutuja, joilla tuollaista tosiaankin on ollut. Lähinnä tuo on mahdollista, jos vl:iä on suuri osuus väestöstä. Silloinkin on syytä muistaa, että kyseessä ovat yksittäiset ihmiset, eikä tällaista todellakaan suosita.
Väittäisin, että enemmän tuota esiintyy toisin päin. Vl on monelle ei-vl:lle epäihminen.
Silti minulla on läheisiä ei-vl-ystäviä. Ei varmaan kannata yleistää.
No, olen muutaman kerran maininnut, että poikkeuksiakin vl:issä löytyy. Eli en yleistä.
Sitä en ihmettele, että samanlaista käytöstä löytyy myös toiseen suuntaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Yleensä uskovat tulevat melko hyvin toimeen keskenänsä, yli seurakuntarajojen, jopa näillä eri foorumeilla. Mutta vl:ien kanssa se ei onnistu. Aina ja jatkuvasti törmää niihin halveksunnan ilmaisuihin, yksityisiltä vl:ltä toki, mutta heitä on MONTA. Voisiko tällainen ilmiö muusta johtua, kuin teidän vain-me-harhastanne? Minä en ainakaan keksi muuta syytä.
T: Tiinaliina
Minä olen elämäni aikana elävässä elämässä törmännyt muutaman kerran tilanteisiin, joissa vl on käyttäytynyt kuvaamallasi tavalla. On todellakin pidetty itseä muita parempana ja halveksittu ei-vl:iä. Tällainen ei ole yleistä.
Sen sijaan olen itse törmännyt lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa pelkkä "vastapuolen" epäily siitä, että saattaisin olla vl, on aiheuttanut muuttumiseni näkymättömäksi ("epäihmiseksi").
Todellako muodostat käsityksesi kokonaisesta ihmisryhmästä tämän foorumin mukaan?
... johan sanoin, että en yleistä sitä ajatus- ja käytösmallia koskemaan KAIKKIA vl:iä. Mutta hyvin monia kuitenkin. Ja eiköhän näillä foorumeillakin ole sen verran paljon vl:iä, että niistä voi jo jonkinlaisen kuvan muodostaa.
Minkä luulet olevan syynä siihen, että jotkut (monet?) uskovat (siis ei-vl:ät) kohtelevat vl:iä huonosti? Niin metsä ... Sinähän olet itsekin vl. Voisiko se jotenkin vaikuttaa siihen, miten asiat näet ja koet?
Olen näillä foorumeilla keskustellut monien hyvin erilaisiin uskonsuuntiin kuuluvien ihmisten kanssa, ja myös ateistien. Olen tullut melkoisen hyvin toimeen heidän kanssaan, enkä ole kokenut samaa halveksuntaa heidän taholtaan kuin vl:ien.
T: Tiinaliina
Olemme siis tästä asiasta samaa mieltä muuten paitsi siltä osin, kumpi käyttäytymismalleista on sääntö ja kumpi poikkeus;-).
huvittaa ja surettaa, että ihmiset muodostavat käsityksensä vl:istä (ja yleensäkin asioista) muutaman yksittäisen havainnon perusteella. Vähän sama kuin näkisit Pekka Töpöhännän ja muutaman muun hännätömän kissan, ehkä yhden hännällisenkin, ja alkaisit väittämään, että ei kissoila ole häntää... no joo, yhdellä oli, mutta se olikin poikkeus!
toistenne kanssa niin avoimesti, että te voitte varmuudella sanoa mikä on yleisin tapa ja mikä ei?
Täällä netissä kuitenkin surffaillee vain murto-osa vl-henkilöistä.
Meillekin on vl-henkilöt sanoeet paristakin vl-henkilöstä, että he ovat omine kotkotuksineen vähän outoja. Heidän ei yksinkertaisesti anneta oikein edes puhua mitään, vaan aina heidät tyrmätään, ja sanotaan ettei heidän puheistaan pidä välittää. Välillä käy oikein sääliksi kun toinen haluaisi puhua, niin häntä kohdellaan kuin ilmaa ja ei olla kuulevinaan, näin toinen sitten hiljenee.
vl:istä perustuvat henkilökohtaisiin kontakteihin, kasvotusten, ei nimettöminä jossain keskustelupalstoila esitettyihin asioihin.
Uskallan väittää, että suurin osa vl:nä itseään pitävistä on yhtä mieltä pelastuksen kannalta keskeisimmistä kysymyksistä. "Lillukanvarsiin kompastelua" tapahtuu vähemmän tärkeissä asiosissa, joissa ei välttämättä ole yhte(nä)istä kantaa.
> Täällä netissä kuitenkin surffaillee vain
> murto-osa vl-henkilöistä.
Totta. Eikä nimettömässä, kasvottomassa keskustelussa voi saada varmuutta, onko kirjoittaja vl vai ei. Siksipä tällainen foorumi onkin melkoisen epäluotettava tietolähde.
Ihmetyttää kovasti kuvaamasi leimaaminen!
Miksihän tuomitsijat sitten jättävät tämän "henkisesti sairaan" lähimmäisensä oman onnensa nojaan. Sairashan tarvitsee apua ja henkisesti sairas ei välttämättä osaa itse sitä edes etsiä...
Minäkin olen jossain palstoilla myös lukenut kuvaamasi kaltaisia kehotuksia "mene hoitoon". Tämä on minusta vaikuttanut hyvin julmalta, mutta myös samantapaiselta toiminnalta, kuin hoitokokousvuosina ikään.
Noina vuosina toisista pahaa puhuminen taisi olla "kososlaista henkeä".
ovat monesti niin vaikeita käsitellä, että paras vastaus saattaa todellakin olla kehotus mennä hoitoon, ts.etsiä ammattiapua. Se. joka on kokenut lähipiirissään millaista on olla mieleltään sairastuneen kanssa, takuulla tietää asian. Sen tilan korjaamiseksi ei monesti riitä huolen pitäminen ja välittäminen.
Olen kuullut, että ko. ilmaisua käytetään myös vähättelynä tai kiusantekona yms. tarkoituksissa, kuten myös sanoja vammainen,invalidi, hullu ja onhan näitä. Sanojalla ei välttämättä ole kuvaa. mitä ne todellisuudessa tarkoittavat. Rumasti sanottu joka tapauksessa.
Vaan mitä se tuo hoitokokousvuodet tähän kuuluu? Tai kososlaisuus?Tai yleensäkään lestadiolaisuus ja psyykkiset sairaudet-yhteys? Vai meinaatko, että jos on vl, täytyy olla ainakin vähän hullu?
Kirjoitat: "Vaan mitä se tuo hoitokokousvuodet tähän kuuluu? Tai kososlaisuus tai yleensäkin lestadiolaisuus ja psyykkiset sairaudet-yhteys ? Vai meinaatko, että jos on vl,täytyy olla ainakin vähän hullu?"
Enhän toki sitä tarkoita, että vl:t olisivat ainakaan hoidon tarpeessa olevia "vähän hulluja".
Itsekin olisin samassa lastissa, olenhan vl, vaikka en nykyrauhanyhdistykseen kuulukaan. Nyt en kuitenkaan kertaa, miksi en.
Avaus käsitteli "selän takana puhumista". Muistinpa vaan, että selän takana puhumisen historiassa se on joitakin aikoja ollut nimellä "kososlainen henki".
Miksihän ärsyynnyit?
ärsyyntynyt, ihmettelin vain. Hoitokokouksista ja kososlaisuudesta minulla ei ole kokemusta, koska siihen aikaan olin 10-20 ikäinen enkä uskomassa.En ole uskovaisesta kodista eikä lapsuudenmaisemissani tainnut montakaan uskovaista olla, joten ne laineet eivät ole koskettaneet.
Sinänsä mielenkiintoinen vaihe lestadiolaisuudessa. Se vain taitaa olla niin lähimenneisyydessä, että sitä ei voi tarkastella realistisesti. Siihen liittyy monenlaista tunnekokemusta molemmin puolin. Vasta ajan kanssa selviää, miten, miksi ja mihin johti. Tekee mieleni rinnastaa vuoden -18 veljessotaan. Sitäkään ei ole voinut tarkastella ennen kuin viime aikoina vasta. Siinäkin on ollut perheenjäseniä ja saman seudun ihmisiä toinen toistansa vastaan.
Rankkaa aikaa kummassakin. Ja haavoja on tullut.
Kyllä se hoitokokousaika todella repi perheitä ja muita ihmissuhteita rajusti...
Olipa mielenkiintoista lukea tarinasi toisaalla!