Huonohermoinen hirvikoira

Meillä on noin nelivuotias hirvikoira, joka ei ole oikein syttynyt touhuun. Kokemusta on samanrotuisista, joista on melko helposti saatu koulutettua hyvin toimivia mehtäkavereita. Tästä ei. Ei juuri kiinnosta hirvenhajut, saattaa hetken käydä haukkumassa ja tulla pois. Ei kiinnosta lähtä uudelleen. Varmaa tietoa ei ole, onko joskus sattunut hirvellä jotain, mutta ei ole missään vaiheessa haukkunut edes puolta tuntia. Oli lähes vuoden vanha kun eka hirvikontakti tuli. Noh, tämä ei ole ainoa puute koirassa.

Se on (uros) ollut pikkupennusta asti varsin ärhäkkä perheen muille koirille. Itse se ei siedä minkäänlaista haastamista lauman muilta koirilta. Saattaa käydä yhä uudelleen nuoremman ja heti alistuvan uroksen kimppuun, josta syystä eivät lenkkeile enää yhdessä. Ärhäkkyys on pahempaa vieraille koirille. Nostaa kovan metelin ja kävis kimppuun jos pääsisi. Sillä ei ole huonoa kokemusta toisen koiran taholta, vaan tämä on alkanut vähitellen sen aikuistuessa.

Tämän yksilön kanssa on pitäny olla aika tomera pennusta asti. Me omistajat ollaan ainoat ihmiset, joiden se antaa itseään lähestyä, saati koskea. Ja välillä se selvästi varsinkin emäntää haastaa näykkimällä ja villiintyy vain kieltämisestä. Kerran se on päässyt puremaan käteen tuttavaa, jota puhuteltiin lenkillä. Puremista ei ennakoinut mitään muuta varoitusta, paitsi tiivis tuijotus ja pyrkimys vieraan luo. Kun pääsi, niin samantien käteen kiinni. Nuoresta asti on murissut ja haukkunut sekä pyrkinyt lenkillä ihmisten luo. Varmasti purisi jos pääsisi. Asumme maalla, joten ihmisiä kohdataan harvoin. Koiraa ei ole kasvatettu kovakouraisesti tai väkivalloin, sitä ei ole koskaan lyöty tai satutettu. Ainoa mahdollisuus on, että joku olisi kiusannut sitä tarhan läpi, mutta se on epätodennäköistä. Antaa meidän tehdä kyllä hoitotoimenpiteet kuten kynnenleikkuut, harjaamisen jne.

Koira pelkää laukauksia (kilometrienkin päästä kuuluvia), raketteja, ukkosta, mopon pärinää, ruohonleikkuria, moottorisahaa jne. Yrittää hyökätä autojen puskureihin ja renkaisiin. En muista edes kaikkea, mikä saa sen hermostumaan ja pois tolaltaan ja näitä tulee koko ajan lisää. Useamman laukauksen kaukaakin kuultuaan se on tuntikausia levoton ja kävelee tarhaa ympäri, läähättää ja pyrkii sieltä pois. Aiemmin ukkosella auttoi kun sen haki heti sisälle meidän ihmisten ja ukkosta pelkäämättömien vanhempien koirien luo, mutta ei enää viime kesänä.

Aiemmin sillä oli muutama tuttu ihminen, joihin suhtautui ystävällisesti, mutta on muutamassa kuukaudessa kääntänyt takkinsa heidän suhteen. Näyttää hampaita, luimii ja murisee jos lähestyvät häkkiä. Muutoin he eivät enää uskalla koiraa edes lähestyä.

Koiran elämä on siis täynnä sen mielestä stressaavia ja pelottavia asioita. Asutaan tosiaan maalla syrjässä, joten tän rauhallisempaa asuinpaikkaa ei varmaan olis tarjolla. Ollaan mietitty sen päästämistä pois, koska ei haluta tilannetta jossa se satuttaa enää ketään (meitä, lauman muita koiria, vieraita ihmisiä tai koiria) ja se ei toimi metsällä odotetusti. Jos se olis muuten tervepäisen oloinen, niin se sais olla seurakoirana ja lenkkikaverina. Sitä ei uskalla päästää metsässä enää irti, koska ei voi tietää jos se löytää ihmisen tai koiran jota kohtaan alkaa aggressiiviseksi. On myös varmasti sille itselleen raskasta, että pitää pelätä asioita ja varautua jatkuvasti puolustautumaan. Kyseessä on iso uros, joten hieman alkaa tulla huolta myös omasta turvallisuudesta jos se joku kerta hermostuu jostain mitä itse tekee. Luottamus koiraan ei siis ole ollut pitkään aikaan kovin hyvä.

Pitkä vuodatus, mutta jos jaksoit lukea niin millaisia ajatuksia tulee? Näillä tiedoin, lopettaisitko itse koiran?