Tietääkö kukaan miten kannattaisi toimia koiran tapaamisongelmaa koskevassa asiassa? Omistan ex-puolisoni kanssa koiran, joka asuu hänen luonaan. Useista pyynnöistä huolimatta en saa tavata koiraani -tapaaminen ei koskaa sovi ex-miehelleni. Olen yrittänyt nyt tavata koiraani tuloksetta yli puoli vuotta. Ex-mieheni on luovuttanut koiran omlle vanhemmilleen, koska ei voi työkiireidensä takia hoitaa koiraa.
Miten saisi koiran itselleni, kun ex-puolisoni ei sitä suostu antamaan vaikka olen koiran toinen omistaja? Voiko koiran todella antaa minulta kysymättä kolmannen osapuolen hoidettavaksi noin vain?
Miten saisi koiran itselleni, kun ex-puolisoni ei sitä suostu antamaan vaikka olen koiran toinen omistaja? Voiko koiran todella antaa minulta kysymättä kolmannen osapuolen hoidettavaksi noin vain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koirahan on oikeudellisesti arvioiden esine.
Laki eräistä yhteisomistussuhteista mahdollistaa uskotun miehen hakemisen käräjäoikeudelta joka ottaa koiran hallintaansa ja määrää koirasta. Tällöin tapaaminen siis onnistuu kummaltakin, mutta liekö tämä nyt sitten kaikista käytännöllisin ratkaisu.
Jos todella on niin, että koiran yhteisomistajuus on riidaton ei liene juuri mitään tehtävissä. Jos olet itse ostanut koiran niin sitten voi toki lähtä oikeudessa riitelemään siitä, että esine kuuluu sinulle.
Kun olet koiran toinen omistaja, sinulla on koiraan yhtäläinen oikeus kuin exälläsi. Miten koira erossa joutui asumaan miehen luona? Muutitko sinä kenties pois yhteisestä kodista, johon koira jäi asumaan?
Ilmeisesti ette ole sopineet keskenänne koiran asumisesta ja tapaamisesta. Juridisesti koira on irtainta omaisuutta ja sen omistajuudesta sopiminen kuuluisi omaisuuden osituksen piiriin siinä kuin muunkin omaisuuden. Onko omaisuuden ositus välillänne toimitettu? Jos ositusta ei ole toimitettu, voit pyytää, että käräjäoikeus määrää pesänjakajan toimittamaan osituksen. Pesänjakaja sitten ratkaisee ne omaisuuden jakoon liittyvät kysymykset, joista et exäsi kanssa pääse yhteisymmärrykseen. Kustannuksia tästä tietysti aiheutuu, mutta kustannukset jakaantuvat puoliksi sinulle ja exälle.
Jos omaisuuden ositus on toimitettu, ja koira siinä on jäänyt teidän kumpaisenkin omistukseen, kysymykseen tulee (avioliittolain asemesta) laki eräistä yhteisomistussuhteista. Sen nojalla käräjäoikeus voi määrätä yhteisen esineen yhteisomistussuhteen purkamiseksi myytäväksi ja uskotun miehen hoitamaan myymisen ja kauppahinnan jakamisen. Uskottu mies voi myydä esineen yhteisomistajallekin, jos katsoo hinnan asianmukaiseksi; tällöin korkeamman tarjouksen tekevä yhteisomistaja saisi koiran omistukseensa. Taas aiheutuu melkoisesti kuluja, jotka tosin nekin jakaantuvat yhteisomistajille (ainakin siltä osin kuin esineestä saatu kauppahinta ne kattaa).
Kustannuksiltaan edullisin, ja muutoinkin tarkoituksenmukaisin ratkaisu tietysti olisi, että sopisitte keskenänne yhteisomistuksen purkamisesta siten, että koirasta korkeamman tarjouksen tekevä osapuoli saa koiran omistukseensa. Pelkkä tapaamisoikeudesta sopiminen (kirjallisesti) ei taitaisi johtaa nykyistä tyydyttävämpään tilanteeseen, jos toinen osapuoli ei sopimusta noudattaisi.
Olettaisin, että kertomasi tapaamisongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen erotilanteissa. Kannattaisikohan kysyä vaikkapa Kennelliitosta, olisiko heillä siihen muunlaista ratkaisuehdotusta?
Sinun luvattasi exäsi ei saa luovuttaa koiraa kolmannen haltuun. Poliisilta tuskin kuitenkaan saat virka-apua koiran pois hakemiseksi, kun kysymys ei ole rikosasiasta.
Yllä olevissa viesteissä onkin sitten käsitelty laajalti oikeusjärjestyksen perusteita ja jopa pesänjakajan käyttöä. Näinhän se teoriassa menee, käytännössä saa olla melko muhku pesä, että taloudellisesti on mitään mieltä käyttää pesänjakajaa. Etenkään tässä tapauksessa; koiran arvo kun ei kuitenkaan liene lähellekkään pesänjakajan palkkion suuruinen.
Ainoa järkevä keino on sopiminen, kenen koira on. Mutta ongelmana onkin juuri se, että toisella ei taida paljon olla sopimushaluja. Eihän tässä taustalla ole raha vaan kiusanteko.Jos nyt entinen puoliso haluaa tehdä asiat vaikeaksi niin tekee, eikä sille oikein voi mitään. Jos koira on X rotuinen eikä toinen siitä luovu, niin neuvoisin kysyjää luovuttamaan, pitämään ex-miestä v-mäisenä ja hankkimaan uuden koiran sekä varomaan minkä luonteisten henkilöiden kanssa jatkossa asuu.
Jos taas koira on rotukoira, lukee sen rekisteriotteessa omistajan nimi. Jos satut olemaan tämä omistaja niin yksinkertaisin ja tehokkain pakkokeino saada koira itselleen on nostaa hallinnanpalautusta vaativa kanne käräjäoikeudessa ja vielä summaarisena riita-asiana. Sitten vouti käy vaikka poliisin kanssa hakemassa koiran pois.
Etkös huomannut, että kysyjä on koiran TOINEN omistaja. Koiralla on siis kaksi omistajaa. Neuvosi ei siis päde tässä tilanteessa.
Koira ei kuitenkaan ole omistajalleen esine (vaikka sitä juridisesti on). Neuvosi luovuttamisesta ja uuden koiran hankkimisesta tuskin sekään kysyjää auttaa.
Itsekin totesin, että lakiin nojaavat ratkaisukeinot (pesänjakaja, yhteisomistuksen purku) ovat kalliita ja toissijaisia sopimiseen nähden.