Arto Nyberg sanoi jonkun lehden haastattelussa että hänen elämänsä parhain saavutus on hänen poikansa. En tiedä onko ihan niin mutta ajattelen nyt tätä lausetta kun lapset perheineen ryykäävät kohta ruokapöytään ja täytekakulle. Sellainen mukava olo. Monta läppää heitetään ja hyväntahtoista huumoria vanhanaikaisista ruoistani, mm. perunat kuorineen ettei vitamiinit haihdu ja muuta terveellistä. Maistuvat kyllä ja mukaankin ottavat, ettei minulle jää kohtuuttomasti. Roskiin ei mitään panna.
Mitä sinä mietit äitienpäivän, olit lapsellinen tai et.
Mitä sinä mietit äitienpäivän, olit lapsellinen tai et.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vuoden ärsyttävin päivä. - Nm. Piste ja pamaus
Muistan lapsuuden äitien päivät ....Silloin oli aina lämmintä ...myös sydämessä...
Mummolassa niitä usein vietettiin ...oli serkkuja myös mukana...ruokaa ja leivonnaisia nautittiin ,,, Pojan perhe kävi luonani ...käytiin syömässä ja kakkukahvit nautittiin luonani ...ihana hetki ...
mimmimum-..mi
Hyvää Aitienpäivän jatkoa kaikille perheille ja äideille ...
Vaikea muistaa äidistä mitään positiivista!
HIV-testi?
Ei ainoastaan vaikeaa vaan täysin mahdotonta.
En ole pystynyt tyhjentämään muistiani siltä kaikelta kielteiseltä mitä äitini edusti.
Vaimoni kanssa veimme ruukkuruusun anoppini haudalle. Anoppi oli hieno ihminen.
Äitini hauta oli noin 100m:n päässä mutta ei juolahtanut mieleenkään siellä käyminen.
Myrkkyä tihkuva, pahansuopainen nainen joka syytti minua vanhempieni riitaisesta avioliitosta ja osoitti sen suorastaan vihamielisesti ulottaen inhonsa, paitsi vaimooni, niin myöskin hyväkäytöksisiin, menestyneihin lapsiimme.
Muistelin yksin aikaisempia onnellisempiä äitienpäiviä, nyt äitienpäivä lähes kidutusta. Olenko huono äiti kun lapset eivät muista? Ovatko lapseni huonoja kun eivät muista?
Presidentti Sauli Niinistön äitienpäivätervehdys lämmitti erityisesti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008801552.html?msclkid=5dc37691d03311ec9b4cb5dfaa80558f
10.05.2022 11:40
Se on sinun mielikuva. Voi olla "oikea" mutta voi olla myös väärä, koska et tunne äitisi taustoja.
Oma äitini oli sodan runtelema ja täynnä traumoja, mitkä purki minuun.
Voisin olla katkera ja vihamielinen, - mutta en ole.
Hän teki parhaansa niissä olosuhteissa mitkä oli silloin.
Silloin ei ollut psykologeja, joiden kanssa olisi voinut purkaa traumojaan. Ja joka olisi neuvonut miten tulisi tehdä.
Anopillasi oli helpompi lapsuus, ja siksi hänei katkeroitunut ja osasi kasvattaa paremmin.
En puolustele mitenkään. Minulla oli myös "kauhea" äiti. Mutta nyt kuoltuaan olen alkanut ymmärtää hänen taustojaan, ja että hän teki parhaansa niissä olosuhteissa, ei osannut enempää.
Neuvoni on että "anna anteeksi". Voi olla myös, että sinä itse et vain ymmärrä asioita ja et näe asiayhteyksiä, ja olet tulkinnut väärin.
Minkälainen oli isäsi? Ehkä isäsi ei antanut sitä turvaa, mitä äitisi olisi tarvinnut.
Usein isät ovat nimenomaan niitä "syyllisiä", mutta patrialkaasien muodon ollessa jätetään hänen osuutensa huomioimatta.
Puhuiko isäsi milloinkaan oikeasti äitisi kanssa? Mikä oli hänen roolinsa?
Jos painosti, käytti väkivaltaa, oli hiljaa ja ei tarttunut asioihin, niin sieltä löytyykin yllättävä syy äitisi käytökseen.
Sinä et pysty sitä selittämään, vaan joku ammattitaitoine psykologi.
Kaikki ihmiset eivät jostain kummallisesta syystä tajua, käsitä jatkumoista ja taustoista yhtään mitään. Ehkä he ajattelevat, että kaikki alkaa itsestä ja loppuu itseen. - Nm. Ymmärrys uupuu
Yksin oloa,systä tai toisesta?. On raskasta Äitien päivänä kun syntymäpäivänä!Toisalta läheiseni todella matkan takana syy yhteys !Aikuiset lapsen lapseni eivät osaa laitaa edes viestiä silloin kun on syntymä päivä tai äitienpäivä muolle. Osin johtu sitä ovat Insat, F.B. Netti puhelut videtot .pikaviestit. Mutta tahdittomia minusta. Vain siksi etten itse ole.Kun sitte kykenevät niiden kautta esim. laitaa sisareleni kaikki onitelut juri edelämainitujen kautta tai toiselle mumolle kun on f.b. Se on päivänsana älypuhelin ja niiden yhteydenäpiste.
Äitienpäivä jo äitini eläessä oli ihan "pakkopullaa". Tapana oli riimitellä jokin kaunis korttivärssy, jolla sai kyyneleet äidin silmiin. Aina eivät sanat vastanneet aitoja tuntemuksia. Esiäitien haudoilla käytiin ja yhdessä syötiin. Lahjan valinta oli tuskallista.
Nyt itse yhden lapsen äitinä (ei lapsenlapsia) en odota pojaltani kortteja tai lahjoja. Kunhan käväsee, jos joutaa. Äitienpäivä on yksi päivä muiden joukossa, turhaan päivään on ladattu turhia toiveita. Samat sanat syntymäpäivistä. Tuttu ja turvallinen arki on paras.
Inhoan lahjoja joten niitä en halua äitien- enkä minään päivänä. Tykkään pitää ruoanlaittotaidon isommalle joukolle hallinnassa, siksi pyydän sakkini syömään sopivin välein. Äitienpäivä on yksi niistä, sitten on jouluaatto kinkkuineen ja kirkkoineen sekä oma syntymä-nimipäivä kun ovat lähes samaan aikaan. Teen poikkeuksia ja saatan kutsua lisäksi jonakin muuna isompana pyhänä, viimeksi pääsiäisenä lammaspaistille. Laitan sitten mukaan tähteet, ettei itselle jää pilaantumaan. Kelpaavat.
Nyt jo alkaa olla että isommat lapsenlapset eivät jouda mukaan kun on jo omat riijuukumppanit, heidän kanssaan on kivempaa kuin mummun.
Minulle nämä ovat juhlapäiviä, hiljaista arkea on riittävästi yksin eläessä.
Hassuja juttuja kun oma äiti on tuota ikäluokkaa, kun joskus, monestikin on liian kuumaaa nukkua, ja isäkin samaa ikjäluokkaa: niin voi viilentää poistamalla pussilakanan sisältä peiton kokonaan, nukkuu lakanalla vain silloin.
Tuo ideani huvitti isää sekä äitiä, voi ottapois peiton sisältä.
Äitienpäivä oli ihana, oli kiva tarjota ruokaa ja kakkua, pitkästä aikaa kun korona rajoitukset ei estäny 😊