..mutta sellainen joka ei välitä eikä rakasta,
(Rölli. Älä hätäile. Sulle tulee oma ketju myöhemmin.)
Mikä on suurin suru, mitä pienenä lapsena tunsin? Se oli suru sellaisen noin 5-8 vuotiaan itseni sisällä, kun katselin kavereideni perheitä. Niillä oli äiti. Älkää käsittäkö väärin. Ei. Äitini ei ollut kuollut. Minulla oli ihan elävä biologinen äiti maailmassa. Kävin sillä kyllä kylässäkin viikottain, Asuin isäni kanssa. Äitini oli viikonloppu äiti. Sillee kun yleensä isät on eroperheissä.
Mun suruni oli se jatkuva pettymys, siihen että vaikka kuinka yritin äitiäni miellyttää, hän ei vain rakastanut minua. Omaa biologista lastaan. Äitienpäivät oli vaikeita. Muut kaverini tarhassa ja koulussa teki äidille kortteja ja jotain pientä muuta käsin tehtävää askartelua tms. Niin minäkin, mutta äitini heitti ne vihaisena roskiin ja sanoi ettei tartte tällasia tuoda. Olin ehkä 9 vuotias kun lopetin yrittämisen ja hyväksyin, että mulla on joku täti jolla täytyy käydä, jottei se huuda isälleni. Kutsun sitä äidikseni, mutta lämpöö ja äidillisyyttä mun on turha enää toivoa häneltä. Hän ei koe mua lapsekseen eikä tunne äidillisiä tunteita mua kohtaan. Ei hoivaa eikä välitä.
Äitienpäivät oli surua. Olisi helpompaa pienelle lapselle ymmärtää että äiti on kuollut, kuin että äiti on elossa, mutta vihaa ja hyljeksii omaa lastaan.
Loput lapsuudestani isänpäivä oli kaks kertaa vuodessa. Juhlin isää äitienpäivänäkin ja kortit jotka muut teki äideille, mä tein isälleni.
Kun opin kirjoittaan, aloin pitään päiväkirjaa sellaiseen vihkoon missä oli trollin kuva. (niin rölli. Sä pääsit vihkoni kanteen. Ironistako?) Säilytin vihkoo pitkälle parikymppiseksi. Hävitin sen muutossa, kun exäni marmatti, mun tavaroiden määrästä ja ongelmistani luopua mistään mitä en tartte, Luin kuitenkin vihkoni sisällön vielä kerran. Siinä minä 8-vuotias 2 luokkalainen kirjoitin monella sivulla ikävääni äitiä kohtaan. Surua siitä ettei mulla ole äitiä, Sellasta äitiä kuin muilla. Joka välittäs musta. Sitä oli aika murskaavaa lukee.
Mutta totuus on se että munlaisia on muitakin. Tässä taannoin juttelin erään nykyhetkessä 17 vuotiaan tytön kanssa joka kertoi samaa tarinaa. Mä olin hiljaa. En alkanu avautuun siitä että ysärin alkupuoliskolla olin samanlainen tyttö, samojen sydänsärkyjen kanssa.
Tää on meille kaikille joiden äidit on vain harrastaneet seksiä synnyttäneet siitä tulleen tuotoksen ja sitten hylänneet pystymättä tunteen lämpimiä tunteita synnyttämäänsä lastaan kohtaan. Lykänneet sen muiden kasvatettavaksi ja elätettäväksi ja itkeneet jos jossain asiassa mitenkään oman lapsen elämään pitäis osallistua. Rahalla tai minkäänlaisella muulla panoksella.
Te ette ole ainoita. On muitakin jotka kokeneet saman. Sanon lohdutuksena sen että ehkä teilläkin on isänne taikka jokin muu sukulainen sitten ollut se joka on korvannut edes osittain sitä mistä äitinne feidannu. Monet sanoo että mummo taikka isä taikka jokin muu sukulainen on korvannut sitä puuttuvaa äitiä. Eikä sen tarvitse olla edes verisukulainen. Minulla oli isäni, joka veti huikeeta raskasta roolia yrittäen korvata puuttuvan vastuuta pakoilevan äitinikin.
Lapsena luulin että vika on mussa ettei äitini osaa rakastaa mua. Aikuisena oon ymmärtänyt että rakkaus on monimutkaista. Äitini ei päässyt yli siitä että isäni jätti sen. Kantoi ikuista kaunaa ja koska olin isäni ja hänen yhteinen lapsi, olin muistutus äidilleni miehestä joka jätti hänet jota hän vihaa. Sain siis olla jätetyn kokeman kaunan sijaiskärsijä. Syy ei koskaan ollut mussa, vaan äitini kyvyttömyydessä käsitellä isäni ja äitini välisiä asioita ja eroa.
Äitienpäivänä! Tää kaikille niille, joilla on ollut äiti
11
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Surullista!
- Anonyymi
Äitejä juhliessa ja koulussa kun kortteja tehdään, usein niitä ei osata ajatella ollenkaan joilla ei ole ketään kelle sen kortin antaisi. Ei joko ole elossa tai on mutta ei sille voi sitä antaa..
Oma äitini kuoli tossa muutama vuosi sitten. Hän kuoli viiskymppisenä. Kaikki jotenkin oletti että se tuntuisi musta pahalta, kun emme olleet väleissä vuosiin ja hän kuoli niissä olosuhteissa.
Mutta mä en surrut sitä kuolemaa. Se ei tuntunut oikein miltään. Vieras ihminen kuoli. Siltä se tuntui. Mua suretti se että elämäni ajan en tuntenut äitiäni ollenkaan, vaikka se oli vieressä, mutta hän oli kuin olisi ollut kuollut jo lähes kolmekymmentä vuotta.
Vein äitienpäivän kukkasia tossa torstaina äitini haudalle ja kuiskasin haudalle sen nimee katsellen siinä kivessä ".. olet kaikesta huolimatta äitini.." ja tarkoitin hoidan hautaasi enkä halua sen olevan tyhjä ja hoitamaton, vaikka sä jätit minut tyhjyyteen ja hoitamattomaksi vauvaiässä jo. Mun sellainen mielessä tekemäni sovinto menneisyyteni kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äitejä juhliessa ja koulussa kun kortteja tehdään, usein niitä ei osata ajatella ollenkaan joilla ei ole ketään kelle sen kortin antaisi. Ei joko ole elossa tai on mutta ei sille voi sitä antaa..
Oma äitini kuoli tossa muutama vuosi sitten. Hän kuoli viiskymppisenä. Kaikki jotenkin oletti että se tuntuisi musta pahalta, kun emme olleet väleissä vuosiin ja hän kuoli niissä olosuhteissa.
Mutta mä en surrut sitä kuolemaa. Se ei tuntunut oikein miltään. Vieras ihminen kuoli. Siltä se tuntui. Mua suretti se että elämäni ajan en tuntenut äitiäni ollenkaan, vaikka se oli vieressä, mutta hän oli kuin olisi ollut kuollut jo lähes kolmekymmentä vuotta.
Vein äitienpäivän kukkasia tossa torstaina äitini haudalle ja kuiskasin haudalle sen nimee katsellen siinä kivessä ".. olet kaikesta huolimatta äitini.." ja tarkoitin hoidan hautaasi enkä halua sen olevan tyhjä ja hoitamaton, vaikka sä jätit minut tyhjyyteen ja hoitamattomaksi vauvaiässä jo. Mun sellainen mielessä tekemäni sovinto menneisyyteni kanssa.Voi hitsi, olipa surullista luettavaa. Minä taas luulin, etten ole mikään äitihahmo. Olinkin ihan päinvastaista, ihan ylisuojeleva nuoruuden elämän ilonpilaaja. Kaikkien eniten toivoin, että olis ollut hällä ehjä perhe. Yksin ei sellaiseen kuitenkaan pysty. Huolissani olin siitä, että lapseni oli huolissaan minusta. Tasan eivät käy onnen lahjat.
- Anonyymi
Iskä on vähän kuin sateenvarjo eli niin iso tekijä. Ei edes pilvi vaan aivan tavallinen kaikista. Kiitos sumusta Iskä.
- Anonyymi
"Muut kaverini tarhassa ja koulussa teki äidille kortteja ja jotain pientä muuta käsin tehtävää askartelua tms. Niin minäkin, mutta äitini heitti ne vihaisena roskiin ja sanoi ettei tartte tällasia tuoda."
Nyt taisit vähän juksata. Jos et, niin onpa todella sairas ihminen kyseessä. Normaalit ihmiset ei tee noin vaikka saisivat tuntemattomalta joka vuosi kortin.- Anonyymi
Jonain juhlapäivänä, jäi vielä sanomatta viimeiseen lauseeseen, selvennykseksi.
Epähumaania. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jonain juhlapäivänä, jäi vielä sanomatta viimeiseen lauseeseen, selvennykseksi.
Epähumaania.Niin .. normaalit. Äitini ei ollut normaali äiti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin .. normaalit. Äitini ei ollut normaali äiti.
Aikuisena osaa argumentoida ja tuoda asioita esille. Toivottavasti teit sen, jos siellä umpivintissä olisi edes yksi valo välähtänyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikuisena osaa argumentoida ja tuoda asioita esille. Toivottavasti teit sen, jos siellä umpivintissä olisi edes yksi valo välähtänyt.
Lisäksi lapsella on oikeus nähdä kaikki itseään koskevat asiakirjat täysi-ikäiseksi tultuaan jis haluaa.
Mä pyysin sosiaalivirastosta itseäni ja huoltajuuteeni liittyvien asiakirjojen näyttämistä.
Sain lukee kaiken. Tiedän siis kaiken mitä musta ja siitå kuka määrätään huoltajakseni ja mitkä perusteet on kirjoitettu sossuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikuisena osaa argumentoida ja tuoda asioita esille. Toivottavasti teit sen, jos siellä umpivintissä olisi edes yksi valo välähtänyt.
Aitoriitta tämäkään asia tai ketju ei koske sua eikä niitä kakaroitas eikä ex vittun ukkoos
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikuisena osaa argumentoida ja tuoda asioita esille. Toivottavasti teit sen, jos siellä umpivintissä olisi edes yksi valo välähtänyt.
Lisätään vielä semmonen että
Vuonna 2001 olin 17 vuotias ja käytin sen ikäisen laillisia oikeuksia.
Kumosin yhteishuoltajuuteen liittyviä äidin oikeuksia. Suomeksi kielsin asioistani tiedottamisen äidilleni ja kielsin äitini oikeudet olla mukana isäni rinnalla tasavertaisena antamassa suostumuksia asioissani.
Yksinkertaisesti käytin 17 vuotiaan alaikäisen oikeuksia tulla kuulluksi ja vaikuttaa asioihinsa.
Olin vuotta vaille täysi-ikäinen niin mulla oli jo aikas paljon sananvaltaa omiin asioihini
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575700
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233607Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2121765Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281722- 931188
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna291145Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49927Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259876Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.72849Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35838