Hyvää yötä ja kauniita unia!

Kauniita unia. Tärkeä muistutus <3

Hyviä unia sinullekin.

Näinhän se on.
Mulla oli eilen tosi huono päivä ja niin näyttää tää yökin siltä, mut päivä kerrallaan. Tuntuu vaan ettei jaksa, kun ei saa nukuttua.
Mut hyvää yötä, jaksellaan..

Oliko se sun veli joka kuoli? Olen pahoillani.

Mitä mennyttä pitäisi surra? Miten nykyisestä voi tehdä tuota mitä mainitset, kun sulta viedään ääni? Se on kidutusmetodi, ihmiseltä riistetään terveys

Tästä viestistä tulee helvetin paha olo. Tuntuu loukkaukselta. Et aloittaja ymmärrä mistä on kyse!

Näin kaunista unta, vaikka vähiin uni jäikin.
Unessa katselin ikkunasta puuhun, jossa istui kaunis lintu. Ihmettelin työkaverilleni että mikähän lintu se on. Sanoin että onkohan se tilhi, kun se söi marjoja. Lintu huomasi että katselin sitä ja lensi ikkunan taakse, ja huomasin että ei ollut tilhi, vaan joku todella eksoottisen kaunis punasävyinen lintu, aika suurikokoinen vielä. Avasin ikkunan ja lintu lensi sisään, se oli aivan kesy, sillä oli kauniit pörheät punaiset sulat. Lintu lennähti käsivarrelleni istumaan ja ystävällisesti ja pehmeästi nokallaan tunnusteli minua.
Se oli valtavan kaunis lintu ja olin aivan ihmeissni että tällaista oikeasti tapahtuu, että lintu tosiaan istuu kädelläni ja on ystäväni.
Hämmästelin työkaverini reaktiota, hän ei ollut millänsäkään, Ihan kuin tällaista tapahtuisi joka päivä. Hän vaan kiireisenä touhuili omiaan.
Laskin sitten hellästi linnun kädestäni pöydälle, ja lintu kävi suloisesti käpertyen siihen nukkumaan. Se näytti niin pieneltä nukkuessaan, kun sulat eivät olleet pörhöllään. Katselin sitä hellin tuntein.
Sitten toinen työkaverini tuli paikalle ja yritin kertoa hänellekin linnusta, mutta hänkin oli kiireinen eikä näyttänyt lintua myöskään ihmettelevän ollenkaan. Puhui ihan muita asioita.
Lintu oli vain minun oma ihmeeni.

Oliko A-naiselta ? Oli ihan selvästi!

Laila Kinnunen — Vain päivän tahdon kerrallaan 1967 https://youtu.be/ydahQWCIrNo

Päivä kerrallaan. Ilman häntä päiväkin tuntuu turhalle. Olisin valmis lähtemään vaikka kuulennolle jos hän olisi siinä kanssani.

Noinhan se pitäis mennä. Mutt tulee surtua mennyttä aikaa, poismenneitä läheisiä, toivoisi voivansa kääntää ajanratasta taaksepäin niihin päiviin, kun läheiset oli olemassa, pystyisi kertomaan kuinka paljon he merkitsivät mulle silloin ja nyttenkin. Se on kumma miten sitä tuppaa etukäteen murehtimaan sellastakin mistä ei ole mitään tietoa, kaikki menee niinkuin on mennäkseen, ei kaikkeen edes itse pysty vaikuttamaan. Nyt elää tätä hetkeä, yhden päivän kerrallaan, se todellakin riittää, ainakin mulle.