Työpaikoilla uhkailua jatkuvasti, milloin loppuu?

Mulla on se etu, ettei kukaan työnantaja halua käsiinsä työntekijää, joka kuolee heidän silmiensä alla. Not on my watch, not hired.

Mutta sinä ASD vaikutat pelkältä laiskalta paskalta, joka vieroksuu töitä ja elää ihan mielellään veronmaksajien kustannuksella. Häpeä. Rupea muslimiksi ja pistä vaimosi töihin ja sitten vain keräät heidän palkan itsellesi.

Mua uhkailtiin kerran työpaikalla, mutta ei suorasti. Eräs pitkäaikainen ja suosittu työntekijä ei pitänyt minusta ollenkaan, koska olen omituinen ollut aina. Tappamisella uhkasi minua, mutta korostan: ei suoraan.

Vältin ennakolta mahdollisen ahdistelun. Menin 3kk:n jaksoiksi Espanjaan työttömäksi työnhakijaksi. En ollut silloin Suomen työmarkkinoiden käytettävissä vaan Espanjan.
Keskusta asuminen 52€/kk kulutusmaksut.
Syöminen halpaa. Juomaesimerkkejä. 5,2%San Miquel 0,40€/ tölkki, Steppivodka 40%, litran pullo 5,85€.
Espanjassa pullotettu viski 0,7l myös hieman alle 6€. Tölkkiviinit alkaen 1 litra eurolla. Ovat lähimarketin, Manperin normaalihintoja. Liddl on kauempana mutta siellä on joskus tarjouksia. Viimeeksi laatikollinen hollantilaista keppanaa 0,18€/ tölkki mutta on ostettava koko laatikollinen.
3kk:n aikana elimistö huomauttaa yhden kerran, että pidähän ukko taukoa! Muutama päivä ja takaisin aamuisin alkaneeseen rytmiin. 3kk:n jälkeen viikon vapinat.
Vähintään kuukauden työ- ja palkkatodistukset Suomessa ennen uusimismahdollisuutta.

Olen keski-ikäinen mies ja minulla on päihdeongelma. Tilanne jatkunut vuosia ja nykyisin asun vanhassa vuokra-asunnossa toimeentulotuen ja asumistuen turvin Oulun Maikkulassa.

Kaikki rahat menevät halvimpaan kaljaan ja teen kiljua lisäksi. Kuukauden lopulla vatsani oireilee kiljun juonnista ja ravinnon puutteesta. Töihin en kykene,vaatteet kirpputorilta hankittua samoin ikivanha kodin elektroniikka.

Minulla ei ole ystäviä ja ainut harrastus kirjoitella tänne ja kerran kuussa käyn psykiatrilla. Vanhat luokkakaverit pärjänneet hyvin elämässä ja minulla ei ole edes tyttöystävää , ei perhettä , ei rahaa vaan kaljamaha, rapistuva ulkonäkö ja maasturbointi. Vedän taas kiljua kitaan ja nappailen bentsoja katsellen VHS-nauhalta Napakymppiä. Ette arvaa kuinka viituttaa, kun en enää osaa laskea päässä ostosten hintaa enkä ratkoa ristisanatehtäviä.