Voi ville-pekkaa on ikävä näin sateisena kevätpäivänä.

Lähdetkö kanssani laiturille heittelemään leipää, samalla kerrotaan toisillemme hulvattomia vitsejä ja nauretaan maha kippurassa, olemmehan niin älykkäitä vitsiniekkoja.
Sen jälkeen voisimme siirtyä grillikotaan paistamaan maissia, vaahtokarkkeja ja nyyttejä. No viiniä toki myös siemaillemme, ja kerrotaan lisää mielettömiä vitsejä.
Kukaan jaksa vitsailla kuitenkaan koko iltaa, joten siitä vaivihkaa siirrymme makuukammarin puolelle.. Otamme hitaasti vaatteet pois ja katselemme toisiamme. Sinä sanot "No mutta!"
Minä sanon " Mmmmh juuri niin kuin muistinkin.."
Siitä hyökäten kimppuusi kuin vesikauhuinen pesukarhu, ja ai että lempi leiskuu.
Se leiskuu siihen malliin että kyläpitäjällä luullaan mökin olevan tulessa, räiskettä pauketta ja intohimoisia huutoja yötä päivää.
Seitsemännen yön kohdalla olemme jo niin poikki ja hermoromahduksen partaalla, että ei sanaa enää suustaan saa..
Ja sinä lähdet omille teillesi, ja minä omille. Pieni hymy kasvoilla kuitenkin ;)
Se oli ihana mökkireissu se!