Olen totaalisen ihastunut mieheen työpaikaltani. Siinä ei ole mitään järkeä, ja tiedän, etten koskaan tule saamaan häneltä vastarakkautta. Kaipaan häntä jo nyt, vaikka vasta nähtiin. Tänään istuttiin taas vierekkäin, ja olisin niin halunnut edes tarttua häntä kädestä, osoittaa hellyyttä. Tiedän kyllä, että olosuhteet vaativat asiallisuutta. Sen takia olenkin usein korostetun neutraali häntä kohtaan, en halua ahdistaa häntä tunteillani. Auttakaa, saman kokeneet! Meneehän tämä ohi? Tuntuu, että mitä paremmin tutustutaan, sitä enemmän vain pidän hänestä.
Järjetön ihastuminen
Anonyymi
481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinähän se varsin taitava olet, jos näet tulevaisuuteen ja tiedät jo nyt, ettet tulisi tuolta mieheltä vstarakkautta ikinä saamaan.
Ihastus on yhdenlainen psykoosi, ne menee kyllä yleensä ohi ittekseen, mutta harvemmin hetkessä, vaan jonkin aikaa siihen valitettavasti uppoaa.
Niin, vaikea sitä on selittää, ja turhaakin täällä palstalla. En voisi koskaan olla hänelle tarpeeksi. Kavereita kenties voidaan olla, mutta tietysti tunteeni tekevät siitä hankalaa.
Ethän vain aliarvioi itseäsi? Useimmiten toiselle riittää rakkauteen se, että kumppani on "vain" itselle sopiva ihminen ilman mitään muita turhuuksia.
Kaveruus ei ehkä noilla tunteilla ole itsellesi hyväksi, voisi olla hyvä antaa tunteiden laimentua ennen kuin ryhdytte kavereiksi.
Saatat olla oikeassa. Olemme kuitenkin säännöllisesti tekemisissä tällä hetkellä, ja tunteiden laimeneminen tuntuu kaukaiselta. Jatko jää nähtäväksi. Kiitos fiksuista sanoistasi.