Olo kuin venäläisellä avaruuskoiralla

Olet syntynyt tänne, kokemaan ja oppimaan asioita ihmisenä. Toisille opit ja kokemukset ovat rankempia, kuin toisille.

Minusta tuntuu että synnyin vain työkoneeksi ja koeläimeksi toiset nappaavat sitten isoimman hyödyn.

Minä synnyin kokemaan loputonta yksinäisyyttä ja rakkaudettomuutta.

Ihmiskoekin olisi ihan mielenkiintoinen kokemus varmasti jos tietäisi saavansa itsensä tasoisia tehtäviä eikä sellaisia joiden ratkaiseminen vaatisi reilusti enemmän kuin mihin oma älyllinen kapasiteetti riittää.

Näin kerran unta, että olin ollut pari vuotta häkissä ohikulkijoiden pilkattavana, ja seurailtiin milloin murrun kun suu oli ommeltu kiinni ja silmät teipattu teipillä auki. Joku imitaattori huuteli kätketyn mikin välityksellä herjoja puolestani ja syytettiin milloin mistäkin asioista jotka eivät pitäneet paikkaansa. Koin egon kuoleman ollessani täysin avuton ja heikko. Olin täynnä rakkautta ja elämän halua sen jälkeen eli annoin anteeksi kokemani, ja näin vaivoin jonkun hyvän idean kokemuksessa. Ego vaan ei suostu ihan pienestä kuolemaan lopullisesti ja matka taisi jatkua vähän erilailsessa ympäristössä/maailmassa sen jälkeen, mutta lähinnä kärsien kasvukipuja päivästä toiseen kokien jotain lyhyitä hyviä jaksoja tiedostaen ihmismielen voivan vielä selvitä. Kunnes en jaksanut enää sadannetta kertaa nousta pystyyn ja päätin päättää päiväni kun murtumispisteeni saavutettiin. Taisin jotenkin selvitä siitä, mutta uni jäi johonkin sellaiseen kohtaan jossa olin hylännyt kaikki unelmani ja viimeiset rippeet oli enää jäljellä joista pidin kiinni kivusta huolimatta vaikka itseni ja kokemukseni unohtamalla olisin saanut rauhan, ja olisin tietoisuudeltani kohonnut korkeammalle. Jäänyt hyvin mieleen kun olen miettinyt tuota unta kymmeniä kertoja. :O