joka pyydystettiin Moskovan kaduilta ja ammuttiin avaruuteen tieteen nimissä, jotta kosmonauttien matka olisi myöhemmin turvallisempi ja ylipäätään mahdollinen. Niin paljon kaikkea kuraa tullut niskaan tässä elämässä. Välillä sitä toivoo, että ei olisi edes koskaan tänne syntynyt. Mutta aina joku alitajunnan vaimea ääni sanoo, että pakko tähänkin elämään on osua jotain hyvää.
Monta kertaa jo luulin kohdanneeni sen elämäni hyvän tällä matkalla, mutta ehkä söin jotain sopimatonta ja sensorit olivat epäkunnossa.
Kuka tietää mikä tarkoitus tällä kaikella hulluudella lopulta on.
Monta kertaa jo luulin kohdanneeni sen elämäni hyvän tällä matkalla, mutta ehkä söin jotain sopimatonta ja sensorit olivat epäkunnossa.
Kuka tietää mikä tarkoitus tällä kaikella hulluudella lopulta on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet syntynyt tänne, kokemaan ja oppimaan asioita ihmisenä. Toisille opit ja kokemukset ovat rankempia, kuin toisille.
Jotkut ovat tarkoituksella täällä rakentamassa uutta ja se se vasta rankkaa onkin.
Totta tuokin. Ei kumoa sitä mitä kerroin. Kokemus se on uuden rakentaminenkin.
Joidenkin se on tehtävä, jotkut taasen pääsevät helpommalla. Mutta he eivät olekkaan yhtä vahvoja.
Jokaisella on omat tehtävänsä ja oppinsa.
Minusta tuntuu että synnyin vain työkoneeksi ja koeläimeksi toiset nappaavat sitten isoimman hyödyn.
Ja kaiken kukkuraksi, et saa edes mitään palkintoa siitä.
Minä synnyin kokemaan loputonta yksinäisyyttä ja rakkaudettomuutta.
Niin minäkin. Nim, vanha rakki.
Ihmiskoekin olisi ihan mielenkiintoinen kokemus varmasti jos tietäisi saavansa itsensä tasoisia tehtäviä eikä sellaisia joiden ratkaiseminen vaatisi reilusti enemmän kuin mihin oma älyllinen kapasiteetti riittää.
Näin kerran unta, että olin ollut pari vuotta häkissä ohikulkijoiden pilkattavana, ja seurailtiin milloin murrun kun suu oli ommeltu kiinni ja silmät teipattu teipillä auki. Joku imitaattori huuteli kätketyn mikin välityksellä herjoja puolestani ja syytettiin milloin mistäkin asioista jotka eivät pitäneet paikkaansa. Koin egon kuoleman ollessani täysin avuton ja heikko. Olin täynnä rakkautta ja elämän halua sen jälkeen eli annoin anteeksi kokemani, ja näin vaivoin jonkun hyvän idean kokemuksessa. Ego vaan ei suostu ihan pienestä kuolemaan lopullisesti ja matka taisi jatkua vähän erilailsessa ympäristössä/maailmassa sen jälkeen, mutta lähinnä kärsien kasvukipuja päivästä toiseen kokien jotain lyhyitä hyviä jaksoja tiedostaen ihmismielen voivan vielä selvitä. Kunnes en jaksanut enää sadannetta kertaa nousta pystyyn ja päätin päättää päiväni kun murtumispisteeni saavutettiin. Taisin jotenkin selvitä siitä, mutta uni jäi johonkin sellaiseen kohtaan jossa olin hylännyt kaikki unelmani ja viimeiset rippeet oli enää jäljellä joista pidin kiinni kivusta huolimatta vaikka itseni ja kokemukseni unohtamalla olisin saanut rauhan, ja olisin tietoisuudeltani kohonnut korkeammalle. Jäänyt hyvin mieleen kun olen miettinyt tuota unta kymmeniä kertoja. :O
Se ei ollutkaan mikään tavallinen uni. Tuolla unella oli merkitys. Sellaiset unet muistaa joilla on suurempi merkitys ja viesti.