Olen niin väsynyt, lopussa ja eksynyt.
Olen saanut elämäni sekaisin. Minua on yritetty auttaa. Vanhempani ovat kuin taivaanlahja, ihania ja kannustavia ihmisiä. Nostaneet minut, aikuisen ihmisen, jaloilleni monta kertaa kun olen polvet verillä kontannut pohjamudissa. Nyt Olen hyvin lähellä henkistä romahdusta. En jaksa enää tätä että viina pitää minua pirullisessa otteessaan ja minä teen suuria virheitä alkoholin vaikutuksen alaisena. En tiedä kauanko jaksan enää. Nytkin tuntuu että kaikki on liikaa. Auttakaa minua, olkaa kilttejä.
Olen saanut elämäni sekaisin. Minua on yritetty auttaa. Vanhempani ovat kuin taivaanlahja, ihania ja kannustavia ihmisiä. Nostaneet minut, aikuisen ihmisen, jaloilleni monta kertaa kun olen polvet verillä kontannut pohjamudissa. Nyt Olen hyvin lähellä henkistä romahdusta. En jaksa enää tätä että viina pitää minua pirullisessa otteessaan ja minä teen suuria virheitä alkoholin vaikutuksen alaisena. En tiedä kauanko jaksan enää. Nytkin tuntuu että kaikki on liikaa. Auttakaa minua, olkaa kilttejä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
? AA-kerho. Hali sulle ja tsemppiä. Ryhdistäydy. Kuka pistää sen pullon sun suuhun?
Niin kauan kun on elämää on toivoa!
Ystävät auttaa ja uskalla pyytää heiltä tukea..
Hoitoon meneminen ei aina ole apu, sillä se oikea ystävä ja perhe on mielestäni paras apu..
Ole rohkea ja keskustele asiasta!
ystävien ja perheen tuki on kallisarvoista, mutta itseni kohdalla katkaisu ja kuntoutusjaksot ovat olleet merkittävämmässä asemassa.
Vaikka perhe kuinka tukisi, niin joskus he hyvän hyvyyttään tekevät karhunpalvelusta ja mahdollistavat juomista tietämättään.
Hoitojaksoisssa saa oikeaa tietoa alkoholismista ja sen kaikista vinkuroista ja oppii tuntemaan itseään paremmin, oppii tunnistamaan vaarat, saa tietoa jatkohoidoista jne
Kun yhdistää katkaisun, kuntoutuksen, ystävät, perheen ja sitten sen ensiarvoisen jatkohoidon, niin onnistumisen mahdollisuudet ovat suuremmat.
Ne hyvät ystävät ja rakastavat vanhemmat ottavat osaa alkoholistin elämään enemmänkin tunteella kuin tiedolla ja (uskaltaakohan sanoakaan) alkoholisti pääsee monesta asiasta vähän kuin koira veräjästä, ottamatta täyttä vastuuta itsestään. Minulle ainakin kävi ensialkuun näin.
jaksa loputtomasti tukea jos toinen jatkaa elämää alkoholin kanssa,lopulta sairastuu läheisetkin.Eikä vanhempien kuulu uhrautua loputtomasti aikuisten lasten takia.Ammattiapu on parasta.
Soitappa vaikka AA:n auttavaan puhelimaan 09-750200 tukea löytyy heti. Näin tein itse samassa tilanteessa enkä ole katunut.
Istupa pitkäksi toviksi ja vastaa itsellesi haluatko lopettaa juomisen? Jos vastaus on haluan, mutta en kykene, sinusta tulee vielä elämäsi hallitseva ihminen. Silloin on apua saatavilla ja tukikeppejä jos jonkinlaisia.
Jos vastaat haluaISIN, mutta kun just nyt ei ole sopiva aika, olen niin maassa, kaikki sekaisin, itsesääliin pitää saada helpotusta, silloin sinulla on vielä juomatonta viinaa ja elämäsi ei ole tarpeeksi sekaisin.
Kun rehellisesti haluat oman itsesi tähden luopua alkoholista, olet avannut sen ensimmäisen oven ja siellä takana on kyllä portsareita, jotka ohjaa eteenpäin, edellä niitä jo lueteltiin.
Yrittäisit nyt jollain ihmeen konstilla eroon siitä viinapirusta. Jatkossa elämäsi tulee olemaan paljon parempaa. Alkoholi sai minutkin henkisesti hyvin heikoksi, hermostuneeksi ja voimattomaksi. Nyt ilman viinaa olen vahva niin fyysisesti kuin henkisestikin.
En tiedä tilannettasi, mutta jos saisit kipinän raitistumiseen vaikka ammattiauttajien avulla?
Hakeuduin elämäni ensimmäiseen AA-kerhon kokoukseen muutama tunti sitten. Olin aivan rikki, itkin ja vapisin mutta sain ensimmäisen sykäyksen ja alkushokin jälkeen rauhoituin, kuuntelin mitä sanottavaa muilla on ja saatoin itsekin sanoa pari sanaa. Lisäksi vaihdoin puhelinnumeroa ja tein tästä uudesta salaisen jonka annan vain harvojen ja valittujen tietoon. Kukaan ns. juoppoystäväni ei tule sitä saamaan ja näin loppuu ne soittelut että lähde ryyppäämään... Olen niin rikki, niin rikki. Mutta toiveita paremmasta on. Taidan laittaa saunan päälle, istua hiljakseen ja miettiä rehellisesti elämääni. Kuinka pikkuhiljaa saisin asiat taas järjestykseen.
Kiitos paljon näistä rohkaisevista neuvoista joita sain. Olen ottanut vasta pienenpienen askeleen ja myöntänyt olevani alkoholsti. Nyt alkaa työ ja taisto paranemisen kanssa.
En ymmärtänyt ennen kuinka pirullinen aine alkoholi on. Kuinka jumaloin ja naureskelin kavereiden kesken ryyppäystarinoita, olivat olevinaan niin hauskoja ja legendaarisia. Tosiasiassa minä olen ollut säälittävä ja heikko juoppo. Surullista kuinka elämästään voi tuhlata niin monta vuotta juomalla viinaa. Mutta edessä on toivottavasti raittiita vuosia enemmän. Olenhan vielä suht nuori nainen.
valinnastasi, päivä kerrallaan eteenpäin raittiuden tiellä
Tuhannen kilometrin matkakin alkaa yhdestä askeleesta.
oli tarkoitus sanoa vähän enemmänkin,mutta menin jotenkin niin hämilleni, että kerrankin kävi näin etten osannut äkeltää muuta kuin tuon lainalauseen.
Johan on toiminnan ihminen, ei muuta voi sanoa!
Minulla meni venkoillessa tuota AA:takin muutama vuosi ja tämä ihminen lähtee siltä seisomalta. Ei voi muuta kuin suitsuttaa.
Ensimmäinen kerta AA:ssa on jäänyt mieleeni lähtemättömästi; tuskin dementiakaan sitä muistoa vie.
Huoneellinen ihan tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia ja jokainen tuntui katseillaan toivottavan tervetulleeksi kun mainittiin uuden ihmisen saapuneen paikalle.
Koin hyvin koskettavana sen uuden tulokkaan vastaanoton muiden kertoessa tarinaansa - sitä ensimmäistä askelta.
Varmasti moni oli kertonut sen jo satoja kertoja eri palavereissa, mutta kasvoista näkyi kuinka he liukuivat mielessään sinne juomavuosiin ja kuinka he siitä helvetistä ja paskasta ja itsemurhan partaalta onnistuivat selviytymään ja jopa auttamaan toisia.
Olen aikaisemminkin sanonut heitä arkielämän sankareiksi - vaatimattomiksi, nöyriksi ja heidän puheensa ei ole jäänyt pelkästään suun höpinäksi vaan teoillaan ovat selviytyneet - käymällä palavereissa vaikka aina ei ehkä ole huvittanutkaan (minulla on huono omatunto tuon asian suhteen)
Siteraan Röllin kappaletta Omituisten otusten kerho: "Tervetuloa kerhoon tähän, meitä ei olekaan aivan vähän!"
Onneksi olkoon ja TERVETULOA TÄLLE HYVÄN TOIVON TIELLE...
Herkin hetki tämän palstan ääressä...
Kiitos Marianne kun jaoit kokemuksesi meille...
T. Uuno Turhapuro, onnellinen raitis
alkoholisti
AA-ssa sinulla on mahdollisuus toipua
näin on käynyt minullekkin..päivä kerrallaan ;)...voit,, jos haluat kirjoitella
[email protected]
Meina mullekin tulla vedet silmiin. Voi sitä näköjään ihan tuntemattomankin ihmisen puolesta tulla onnelliseksi.
Tervetuloa porukkaan. Olet tehnyt kenties elämäsi TÄRKEIMMÄN ratkaisun. Hyvä, lämmittele saunaa ja anna aikaa itsellesi, se tuo hedelmää.
Me AA-laiset ei olla pöljempää porukkaa vaikka täällä joskus asioista väitelläänkin. Meille on tärkeintä RAITTIUS, sinun raittiutesi omamme ohella. Annahan jatkossa kuulua itsestäsi.
Vielä kerran: TERVETULOA!
Tämä on merkinnyt ihan hirveästi minulle. Täältä sain viimeisen kimmokkeeni hankkia apua.
Ensimmäinen kertani, tänään AA:ssa ei unohdu ikinä. Nytkin kyyneleet valuu pitkin poskia, kun mietin sitä ihmisten hyvyyttä ventovierasta kohtaan. Sellaista vilpitöntä ymmärrystä en ole kokenut elämässäni ikinä. Kuinka rujot, 50-v äijät vedet silmissä toivottivat minut, nuoren naisen tervetulleeksi ja auttoivat tärkeän tien alkuun.
Kiitos kaikille jotka minua olette tukeneet. Tänään on ollut vaikea, mutta loppujenlopuksi ihan hyvä päivä.
Kerran onnittelut sinulle.
Rujoissa (c¨,) viiskymppisissä äijissäkin on usein sisällä tunteva ihminen ja joskus myös pieni pojanweijari joka säteilee iloa ympäristöönsä, ainakin ajoittain.
Tervetuloa joukkoomme sisäisen lapsesi etsintään, Raitakarkki.
mullei oo omakohtasta kokemusta tosta, mut mun isä on alkoholisti. aina se on niin, se lopettaa hetkeks, toivo herää itse kullakin ja sit se taas ratkee. on hukkunut pulloon. eikä sillä oo enää tukenaan ketään, paitsi minä, ja mullakin allkaa olla voimat lopussa. ne sen ns. kaverit hylkää sen heti kun siltä loppuu puhti, ja sit se on yksin.aina saa pelätä, koska ilmotetaan että se on kuollu. aina välillä sen kanssa on hyvä olla, kun se on selvä. se voi olla selvänä parikin kuukautta, ja sit se taas ratkee. ei sillä oo vanhemmatkaan enää tukena, joita mä en enää suostu kutsumaan mummoks ja vaariks. kyllä mä sen periaatteessa ymmärrän, ettei ne sitä jaksa, vanhat ihmiset, mutta sehän on niitten lapsi, herranjumala!!! ja mun isä, jolla on kaks muutakin lasta. onneks sun vanhemmat on ees sun tukena, koita selvitä. sillä ei oo enää ketään, paitsi mä ja mun sisarukset. ja lääkärit on sanonu, ettei se enää seuraavasta viinakrampista selviä. ja ei sillä tosiaan oo enää aikaa paljoa jäljellä. mä en kestä ajatella että se kuolee, vaikka kai se sille helpompaa olis. mutta mä rakastan sitä. koita sinä selvitä kaikkien rakkaittes avulla.
Kiitos sinulle liikuttavasta kirjeestäsi.
Löydän isästäsi paljon itseni piirteitä, ja sinussa tytärtäni...ja myös poikaani!!!
Kyyneleet valuvat poskillani, kun vain kuvittelen sitä hätää, jonka heille aiheutan...
ja slti rakastan heitä niinmielettömästi,
mistä saisin sen voiman päästä tästä...toivon, etä löydän sen heidän silmistää!!!!
Voi Marianne kun et tekisi samoja virheitä kuin minä (50v).Tuhlasin monta vuotta valheessa elämiseen että muka alkoholi auttaisi masennukseen ja tekisi minusta kivemman ja fiksumman.Lopulta en enää käyttänyt alkoholia vaan alkoholi käytti minua.Juominen oli aivan päätöntä, päivittäistä ja tein älyttömiä asioita joita en ikinä tekisi selvin päin.
Tulin onneksi järkiini ja hakeuduin hoitoon jossa sain asiallista tietoa alkoholista ja kävin ryhmäkeskusteluja.Nyt käyn AA-ryhmässä ja suosittelen ehdottomasti sitä sinullekin.On myös muitakin ryhmiä A-kiltaa ym. Pääasia että myönnät olevasi sairas alkoholista ja tarvitset apua, pian valkenee että et sitä enää tarvitse. Elämä on todella mukavaa selvin päin. Voimia sinulle ja tervetuloa selvään joukkoon, olemme ihan tavallisia ihmisiä.
vähän myöhässä onnittelut tulee teknisten ongelmien takia mutta tulee kuitenkin.
olet saanut otettua ison ja tärkeän askeleen,loppuelämä on omissa käsissäsi.niissä on pian myös AA:n-työkalut selviytyä huonoista ajoista.ponnistellaan yhdessä.