Aion luottaa kohtaloon

En itse usko kohtalo-oppiin koska näen sen sellaisena väistämättömänä, ettei olisi itsellä mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.

Luotan kuitenkin myös niin kuten ap, että asiat menee juuri niin, kuin niiden pitääkin mennä. Väkisin vääntäminen ei onnistu.

Ajan kanssa asiat menee vain huonompaan suuntaan ”katselemalla”.

Kohtalo saa ihmiset kohtaamaan toisensa. Kohtalo ei tee aloitetta tai kerro kiinnostuksesta!

Jotta kohtalo saa mahdollisuutensa, pitää jommalta kummalta löytyä aktiivisuutta toimia asian hyväksi muutenkin kuin flirtailemalla, juttelemalla niitä näitä ja hymyilemällä.

Vaikka vertaukseni ei osu samaan aihepiiriin, silti sama periaate sopii. Olet miettynyt työpaikan hakua. Kohtalo tuo silmiisi unelmapaikan hakuilmoituksen, Mitä teet? Haet paikkaa ja panostat hyvään hakemuksen, VAI jäät odottamaan, että kohtalo saisi Headhunterin soittamaan sinulle juuri tuosta avoinna olevasta paikasta? Sanoisin, että sopivalla hakijalla on kohtalaiset mahdollisuudet saada paikka, kunhan omaa proaktiivisuutta löytyy ja saa haastattelijan vakuutuksi omasta motivaatiostaan! Headhunter-soittoja taas on jokseenkin harvinainen asia useimmille. Suhteiden alkua ei voi verrata työnhakuun, mutta molemmissa suhteeseen vaatiminen vaatii aktiivisuutta.

Tässä on nyt odoteltu kohtaloa jo ihan liian kauan. Sillä on nyt muuta tekemistä näköjään. Mulla ei ole enää aikaa odottaa! Mun pitää tehdä kohta jotain sellaista mistä sä et välttämättä sitten tykkää kauheasti.

💔💔💔💔

Minäkin luotan kohtaloon. Olen varma että Hän, mies tulee vastaan jossain, tarkoituksella en läheisyyteensä hakeudu. Jos kohtalo vie meidät samalle törmäyslinjalle, niin toivon että panostamme sen jälkeen molemmat, jotta voimme olla yhdessä.

Sama juttu. Tunnen myös lämpöä kun ajattelen yhtä.

Tarkoituksella lähestyn häntä

Rauha alkaa, kun odotukset loppuvat.

Työmaalta joutaa eläkkeelle. Laiskan sanankasku.