Lapsuuden tressitekijät

Kiusaamiseen ei yleensä ole mitään syytä se on vain kiusaajan egon nostoa mutta jos uhri on herkkä ja hämmentyy niin siitähän ne vasta riemastuu. Omakohtainen kokemus on että näytin jo valmiiksi alistetulta nukkavierulta jota on helppo kiusata, onneksi tänäpäivänä tilanne on eri ja puolustan kiusattuja jos sellaista näen. Kiusaaminen on yleensä se syypää kaikkeen sairastumiseen. Kiusaajat joutas kyllä psykiatrille ei aina kiusatut.

Skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset sijoittuvat ihan normaalivariaation piiriin piirteissään, oli kyse sitten älykkyydestä, koulumenestyksestä tai muita piirteistä ennen diagnoosin saamista. Tämän vuoksi skitsofreniaan sairastumista on täysin mahdotonta ennustaa väestötasolla mistään ominaisuuksista, vaikka tietenkin esim. perhetausta nostaa riskiä. Tilastollisesti voidaan ehkä olettaa, että tietyn tyyppiset herkät "skitsoidit" ihmiset (tietyt piirteet voivat korostua skitsofreenikolla, vaikkei niitä esiintyisi suinkaan kaikilla) joutuvat todennäköisemmin koulukiusatuiksi kuin muut, mutta ei se tarkoita sitä että ihmisen synnynnäiset ominaisuudet itsessään aiheuttaisivat psykoosin. Kyse on aina ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Vaikka tietyn tyyppinen ihminen olisikin suuremmassa riskiä joutua tietyn tyyppisen väkivallan kohteeksi, niin se ei tarkoita että väkivalta olisi irrelevantti hänen mielenterveydelleen tai ettei se olisi täysin olennainen tekijä ihmisen mielenterveysongelmien taustalla. Psykiatrisessa hoidossa on ainakin teoriassa vallalla stressi-haavoittuvuus -malli, joka on ihan yhtä vakuuttava kuin sen toteaminen, että ylipäätään terveydelliset riskit eivät jakaudu tasaisesti väestössä vaan synnynnäiset piirteet vaikuttavat myös sairastumisriskiin. Se ei oikeastaan kerro yhtään mistään mitään, toteaa vain hyvin yleisluontoisen itsestään selvyyden. Jos sinulla on oletusarvoisesti hieman kohonnut riski kakkostypin diabetekseen, niin se ei tarkoita että se, ettet voisi tehokkaasti ehkäistä diabeteksen puhkeamista terveellisillä elintavoilla. Sama pätee skitsofreniaan tai ainakin joihinkin siihen liittyviin tiloihin. Skitsofrenian ilmaantuvuus vaihteleekin huomattavasti eri väestönosien välillä, esimerkiksi maahanmuuttajuus nostaa huomattavasti riskiä skitsofreniadiagnoosin saamiseen.

Psykiatrisessa hoidossa yleensä hoidetaan lähinnä oireita, koska skitsofrenia on lähinnä oirepohjainen diagnoosi. Ajatuksena on, että kyseessä on synnynnäinen herkkyys jota pitää hoitaa hermomyrkyillä ja jota sitten on tutkittu etenevänä neurodegeratiivisena sairautena, koska jostain kumman syystä neuroleptit aiheuttavat aivojen surkastumista joka korreloi kognitiivisten puutosoireiden kanssa (myös eläinkokeissa eläimillä). Skitsofreniassa myös pelkkä riski ajautua uudelleen psykoosiin nähdään sairautena. Sen sijaan että keskityttäisiin ympäristön stressitekijöihin, hoidetaan oletettua (tilastollista) psykoosialttiutta aivoja vaurioittavilla, aineenvaihduntaa sotkevilla psykoaktiivisilla aineilla. Tuohon hoitoparadigmaan sopii luontevasti myös ajatus, että koulukiusatuksi joutuminenkin ilmentää vain jotain skitsofreenikoiden synnynnäistä aivojen kehityshäiriötä tai synnynnäistä poikkeavuutta ja ettei siihen tarvitse sen kummemmin kiinnittää huomiota. Jos oikeasti hoidettaisiin noita lapsuuden stressitekijöitä ja muita vastoinkäymisiä, voisi tilastollinen psykoosialttius skitsofreenikoillakin laskea, mutta se ei sovi hoitoparadigmaan eikä psykiatrien intresseihin, joille on ensisijaisen tärkeää hoitaa oikeita neurodegeratiivisia sairauksia neuroprotektiivisilla ihmelääkkeillään.