uskaltaako

Niinhän se tietysti on. Olen kokenut pettymisen pari kertaa. Ja se kipu, voiko sitä ees sanoin kuvailla, on niin valtava! Ja sen läpikäyminen on ollu raskasta. Sitten kun huomaa, että osaa olla yksin, on voittanut jopa vuosien kamppailun ikävän ja yksinolon keskellä, osaa nauttia elämästä yksinkin. Elämään astuu hiljaa henkilö, johon ei millään uskalla rakastua, koska muistaa sen kivun mitä on kokenut...

päätös kirjoitti:

Niinhän se tietysti on. Olen kokenut pettymisen pari kertaa. Ja se kipu, voiko sitä ees sanoin kuvailla, on niin valtava! Ja sen läpikäyminen on ollu raskasta. Sitten kun huomaa, että osaa olla yksin, on voittanut jopa vuosien kamppailun ikävän ja yksinolon keskellä, osaa nauttia elämästä yksinkin. Elämään astuu hiljaa henkilö, johon ei millään uskalla rakastua, koska muistaa sen kivun mitä on kokenut...

Yksinäisyydestä nautin jälleen eron jälkeen, mutta olen rakastunut aivan mielettömästi naiseen jollaista en ole ennen kohdannut ja se panee ajattelemaan jälleen sitoutumisen tuomia hankaluuksia.
On niin helppoa kun ei tarvitse selitellä menemisiään kenellekään, varsinkin kun tunnun miellyttävän vieläkin kauniimman sukupuolen silmiä.

Totta M kirjoitti:

Yksinäisyydestä nautin jälleen eron jälkeen, mutta olen rakastunut aivan mielettömästi naiseen jollaista en ole ennen kohdannut ja se panee ajattelemaan jälleen sitoutumisen tuomia hankaluuksia.
On niin helppoa kun ei tarvitse selitellä menemisiään kenellekään, varsinkin kun tunnun miellyttävän vieläkin kauniimman sukupuolen silmiä.

Yksinäisyydestä nauttii, mutta ajoittain kaipaa toista vierelle niin paljon. Sitten taas suhteeseen en suin päin ryntää, koska en haluais epäonnistua. Nyt ei tarvii selitellä kellekkään minne on menossa ja mistä tulossa. Se vapaus.
Ehkä sitä sit on valmis, kun haluaa kertoa "sille yhdelle" menemisiä, eikä pidä sitä ongelmana.
No joo, vaikeita juttuja.

Onhan se tietysti niinkin, että vaikka suhde tuo paljon sitoutumista, antaa se myös samalla paljon hyvääkin. Mutta parisuhteessa pitää olla ehdottomasti myös sitä omaa aikaa, yksinoloakin. Pettäminen ennen kaikkea pelottaa

vain ! kirjoitti:

Yksinäisyydestä nauttii, mutta ajoittain kaipaa toista vierelle niin paljon. Sitten taas suhteeseen en suin päin ryntää, koska en haluais epäonnistua. Nyt ei tarvii selitellä kellekkään minne on menossa ja mistä tulossa. Se vapaus.
Ehkä sitä sit on valmis, kun haluaa kertoa "sille yhdelle" menemisiä, eikä pidä sitä ongelmana.
No joo, vaikeita juttuja.

Onhan se tietysti niinkin, että vaikka suhde tuo paljon sitoutumista, antaa se myös samalla paljon hyvääkin. Mutta parisuhteessa pitää olla ehdottomasti myös sitä omaa aikaa, yksinoloakin. Pettäminen ennen kaikkea pelottaa

jotenkin niin "löyhässä" ja se minua pelottaakin, että voiko toiselle uskoutua kaikkine salaisuuksinensa ja jos ei, niin sekin tuntuu vieraalta ajatukselta oman kullan kanssa.
Olisin valmis antamaan rakkaalleni turvallisuutta ja kaikkea hyvää, mutta jos mielessä välkkyy suhteen lyhytaikaisuus, niin voiko sitten antaa kaikkensa rakkaansa eteen?
On hyvä pohtia näitä asioita tänään. huomisesta ei tiedä koskaan

Totta M kirjoitti:

jotenkin niin "löyhässä" ja se minua pelottaakin, että voiko toiselle uskoutua kaikkine salaisuuksinensa ja jos ei, niin sekin tuntuu vieraalta ajatukselta oman kullan kanssa.
Olisin valmis antamaan rakkaalleni turvallisuutta ja kaikkea hyvää, mutta jos mielessä välkkyy suhteen lyhytaikaisuus, niin voiko sitten antaa kaikkensa rakkaansa eteen?
On hyvä pohtia näitä asioita tänään. huomisesta ei tiedä koskaan

Siksi pitäiskin saada jotenkin selville millä mielellä toinen on liikkeellä. Kaikki tai ei mitään! Mikä sen ihanampaa, kun jakaa ilot ja surut rakkaampansa kanssa :) Elämä taitaa olla yhtä riskien ottamista, ei vaan tahtois satuttaa enää itseään. EHkä sitä helpommin lähtee suhteeseen jos ei ole kokenut parisuhteen kiemuroita, kun taas eronnut ja muuten kokenut osaa nähdä asian ehkä hieman laajemmin.

Ja mikä hienointa, pystyä luottamaan niinä vaikeinakin aikoina, että toinen pysyy rinnalla ja on 100 % mukana jutussa. Eikä heti kannon ollessa korkeampi yritä edes. Kaikesta huolimatta kai se on parempi rakastaa, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Vaikka yksin me tänne tulemme ja yksin täältä lähdemme. Aika kai saa ihmeitä aikaan..

ollaan yhdessä ! kirjoitti:

Siksi pitäiskin saada jotenkin selville millä mielellä toinen on liikkeellä. Kaikki tai ei mitään! Mikä sen ihanampaa, kun jakaa ilot ja surut rakkaampansa kanssa :) Elämä taitaa olla yhtä riskien ottamista, ei vaan tahtois satuttaa enää itseään. EHkä sitä helpommin lähtee suhteeseen jos ei ole kokenut parisuhteen kiemuroita, kun taas eronnut ja muuten kokenut osaa nähdä asian ehkä hieman laajemmin.

Ja mikä hienointa, pystyä luottamaan niinä vaikeinakin aikoina, että toinen pysyy rinnalla ja on 100 % mukana jutussa. Eikä heti kannon ollessa korkeampi yritä edes. Kaikesta huolimatta kai se on parempi rakastaa, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Vaikka yksin me tänne tulemme ja yksin täältä lähdemme. Aika kai saa ihmeitä aikaan..

aivan miun maun mukaan!

Totta M kirjoitti:

aivan miun maun mukaan!

et täällä on muitakin, jotka ajattelee samoin :)

Se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta
Ei haalistu ...

toista vaan ne voimat vie,ja se on tragedia.