Nyt kun olisi

Se aika että pitäisi keskustella , olen niin luuseri että saa sitä aikaiseksi vaikka haluaisin nähdä ja jutella. Eikä ainoa syy ole vaikea tilanne vaan tulen toisiin ajatuksiin koska alan pohtimaan kuinka väärin olisi kaataa murheita sinulle.
Samalla kärsin siitä että tilanne on paikallaan. Muuten olisin jo ajat sitten kysynyt haluaisitko jutella ajan kanssa. Palataan siis kai säätilan ihmettelyyn.
12<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Ehkä hän kiertelyn ja sään ihmettelyn sijaan haluaisi juurikin kuulla mitä sinulle kuuluu.

Äänestä

Melkein kaikkiin ketjuihin, mitä täällä on voisi vastata että pelkäät. Pelkäät mitä?

Äänestä
  • Ehkä täällä on toinen tai useampikin joka pelkää jotain. Aika usea pelkää saavansa pakit tai että ei tulisi hyväksytyksi ihmisenä tai että ei riitä sille toiselle.

    Äänestä

Kultsi….voidaan hyvin aloittaa keskustelu vaikka tuolla säällä, mut kunhan ekana laitat vaan sen viestin!! Tiedät tasantarkkaan, et en voi sinulle nyt viestiä laittaa…

Äänestä
  • Miksi et voi sitä viestiä laittaa? Mikä estää?

    Äänestä

Pyydät vaikka kävelylle, kahville tai että saapuu paikkaan X? Sillä se etenee jos ei sillä kerralla niin seuraavalla joka on jatkumo ensimmäisestä (puhun säästä) tapaamisesta.

Äänestä
  • Mut eikö voi ovelta mennä kysymään kuulumisia ja sanoa että olis kiva jutella tai pyytää jotain pientä lainaa kutem vaikka sokeria tai kananmunia tms.?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mut eikö voi ovelta mennä kysymään kuulumisia ja sanoa että olis kiva jutella tai pyytää jotain pientä lainaa kutem vaikka sokeria tai kananmunia tms.?

    Jos on naapuri.

    Äänestä

Haluaisin että tekisit aloitteen keskustelulle, tiedämme molemmat välttelevämme vääjäämätöntä. Raastaa tämä minuakin että tilanne jumittaa paikoillaan ja vaikka tiedänkin että juttelumme tulisi olemaan lohdutontakin niin olisi helpompi jatkaa eteenpäin yhteisymmärryksessä.

Äänestä
  • Samaa mieltä. Mutta eikö pitäisi ajatella positiivisesti? Eikö teillä voisi olla kuitenkin yhteistä tulevaisuutta? Entä jos se toinen ymmärtäisi ja antaisi teille mahdollisuuden? Entä jos sillä pankkisaldollasi ei olisi mitään merkitystä? Ja vaikka teistä ei tulisi rakastavaisia niin eikö hyvät ystävykset olisi sen arvoista? Minä ainakin haluaisin olla vähintäänkin hyvä ystävä ja antaa toiselle mahdollisuuden siihen. Mitäänhän ei saa jollei anna mahdollisuutta siihen, eikö?

    Äänestä

Olen elänyt vuosia ihmisen kanssa, jolla oli keskivaikea masennus. Sen jaksoin. Sitä en jaksanut, kun sama ihminen kääntyi maanisdepressiiviseksi. Silloin meinasi mennä koko omaisuuteni, koska takaisin hänen puolta talosta. Maanisuus teki raivareita ja lieveilmiöinä oli itä-eurooppalainen haaremi. Olen siis kokenut jonkin verran ja en ihan niin pientä pelästy kuin luulet.

Vaikka olet sivunnut keskusteluissa aiempaa burnout, silti töissä näkee, että työt edistyy ja asiat hoituu. Vaikka väsymys näkyy, se näkyy kaikista meistä muistakin! Puristus on ollut kova! Vaikutat siis aika hyvin toipuneelta. Näen, että osaat ottaa vapaa-aikaa ja tehdä asioita, josta pidät. Jaksat liikkua. Ne on tekijöitä, joka suojaa. Armollisuus itseä kohtaan- se vaatii vielä treeniä (olen käynyt saman koulun ilman burnout). Olen siitä sinulle sanonutkin,

Minusta tarvitsisit lämpöä, halausta, hellyyttä, kosketusta. Se auttaa jaksamaan. Sitä
minäkin tarvitsisin. Arvomaailmasi on kunnossa, sekin suojelee. Ikävuosikriisit joskus saa tukoksia auki, joskus se aiheuttaa masennustakin. Joskus ahdistaa, kun tajuaa eroja omien arvojen, haaveiden ja eletyn elämän välillä. Toisaalta tuo ahdistus on moottori, joka ajaa muuttamaan omaa elämäänsä vastaamaan paremmin haaveita ja arvoja. En tosin tiedä liittyykö sinun vaikeat vuodet tuohon vai ei, vai haastaviin työoloihin ja riittämättömyyden tunteeseen vai ihan muuhun.

Mielellään juttelisin kaksin ja rauhassa. Mielellään halaisin ja olisin ihan lähellä. Kyllä se sillä selviää, mihin suuntaan kumpikin halua edetä. Tiedän kyllä jo, että haluaisin edetä, jos mahdollisuus eteen tulee. Vaikka minulla ei ole tietoa voisitko olla
Ap vai ei, silti aihepiiri sopii hyvin elämäämme.0

Äänestä

Tottakai saat kertoa murheesi minulle. Sen verran vahva olen että kestän kuunnella mitä sydämelläsi on. Ja ihan kahden kesken. Enkö voikaan tulla juttelemaan. Voitaisko mennä jonnekkin ulos juttelemaan niin olis sitä tilaakin yhdessä hengittää raitista ilmaa? Tämä menee miehelle naiselta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Se aika että pitäisi keskustella , olen niin luuseri että saa sitä aikaiseksi vaikka haluaisin nähdä ja jutella. Eikä ainoa syy ole vaikea tilanne vaan tulen toisiin ajatuksiin koska alan pohtimaan kuinka väärin olisi kaataa murheita sinulle.
Samalla kärsin siitä että tilanne on paikallaan. Muuten olisin jo ajat sitten kysynyt haluaisitko jutella ajan kanssa. Palataan siis kai säätilan ihmettelyyn.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu