Hei!
APUA! En tiedä mitä tekisin... Olen aina kuvitellut etten pystyisi ikinä tekemään aborttia, mutta nyt minulla on jo lääkärinlausuntokin. Rakastan lapsia ja tahtoisin kyllä pitää sen, mutta kun olen tullut raskaaksi raiskauksesta... En tiedä mitä kertoisin lapselle isästään ja mitä lapsi tekisi jos saisi tietää... olen ihan sekaisin, enkä pysty puhumaan vanhemmilleni asiasta. teenkö väärin jos teen abortin?
APUA! En tiedä mitä tekisin... Olen aina kuvitellut etten pystyisi ikinä tekemään aborttia, mutta nyt minulla on jo lääkärinlausuntokin. Rakastan lapsia ja tahtoisin kyllä pitää sen, mutta kun olen tullut raskaaksi raiskauksesta... En tiedä mitä kertoisin lapselle isästään ja mitä lapsi tekisi jos saisi tietää... olen ihan sekaisin, enkä pysty puhumaan vanhemmilleni asiasta. teenkö väärin jos teen abortin?
Vastaukset 43
Vanhimmat
silti juttele äitisi tai jonkun muun läheisen aikuisen kanssa. Olet niin ison asian edessä, että tarvitset henkistä tukea.
Jos olet tullut raskaaksi raiskauksesta, mies on saatava edesvastuuseen. Oletko ollut yhteydessä poliisiin?
Jos et halua puhua äitisi kanssa, kokeile soittaa auttavaan puhelimeen, esim. valtakunnallinen kriisipuhelin, puh 0203 44 55 66, su-ma klo 15-22. Siellä vastaa koulutetut henkilöt ja voit halutessasi puhua nimettömänä. Abortista jää yleensä suuremmat traumat, jos ei ole etukäteen miettinyt asiaa ja yksin se voi olla tosi vaikeaa. Ammatti-ihminen ei yleensä pakota sinua suuntaan eikä toiseen.
Itse tilanteesta en osaa sanoa mitään. Moni 16v on valmis äidiksi, vaikka yksinkin, mutta raiskauksen jälkeen lapseen ei välttämättä pysty suhtautumaan normaalisti, vaikka haluaisikin. Eri asia on ehkä poikakaverin kanssa tapahtunut "emmä oikein haluu"-tilanne, siinä kun voi jotenkin asiaa järkeillä ja ehkä sopiakin teon tehneen miehen kanssa tms.
Jos sinulla on toiveita lapsen pitämisestä, abortti on henkisesti vaikeampi ja kaipaat tukea sitäkin enemmän. Jos päädyt pitämään lapsen, saat varmasti yhteiskunnaltakin tukea, esim. neuvolaan kannattaa ottaa aikaisin yhteyyttä ja kysellä teiniäideille järjestettävistä tukipalveluista. Mutta vanhempiesi on tärkeä tietää vauvasta, koska ihan yksin et selviä, jos rupeat tuossa iässä äidiksi.
no kyllähän mä haluisin kertoa mun äidille tai jollekki muulle, mutt ne ei kuitenkaan kuuntelisi ja se on niin vaikeeta puhuu oman äidin kanssa! mä haluisin ehkä kuitenki pitää sen lapsen, mutt siit ei varmaa tulis mitää, vaikka olen hoitanut lapsia todella paljon...
mä en oo käynny poliisilla... mä tunnen sen miehen! en ole kyllä ihna 100%varma. ja siks en haluu tehä ilmotusta jos tunnen sen.
mitään mitä joutuisit koko loppuelämäsi kantamaan sydämmelläsi. Kirjoituksestasi käy ilmi,miten rakastat lapsia ja ettet hyväksy aborttia.ÄLÄ SIIS TEE SITÄ! Omaa lastaan rakastaa vaikka se oisikin saanut alkunsa raiskauksesta. Eihän se ole sen lapsiparan syy, että on niin alkunsa saanut. Sinun kannattaa mielestäni ensitöiksesi kertoa asiasta äidillesi, tai jollekin läheiselle ihmiselle. Älä mieti tätä asiaa yksin. Toivon,että sinua kuunneellaan ja kannustetaan tekemään oikea päätös. Lapsen hoitoon ja kasvatukseen uskoisin sinun saavan apua omalta lähipiiriltäsi.
haippa!
kyllähän mä haluisin sen lapsen pitää, kuu oon hoitanu lapsia moinia vuosia ja on koko aja niitten kanssa tekemisissä! mä kyll uskon ett pystyisin kasvattamaa sen lapsen, mutt ehkä tää on kuitenki vähä liia aikasta... mulla on koulu kesken ja koko ajan menoa. ja sitä huolimatta oon masentunu ja viiltelen... se abortti aika on perjantaina, mutt saattaa olla ett se siirrteää maanantaikski... en vaa vieläkää oo tehny lopullista päätöstä. tällä hetkellä en tunne ketään kohtaan mitään, en edes mun läheisiä kohtaan.
Minusta vaikuttaa siltä, että vaikka osaat hoitaa lapsia, et ole missään nimessä valmis äidiksi, koska olet masentunut ja viiltelet. Jos et mitenkään luule saavasi apua omilta vanhemmiltasi, pyydä apua aborttisairaalasta, esim sosiaalihoitajalta. Jo pelkästään raiskauksesta toipuminen pitkä prosessi, ja se jää käymättä läpi, jos siihen syntyy lapsi. Elämä ja lasten kasvatus on vaikeaa ja vaativaa, vaikka kaikki asiat olisivat hyvinkin. Kautta aikojen lapsia on syntynyt toivomatta, mutta kyllä niitä on huonosti historian kuluessa kohdeltukin. Ei se lapsen syntymä automaattisesti tee naisesta kypsää ja valmista äitiä, kyllä valitettavan paljon näkee lapsia, joiden vanhemmat eivät olleet valmiita vanhemmuuteen.
Tänne kirjoittaa sekaisin oleva lapsi tuossa tilanteessa ja sinä kehoitat pitämään vauvan.
Masentunut, itseään viiltelevä , raiskattu keskenkasvuinen - olisipa mainio äiti!Onnea vaan vauvalle, joka tuollaiseen tilanteeseen syntyy.
Anna lasten olla lapsia äläkä jeesustele!
Et tee väärin! olet itsekin lapsi vielä ja elämä kesken! lapsi ei ole saanut alkuaan tarjoituksella eikä sinun vastuuttomalla käytökselläsi, joten sinulla ei ole mitään syytä pohtia teetkö väärin jos lopetat raskauden. Unohda itsesyytökset ja hae apua kokemuksiesi purkamiseen. Toivotan sinulle hyvää kevättä!
Mun mielestä se on sun oma päätös ja kun oot noin nuori vielä on abortti ehkä sulle parempi
vaihtoehto...meinaan vaan sitä, että et varmaan vielä pysty tarjoomaan tälle lapselle mitenkään kauheen esim. taloudellisesti turvattua elämää... ja ootko sitten valmiskaan äidiks....
mutta tiedän sen olevan vaikeeta, kun en itekkään varmaan pystyis sitä tekeen...
mun yhellä kaverilla on kuitenkin sama edessä ja nytpä siis kysyisinkin sulta vähän neuvoa käytännön asioissa.... eli minkä hintanen abortti ensinnäkin on?
Itse sain esikoiseni 17-vuotiaana. Lapsen isä ei ollut tukena raskausaikana. Osallistunut lapsen elämään kylläkin lapsen synnyttyä. Itse en hyväksy aborttia mutta en halua lähteä tuomitsemaan ketään. Jokaisen naisen on kuitenkin loppupelissä tehtävä ratkaisu itse.
Koulu jäi minultakin kesken ja olen yksinhuoltaja. Eipä tässä kuitenkaan nälkää ole nähty vaikka välillä tiukilla ollaan oltu. Vanhemmiltani en ole rahaa koskaan pyytänyt. Jonkun verran he ovat lapselleni tavaroita kuten hoitopöydän ja sängyn hankkineet. Pystyt siis elättämään itsesi ja lapsesi ihan hyvin jos osaat hoitaa raha-asiat realistisesti. Lapseni olen myös hoitanut täysin yksin. Harvemmin lapseni on hoidossa ollut kuin monen 30wee äidin lapset. Sanot rakastavasi lapsia joten selviytyisit varmasti ihan hyvin äitinä. Se kuinka rankkaa vauvan ja lapsen hoito on niin se on kaikille äideille yllätys ikään katsomatta. Jos päätät pitää lapsesi niin muista että vaikka olisi kuinka rankkaa niin lapsen tarpeet tulee aina laittaa edelle. Toivon että jos pidät lapsen niin saisit tukea vanhemmiltasi ja ystäviltäsi. Ystäväpiirisi tosin tulee luultavasti hieman muuttumaan kun alat käydä lapsesi kanssa kerhoissa ja leikkipuistoissa. Et sinä yksin jää. Jos päätät pitää lapsen niin yritä keskittyä asian positiivisiin puoliin enemmän kuin negatiivisiin. Nauti raskaudesta ja äitiydestä niin paljon kuin mahdollista! Päätät sitten mitä tahansa niin ole päätöksessäsi rehellinen itsellesi. Mitä SINÄ itse haluat ja mistä uskot selviytyvän. Älä ajattele että mitä muut ihmiset ajattelevat. VOIMIA sinulle päätät sitten mitä tahansa!!!
Älä pilaa elämääsi enempää!
Mieti myös voitko elää raiskauskokemuksen kanssa hakematta apua?Oletko käynyt AIDS-testissä,entä muut sukupuolitautimahdollisuudet?
Ymmärrän hyvin,jos et halua sukulaisillesi asiasta kertoa,tarvitset kuitenkin jonkun aikuisen tukea!
Juttele sairaalassa,he ohjaavat eteenpäin.
Tein itsekin nuorena abortin,oli vaikeaa aikaa pitkään,mutta selvisin.
Teiniäitejä näkyy yhä enemmän,heidän tyttäristään ja pojistaan tulee helposti perinteen jatkajia.Nuorin tuntemani mummo on 35v. ei työtä,ei koulutusta,itsellä taas pieni lapsi ja tyttärellään myös.Kaikki energia menee miettiessä miten tässä näin kävi...
Elä ensin itsellesi,olet ansainnut sen!
oletko miettinyt adoptiota?
olen miettinyt aborttia, mutta siihen en ikinä pystsyisi, koska tietäisin koko ajan että jossain on minun lapseni! olen miettinyt nyt asioita todella paljon ja taidan tehdä abortin... onhan minulla koko elämä vielä edessä... nyt en tunne ketään kohtaan yhtään mitään, en edes lasta kohtaan... saa nähdä miten käy abortin jälkeen, jos pystyn tekemään sen... =(
siinä alussa piti lukea, olen miettinyt adoptiota, mutt kirjotin vahingossa aborttia....
Koska raskaus alkoi?
Sulla ei ole loputtomiin aikaa pohdiskeluun.
Ymmärrän ettet halua adoptiota,siinä on muiden mielipiteet toisarvoisia!
Terkkarilääkärillä on vaitiolovelvollisuus,äkkiä aikaa tilaamaan,jos aborttiin päädyt(jota kyllä rohkeasti suosittelen).Häneltä saat myös keskusteluapua ja tietoa käytännönjärjestelyistä.
Oliko raiskaus kotibileissä tapahtunut teko?
Ne ovat valitettavan yleisiä ja kuoliaaksi vaiettuja tekoja,varsinkin jos kaikki osapuolet ovat alaikäisiä.
itseasiassa en ole ihan varma miten laskea.
mä käyn todella paljon kaikissa seurakunnan tapahtumissa ja sillonkin olin menossa raamattupiiriin. se raiskaus tapahtui kun olin matkalla (siis ulkona) ja tämä tyyppi ei ollut mun ikänen vaan ainakin 15vuotta vanhempi!
Jos mies on ollut tosiaan noin paljon vanhempi niin kerro tästä nyt oikeasti jollekkin. Vaikka sille terkkarin tädille!!
Voimia sinulle elämääsi!!!
Raskauden kesto lasketaan viimeisten kuukautisten alkamispäivästä, mutta siinä voi olla heittoa, etenkin jos kuukautiset heittelevät. Eli kun kuukautiset jäävät pois, niin raskaus on 4 viikkoa tavallisesti. Raskauden keskeytys on laillinen 12 viikkoon asti, jos katsotaan, että lapsen vastaanottaminen olisi kohtuutonta tai lasta ei kyettäisi kasvattamaan, ja myöhemminkin muilla edellytyksillä.
Kannustan raskauden keskeytykseen, sillä sinä tarvitset voimia omaan toipumiseen ja siihen, että se sika saadaan telkien taakse. Sinulle on tehty rikos, olet viaton ja tarvitset tukea ja apua. Kerro asiasta jollekin aikuiselle ja etenkin poliisille pitäisi kertoa. Soita vaikka Tukinaisen auttavaan puhelimeen, niin saat neuvoja, puhelinluettelosta Hesassa ainakin löytyy numero, varmaan netistäkin helposti. Rohkeutta - muista olla naiseudestasi ylpeä, sitä ei saa polkea lokaan.
se tyyppi joka mutt raiskas oli mulle tuttu, enkä siksi pysty tekemään ilmotusta! mä en oikeesti enää jaksa, mulla on nii kauheen paha olla! haluisin vaa kuolla! itsemurhaa on tullu yritettyy jo muutaman kerran, mutt eihän siihenkää oo kukaa puuttunu! eikä mua kuuntelis jos kertoisin jollekkin, mull on sellane olo ett oon ilmaa vaan! mä en enää välitä mun elämästä, enkä siitä mitä mulle tehdään! sillä ei oo enää mitää välii vaikka kuolisin!!!!!! oon ihan loppu!
Jos sinulla ei ole ketään läheistä, jolle voisit puhuta, mene terveyskeskukseen ja kerro luukulla hätäsi. Siellä osataan kyllä auttaa.
mä en oikeesti enää jaksa, haluisin vaa kuolla!!! kaikki menee koko aja vaa pielee!!! en jaksa enää hakea apua!!! enkä haluu puhuu enää kenenkää kanssa!!! elämä ottaa päähän!
Niin kauan kuin elät, on toivoa. Tilanteesi on hirvittävän vaikea. Ihminen, jonka tunnet, on tehnyt rikoksen, josta voi saada linnaa monta vuotta ja vain sinä tiedät asian.
Jos vanhempasi eivät ole esim jonkin ääriuskonnollisuuden kahlitsemia, mene kertomaan heille vielä ennen nukkumaan menoa. Älä tee mitään itsellesi - aiheutat järjettömän surun jälkeen jääville. Saat varmasti apua mistä tahansa hoitopaikasta kun kerrot, että elämänhalusi on sammunut. Alkuun saat apua lääkkeistä, joilla pahin tuska lähtee rinnasta, sitten jatkossa pystyt terapiassa löytämään uudelleen elämääsi tarkoituksen. Jätä nyt kaikki vastuu ammattilaisille, kunhan haet sitä apua ja ilmaiset tuskasi.
Alä tee mitään itsellesi! Minulla on 16v. tytär, ja tajuan, ettei mikään tuska ylitä lapsen menettämisen tuskaa. Abortti ei ole lapsen menettämistä. Se on parempi vaihtoehto, kuin ennen maailmassa käytetyt hylkäämiset ja kuolemaan jättämiset.
mä en kestä tätä enää, mä viillän koko ajan, enkä pysty enää hallitsemaa sitä! mua pelottaa ett mä vahingossa tapan itteni! mä en onneks tunne enään mitään... mulla on iha sellane olo ett kaikki mun tunteet on kuollu! mä tajsin tänää vasta ett mun on pakko antaa jonkun auttaa mua! mä en enää pysty selviimää yksin mitenkää! mä oon käyynny jo aikasemmi nuorten psykiatrisella poliklinikalla mutta täll nyt se mun sosialityöntekijä on kolmen viikon sairaslomalla! mä oon yrittäny saada sinne uutta aikaa mutt ne siellä ei vaa usko kuinka paha mulla on olla ja että voin jopa tappaa itteni, koska mä yritän aina näyttää ja kuulostaa iloselta! vaikka oon käynny siellä juttelemassa se ei oo auttanu yhtää, koska mä en päästä ketää nii lähelle, ett se vois auttaa, koska en luota oikee keneekää!!!
"suosittelen aborttia" siis hetkinen, eikös tällaisista asioista pitäisi vaan puhua ja esittää eri näkökantoja eikä todellakaan lähteä tuollaista suosittelemaan! Se voi olla paljon isompi taakka tehdä abortti, miettiä sitä jälkeenpäin, kuin pitää lapsi.
Sivusta keskustelua seuranneena minä kyllä suosittelen myös aborttia. Mitän tämä 16 vuotias, itsemurha-ajatuksia omaava, itseään viiltelevä, henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty ihminen kykenee kantamaan kohtaamansa vihan hedelmän?
Samassa kuitenkin on kehoitettu hakeutumaan ammattiauttajalle, joka on vaitiolovelvollinen ja josta saa apua ihan kasvokkain henkilökohtaisesti.
kaikki on nyt jo ohi! mulle tehtiin eilen abortti! mulla on ihan outo olo, koska en tunne yhtään mitään. en tunne surua, pelkoa, ahdistusta, ilo en mitään, kaikki tunteeni on kuollut! mä oon tappanu mun oman lapsen! iha hirveetä! nyt mä haluisin itekkin kuolla! ja jos mä pystyn oikeesti tappaa oman vauvanki nii kyllä mä sitte voin itteniki tappaa! kukaa ei kuuntele mua, eikä ketää kiinnosta mikä olo mulla on... ei kukaa varmaa ees huomais jos en olis enää täällä! mä en jaksa enää montaa päivää elää jos en pääse jonnekkin puhumaan!!!!!!! AUTTAKAA!!! MITÄ MÄ TEEN???
Eikö aborttisairaalassa kukaan kysynyt sinulta viiltelyistäsi kun verenpainettasi varmaan mitattiin? Jos et ole saanut sieltä apua, ja olet käynyt psykiatrisessa hoidossa, kyllä sinut aivan varmasti otetaan tosissaan, jos kävelet psykiatrisen päivystyspoliklinikan ovesta sisään ja sanot, että pelkäät tappavasi itsesi.
Sinä haluat apua, koska muuten et kirjoittaisi tänne. Ota siis apu vastaan, usko, että sinua voidaan ymmärtää ja auttaa. Sosiaalityöntekijän sairasloma ei muuta sitä, että itsemurhariskissä oleville ihmiselle on annettava apua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lähde nyt poliklinikalle, pyydä joku mukaasi.
...ne siellä kysyny mitää... kattoi vaa vähä kummallisesti. mä meen heti huomenna aamulla käymää siellä polilla. mä en vaa haluu ett kukaa enää loukkais mua, mä en kestä sitä enää jos joku viel loukkaa!!! mä pelkään iha hirveesti!!!
APUA!!!
Ymmärrän kyllä mutta jos haluat vielä asiaa miettiä, mieti siltä kannalta, että se ei ole lapsen vika mitä hänen isänsä on tehnyt ja lapsesta todennäköisesti tulisi aivan eri kaltainen kuin isästään. Ja mitä lapselle kertoa, voisihan siihen jonkun pienen peitetarinan keksiä, totuutta voisi miettiä sitten kun lapsi on täysi-ikäinen tai sitä lähellä, että ymmärtää.
nyt on vähä myöhästä miettii tekeekö aborttia vai ei, koska se tehtiin jo maanantaina! mun kaikki tunteet on "kuollu"... mä en tunne enää yhtää mitää!!! mä en olis selvinny jos olisin pitäny lapsen! mun pitää eka saada itteni kuntoon. oon masentunu ja viiltelen ja mulla on paniikkikohtauksia... ei sellasta äitiä kukaa toivo!!! ja vielä yksi asia, mulla on koulukin vileä kesken ku oon vasta 16vee!!!
Kun tätä keskustelua olen seurannut, niin ihan sivullisena voin sanoa, että ihan varmasti oikean ratkaisun teit!! Et sinä ketään ole murhannut etkä tappanut. Luultavasti pahempi katastrofi olisi syntynyt jos olisit pitänyt lapsen.
Jos sinulla on ja on ollut itsetuhoajatuksia, niin mene ihmeessä ja nopeasti terveydenhoitajan tai jonkun muun ammattilaisen puheille. He voivat neuvoa sinut oikealle ammattiauttajalle. Esim. terveyskeskuksessakin on psykologeja.
Itsetuhoajatukset, paniikkikohtaukset, ikäsi 16v sekä ei-toivottu raskaus ovat sellainen yhdistelmä, että ilman apua et tuosta itse selviä. Mene ihmeessä vaikka terveyskeskuspäivystykseen. Jos et halua puhua toimistossa tilanteestasi, sano, että on pakko saada heti lääkäriaika vaikka johonkin muuhun vaivaan. Tuollaisessa tapauksessa valkoinen valhe on sallittua, jos se vain saa sinut lekuriin. Koulukuraattori ja kouluterveydenhoitajakin ottavat tilanteen kyllä tosissaan ja heillä on 100% vaitiolovelvollisuus. Kukaan ulkopuolinen ei tule asioistasi tietämään.
...ett meiän koulun terkkari on ihan hirvee! se ei pidä siitä vaitiolovellvollisuudesta kiinni! mä meinasin yks päivä mennä juttelee sen kanssa, mutt sitte ku mä olin siellä ja sanoin ett mulla on iha hirveen olo ja oon ihan jopussa, se vaa sanoi mulle: kuule ....., kukaa ei voi auttaa sua, sun pitää muuttuu! se teki tosi kipeetä! ja sitte ku mä kysyin siltä ett ilmottaako se äidille jos kerron sille jotai vähä vakavempaa, nii se sanoi ett se soittaa mun äidille mutt mä saan istuu siin huoneessa ja kuunnella... eiks oo aika törkee ihminen???
Kerroppas missä koulussa olet, niin minä voisin tehdä rikosilmoituksen koulunne terveydenhoitajasta. Nimittäin on hyvin vaikea uskoa, että kouluhoitajanne suhtautuu kaikkiin mainitsemiisi asioihin tuolla tavalla.
Nyt tuntuu, että sinulla taitaa olla jostain (syytä en tiedä) syystä oikeasti paha olo ja tarvetta Oikeasti saada apua kun tuollasia täällä päästelet.
Koitappas vaikka terveyskeskuksesi psykologia seuraavaksi. Ja valehtele vaikka (kuten aiemmin neuvoin), että sinulla on jokin muu sairaus ja lääkärille olisi päästävä.
mutt jos sä teet siitä ilmotuksen, sunhan pitää kertoa mistä sä tään kaiken tiedät... eikö vaan? ja sitte jos sä kerrot musta jotai mullta tullaa kyselee kaikkee ja luuletko sä oikeesti ett mä jaksaisin huolehtii jonkun tyhmän terkkarin asioista!?!? mä olin eile nuorisopsykiatrisella poliklinikalla, josta mutt sitte lähetettii heti sairaalan päivystyksee... se oli iha hirveetä!!! mä en enää haluis enkä jaksais puhuu kenenkää kanssa, mä haluun vaa unohtaa kaiken!!!
tulee vasta sen keskustelunvaiheen jälkeen. Vaikka se keskustelu onkin rankkaa, se täytyy käydä läpi.
heippa!
jos sä teet siitä terkkarista ilmotuksen nii saako se tietää kuka mä olen? mä kävin muute nuorten psykiatrisella poliklinikalla ja sieltä mutt lähetettii sairaalan psykiatrisee päivystyksee ja se sitte jutteli vähä aikaa mun kanssa ja lähetti sitte vaa kotii ja sanoi ett sieltä psykpolilta soitetaa mulle ja yritetää saada aika ennen torstaita... mä en haluu puhuu enää, koska kukaa ei ymmärrä mua!!!!!!!!!
No, hyvä että saat ajan ennen torstaita, sillä apua tarvitset kyllä.
Siis tuo oli vain sellainen herätys sinulle se ilmoitusjuttu, sillä en oikein usko että puhut totta, että terkkarisi käyttäytyisi noin.Oletko todella kuullut, että terkkarisi levittäisi muiden oppilaiden henk.koht. asioita eteenpäin?? Enkä oikein voi uskoa, että terkkarisi olisi suhtautunut mainitsemallasi tavalla kertoessasi ongelmistasi. Jos tuo oli todellakin totta, niin sinuna/teinä oppilaina tekisin kyllä EHDOTTOMASTI ilmoituksen, mutta silloin pitää olla todisteita vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Turhaan ei saa ketään syytellä. Eikä sillä kai olisi silloin mitään merkitystä tietäisikö terkkari kuka ilmoituksen on tehnyt jos hän on itse vaitiolovelvollisuuttaan rikkonut!
mä taidan jutella mun kavereitten kanssa ja ehdottaa niille jos ne tekis mun kanssa sen ilmotuksen, koska en sitä yksin halua tehdä! mä kyll toivon ett se sais potkut nii seuraavien oppilaiden ei pitäis kärsii!
kiitos ett ootte jaksanu kuunella mua! mä tiedän mitä mun pitäis tehdä ja mitä ei mutt en tiiä pystynkö siihen mitä pitäis... hyvää kesää kaikille!!!
Olen erittäin pahoillani puolestasi! Oman kokemukseni perusteella voin kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Tämä ei nyt todellakaan ole mikään läppä, vaan täysin totta ja ihka aitoa elämää. Sellaista, josta ei puhuta. Sellaista, josta vaietaan normaalisti hautaan saakka.
Minut raiskattiin melkein sinun ikäisenäsi, olin juuri täyttänyt 17 vuotta. Minä en olisi siinä tilanteessa ikinä pystynyt kertomaan asiasta äidilleni, puhumattakaan isästä, jota minulla ei käytännöällisesti katsoen ollut.
Minä tein oman ratkaisuni ja olin täysin hiljaa asiasta seuraavat 5 vuotta. Viisi vuotta on pitkä aika vaieta, se on äärettömän pitkä aika kantaa sisällään niin valtavaa haavaa.
Se oli ehdottomasti liikaa.
Kyllä, tunteet kuolevat. Ne on helpompi jäädyttää ja kuolettaa, kuin kohdata totuus. On helvetin vaikeaa kietoutua esiin kaikista niistä ennakkoluuloistaan ja peloistaan, että kaikesta huolimatta, KAIKESTA huolimatta, kun sitten uskaltautuu repimään itsensä auki ja vuodattamaan sen sisältään pursuavan mädän ihmisten eteen, kukaan ei uskokaan. Kukaan ei välitä. Kukaan ei ota todesta. Kukaan ei ymmärrä.
On miljoona vaihtoehtoa etsiä vikoja itsestään ja syyttää itseään. On miljoona tapaa yrittää todistaa itselleen omat ennakkoluulonsa todeksi.
On miljoona tapaa satuttaa itseään kostoksi. Kostoksi siitä, että antoi tapahtua näin. Kostoksi siitä, ettei ole sellaisen rakkauden arvoinen, että joku huomaisi kysyä kertomatta, että mikä on hätänä. Kostoksi siitä, että toimi niin tai näin edesauttaen tapahtumien kulkua.
Ja kostoksi siitä, että ansaitsee tulla raiskatuksi, juurin revityksi, tahratuksi ja pilatuksi. kostoksi siitä, että pitää elää, olla olemassa kaikesta huolimatta. Kostoksi siitä, ettei osaa tai voi hakea apua. Kostoksi omasta voimattomuudestaan.
Minulle nämä kaikki tunteet ovat tuttuja. Ne ovat olleet iso osa elämääni useiden vuosien ajan. Ja yhä 12 vuoden jälkeen tuosta tapahtumasta, minä itken kirjoittaessani tätä.
Haava voi parantua, mutta arpi sielussa jää kiristämään aina. Itkeminenkin on kuitenkin parempi kuin se henkinen kuolema, joka tuota tekoa seurasi.
Nyt 12 kipeän vuoden jälkeen alitajuntani toistaa uskollisesti edelleen noita tapahtumia, ne ovat kuin tatuoituna muistini kipeisiin loukkoihin. Jälkeenpäin ajateltuna en ole katunut mitään niin paljon kuin sitä, että jätin ilmoittamatta silloin tuosta tapauksesta poliisille.
Kulta-pieni, sinusta abortoitu sikiö on sormenjälki, täydellinen todiste tuosta hirvittävästä tapahtumasta. Älä please tee niin kuin minä tein ja osallistu itsesi tuhoamiseen, älä anna sen raiskaajan voittaa sinua.
Tiesitkö, että valtaosa raiskauksista tapahtuu jonkun tutun tekemänä. se, että ehkä tunnet miehen, ei oikeuta häntä koskemaan sinuun sillä tavalla. Mikään ei oikeuta, jos sinä et sitä halunnut.
Älä vaivaa päätäsi sillä, miten todistat ettet oikeasti halunnut, se on asiantuntijoiden asia, ei sinun murheesi. Riittää, että sinä et halunnut.
Jos haluat apua, neuvoja tai vertaistukea, vastaan sähköpostiviesteihin.
Tee itsellesi se palvelus, että vaikka sinusta tuntuu nyt, ettet olisi kenenkään rakkauden arvoinen, rakasta itse itseäsi. Älä luovuta!
hei!
mä en oikeesti tiiä mitä mä vielä tekisin! mä viillän ja mietin koko aja itsemurhaa. tiistaina meinasin hypätä sillalta mutta mun kaveri pystyi valitettavasti estämää sen! mä haluisin kuolla, mutta en itse haluis tehdä sitä, toivon ett joku muu tekis sen mun puolesta!
oikeesti kukaa ei voi ymmärtää mua, jos ei oo kokenu samaa! olisko sun mahdollista alkaa mailailee mun kanssa???
Autan mielelläni, jos vain siis pystyn. Kyllä mä siis voin mailailla kanssasi.
Laita postia osoitteeseen: [email protected]
nyt oon yrittäny hakea apua monelta eri taholta... kävin poliisilla ja toivoin että sen jälkee ihmiset uskoisi mua! nyt sossu-työntekijät järjestää jonku kokouksen torstaina, eikä ne tajuu ett leikkii MUN hengen kanssa ku pakottaa kertoo äidille!!! mä olin nii tyhmä ku menin hakee apuu, mä en olis ikinä saannu puhuu kellekkää!!! mitä te ajattelette tästä?
oon itsemurhan rajalla!