Ajattelen Sinua, ajattelen tunnista toiseen ja päivästä päivään. Kun näen autosi perävalojen loittonevan, ajatukseni jäävät Sinun luoksesi. Kuinka hyvä minun onkaan lähelläsi, kuinka onnelliseksi minut teetkään. Poikamainen olemuksesi ja rento elämänasenteesi tekevät Sinusta vastustamattoman. Sinä saat minut nauramaan, Sinä saat minut miettimään syntyjä syviä. Sinä saat minut tuntemaan itseni niin eläväksi. Ennen kaikkea, Sinä saat minut luottamaan meihin.
Silti sisälläni kytee pelko. Entä jos tämä on vain harhaa, pelkkää elämän huonoa pilaa?? En voi täysin ymmärtää, miksi noin suloinen ja fiksu nuorimies viihtyy itseään 5 vuotta vanhemman naisen seurassa?? Tai miksi teeskentelisi viihtyvänsä?? Mitään syytä minulla ei pitäisi olla pelkoon. Olemmehan sopineet, että jos toisen seura lakkaa kiinnostamasta niin se kerrotaan heti ja suoraan. Mutta minä pelkään, ja minä pohdin. Pohdin ehkä liikaakin tuota ikä-kysymystä, sillä pohdin sitä vain itsekseni. Kun olen Sinun kanssasi, en edes muista koko asiaa.
Olemme sopineet myös, että jos alkaa kiintymään toiseen liikaa, niin siitäkin pitää puhua rehellisesti. Tässä kohdassa minuun iskee hämmennys. Mikä on liikaa?? Ja mitä sen jälkeen tapahtuu kun sen sanoo ääneen?? Siitä emme koskaan sopineet... Toissailtana minä kysyin Sinulta, että pelästytkö jos kerron pitäväni Sinusta valtavan paljon. Sanoit ettet pelästy, koska itsekin pidät minusta valtavasti.
Haluaisin silti jotenkin vielä osoittaa, kertoa kuinka voimakkaasti tunnen Sinua kohtaan. En kuitenkaan haluaisi, että pidät minua rasittavana takertujana tai hössöttäjänä. Haluaisin vain olla kanssasi, tehdä kanssasi kaikkea hauskaa ja antaa ajan näyttää. Jos kuitenkin olemme sopineet tiettyjä asioita rehellisyydestä, niin tunnen velvollisuudekseni olla avoin. Minä pelkään, mutta aion siitä huolimatta näyttää Sinulle tämän tekstin. Ehkä ymmärrät, ehkä et. Olen ainakin osoittanut olevani sanojeni mittainen.
Rakkaudella R
P.S Kiitos niille ihmisille, jotka jaksoivat lukea tämän. Olisin kovin kiitollinen kommenteista, sillä olen aidosti hämilläni tämän nuoren miehen suhteen!!!
Silti sisälläni kytee pelko. Entä jos tämä on vain harhaa, pelkkää elämän huonoa pilaa?? En voi täysin ymmärtää, miksi noin suloinen ja fiksu nuorimies viihtyy itseään 5 vuotta vanhemman naisen seurassa?? Tai miksi teeskentelisi viihtyvänsä?? Mitään syytä minulla ei pitäisi olla pelkoon. Olemmehan sopineet, että jos toisen seura lakkaa kiinnostamasta niin se kerrotaan heti ja suoraan. Mutta minä pelkään, ja minä pohdin. Pohdin ehkä liikaakin tuota ikä-kysymystä, sillä pohdin sitä vain itsekseni. Kun olen Sinun kanssasi, en edes muista koko asiaa.
Olemme sopineet myös, että jos alkaa kiintymään toiseen liikaa, niin siitäkin pitää puhua rehellisesti. Tässä kohdassa minuun iskee hämmennys. Mikä on liikaa?? Ja mitä sen jälkeen tapahtuu kun sen sanoo ääneen?? Siitä emme koskaan sopineet... Toissailtana minä kysyin Sinulta, että pelästytkö jos kerron pitäväni Sinusta valtavan paljon. Sanoit ettet pelästy, koska itsekin pidät minusta valtavasti.
Haluaisin silti jotenkin vielä osoittaa, kertoa kuinka voimakkaasti tunnen Sinua kohtaan. En kuitenkaan haluaisi, että pidät minua rasittavana takertujana tai hössöttäjänä. Haluaisin vain olla kanssasi, tehdä kanssasi kaikkea hauskaa ja antaa ajan näyttää. Jos kuitenkin olemme sopineet tiettyjä asioita rehellisyydestä, niin tunnen velvollisuudekseni olla avoin. Minä pelkään, mutta aion siitä huolimatta näyttää Sinulle tämän tekstin. Ehkä ymmärrät, ehkä et. Olen ainakin osoittanut olevani sanojeni mittainen.
Rakkaudella R
P.S Kiitos niille ihmisille, jotka jaksoivat lukea tämän. Olisin kovin kiitollinen kommenteista, sillä olen aidosti hämilläni tämän nuoren miehen suhteen!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse tapailen miestä, jonka kanssa on 11 vuotta ikäeroa (minä vanhempi).
Kuulostat yhtä kovalta pohdiskelijalta kuin mä. Mun mielestä vastaus sun kysymykseen löytyy sun omasta vastauksesta mun tekstiin. Sä sanoit, että kun pystytte puhumaan kaikesta ja keskustelemaan avoimesti, niin ei pitäisi olla hätää. Mä sanon saman sulle.
Sulla on vapaus ja oikeus sanoa, mitä tunnet, koska tunteistahan suhteissa on paljolti kyse. Jos tunteista ei voi puhua, mistä sitten voi? Kerro nuo asiat sun tapailukaverillesi(miksi itse häntä kutsut?), suhteen pohja on luottamus, rehellisyys ja avoin keskustelu. Sanoithan, että olette niin sopineet. Seurauksia et voi tietää, mutta riski on otettava, jos aiot saavuttaa elämässä onnea. Mun mielestä ajatus, että näyttäisit juuri tuon tekstin Hänelle, on todella hyvä. Kirjoitit niin puhtaan tuntuisesti ajatuksistasi.
Tuohon ikäkysymykseen... Sun on luotettava siihen, mitä tää nuuorimies sulle sanoo, sillä sä et voi päättää tai tuntea toisen puolesta. Ymmärrän sun pelkos, mutta ilman toisen antamia selkeitä merkkejä et voi tietää, mitä toinen ajattelee. Parasta on puhua asiasta. Puhuminen on ihana ja hieno asia, käyttäkää sitä suhteessa, niin kuin olette alusta asti tehneetkin..eikö vaan?
Sen vielä haluan sanoa, että vaikka kertoisitkin tunteistasi, ja suhde ehkä etenisi vähän vakavammaksi, ei tarkoita sitä, että nykyinen hauskanpitonne ja rauhallinen eteneminen lakkaisi. Suuret tunteet ovat täydellinen pohja kaikenlaiselle yhdessäololle.
Niin...sen vielä haluan sanoa, että oli teillä ikäeroa tai ei, tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Ymmärrän, että pelkäät, mutta ehkä riski täytyy vaan ottaa. On luotettava toiseen. Eihän toinenkaan, niin kuin et itsekään, osaa sanoa, mitä tunnet puolen vuoden päästä. Tahdon voimalla suhteet onnistuu. Pelkäät, että satutat itseäsi. Mun mielestä niin normaalia, kuin olla vain voi. Mutta jos se kriteeri ei olis ikäero, mikä saa sut pelkäämään tulevaisuutta, se olis luultavasti joku muu, esim. toisen ailahtelevainen luonne. Oli toinen millainen tahansa, ihminen ei osaa varmasti sanoa tulevaisuudesta, sillä kaikki on suuremmissa käsissä. Jos kuitenkin olet löytänyt noin hienon miehen, olisi kovin surku, jos päästäisit hänet menemään pelon vuoksi, jota tuntisit todennäköisesti mahdollisen seuraavan suhteenkin alussa. Pidä kiinni miehestäsi, anna hänen päättää omista tunteistaan ja sinun omistasi. Puhukaa niistä avoimesti, kyllä kaikki siten selviää..:)
Huojentavaa huomata, etten ole ainut pohdiskelija tässä maailmassa. Joskus pidän itseäni ihan pöhkönä, kun jaksan pohtia mahdollisia ongelmia silloinkin kun elämä hymyilee iloisimmin =) Kiitos paljon kommenteistasi, tuntuu hyvältä jakaa ajatuksiaan toisen samankaltaisen kanssa!!
Me (minä ja tämä nuorimies) pystymme puhumaan avoimesti, se on ollut alusta asti molempien toive ja tavoite. Hieman mietityttää, josko noin rehellisen oloisella ihmisellä on kuitenkin "koira haudattuna" puhuessaan avoimuudesta ja luottamuksesta. Taidan pelätä turhaan, ja heijastaa omaa sekavaa tunnetilaani häneen.
Olen nimittäin hiljattain avioeron ottanut, nuoresta saakka yhden miehen kanssa seurustellut ihminen. Eron otin, koska rakastan ex-miestäni mutten rakasta hän niin kuin naisen kuuluu miestä rakastaa. En halua häntä :( Ex-mieheni toivoo, että palaisin hänen luokseen. Minä toivon, että pystyisin palaamaan. En usko, että koskaan enää haluan palata. Huolestuttaa kuitenkin, että entäs jos haluan?!
Tapailemani nuorimies tietää tilanteeni, ja tuntuu olevan sinut asian kanssa. Emme halua kutsua suhdettamme seurusteluksi, koska kumpikin haluaa säilyttää oman vapautensa ja oikeuden muihinkin ihmissuhteisiin. Yhtä kaikki, aika on kai ainoa joka näyttää miten tässä käy... Olemme tapailleet kuitenkin vasta kuukauden päivät, eli eihän tässä ole edes syytä hötkyillä =)
Jos ikinä haluat keskustella jonkun kanssa ihan mistä tahansa aiheesta, olen täällä. Kiitän Sinua vielä kerran, ja palaan nyt töitteni ääreen. Kevättä rintaan ja tunteet peliin!!!
T: Ystäväsi R
Luin tekstisi ja ajattelin: oletko varma, että rakkautesi ex-miestäsi kohtaan ei ole ns. oikeanlaista? Onko oikeanlaista rakkautta olemassakaan? Jos olet häntä joskus halunnut ja rakastat häntä, ehkä kyse on vain hetkellisestä tunteiden laantumisesta. Arjen vastaantulosta. Saatat ihastua ex-mieheesi uudelleen parin vuoden kuluttua. Jos rakastat häntä, etkö haluaisi silloin elää hänen kanssaan? Mitä ajattelet kun vertaat ex-miestäsi nykyiseen seuralaiseesi?
niin mikäs siinä sitten.Mutta varattua miestä/naista ei kannata havitella.Siitä ei tule kuin särkyneitä sydämiä.Pieniä ja suuria!
...kuin taivaan linnut!! Paitsi minä henkisesti hieman vielä menneessä. Mutta, kahleeni murran hiljalleen =)
Pakko kysyä, että miksi naiset aina pohtii tollasia mitättömiä (5 vuotta, mitä se on) ikäerokysymyksiä. ei miehiä tunnu mietityttävän vaikka olisivat ite 20 v naista vanhempia. 10-vuottakin voi olla ok. jos on nuorekas. kyllä se olemuksesta on kiinni kuka on vanha jollekin tms. ei pelkät numerot mihinkään vaikuta. jos toisesta välittää, ei ikä merkkaa mitään... ja naiset, lisää itseluottamusta kiitosssss...