Koska muut eivät ole

minä heidän on vaikea ymmärtää sitä, miten olen kokenut sen kaiken mitä olen joutunut kokemaan. Sellainen ns. toisten esityksen muodossa tapahtunut viestintä, on tuntunut aina vastenmieliseltä tavalta. Ensi hetkestä alkaen. Oli kuin olisi seinään törmännyt, kun se jatkui siellä pientenkin kanssa. Joka päivä oli pakko sietää jotain sellaista mikä sai voimaan todella huonosti. Siksi ei voinut olla oma itsensä, koska koko ajan piti stressata sitä, että mitä mitähän taas piti olla ymmärtämättä. Suurin osa siitä pyyhki yli hilseen. Arvoituksia arvoitusten jälkeen. Se vei voimat ja kun ei saanut olla pelkästään oma itsensä, vaan ikäänkuin kohde jollekin sellaiselle mitä ei olisi koskaan halunnut olla. Niitä rankkoja vuosia oli liian paljon ja siksi oli mahdotonta hyväksyä koskaan sellaista "kerrontaa", vaikka siitä olisi jo ymmärtänyt enemmän. Siinä tultiin liian lähelle yksityisyyttä ilman lupaa ja sellainen toiminta ei saa mitään hyvää aikaan. On mahdotonta hyväksyä niihin vuosiin "osallistuneita" millään tavalla elämäänsä.