Okei... Mä taidan uskaltaa täällä kertoa, vaikka en mä nyt todellakaan totea, että sairastaisin bulimiaa. Mutta sinne suuntaan taidan olla menossa..
Mulle ahmiminen ja oksentaminen on ollut mukana elämässäni vaihdellen ehkä reilun kymmenen vuoden ajan. Joskus teininä se alkoi silleen, että kun kerran "lankesin" syömään, söin sitten niin paljon, että tuli paha olo ja sen vuoksi oksensin. Kyllä mun kaveripiirissä se oli tiedossa, se oli sellainen juttu että "et kyllä sit mee oksentamaan". Mulle tuli aina paha olo ja oksensin helposti. Ei sitä kukaan pitänyt outona jos muutaman kerran mulle kävi niin. Mutta salassa mulle kävi useammin..
Ja niin mulle käy nyt taas. Muutamina vaiheita tässä elämän matkalla on ollut, jollon oksenataminen on tapahtunut useamman kerran viikossa. Nyt kun laihduttamisen jälkeen en olekaan kyennyt olemaan syömättä herkkuja, olen alkanut taas oksentamaan..
Mä saatan tehdä niin, että jos sorrun syömään lihottavaa, niin syön sit paljon, koska samalla oksentamisen vaivalla saan sen kaiken pois.. Tää kuulostaa musta itestänkin nyt ihan järkyttävältä. Ei kuulosta, että kirjoitan itsestäni.
Mä saatan mennä kauppaan ja ostella kaikkia herkkuja juuri ajatellen, että oksennan ne sitten pois. Apua, sairasta. Mutta mä aina ajattelen, että tän kerran vielä.. Ja kun mulla on joskus aiemminkin ollut tällainen jakso elämässä, uskon, etten jää tän orjaksi.
Sit mä huomaan suunnittelevani syömisiäni sen mukaan, mikä on helppo oksentaa. Esim. jäätelö on hyvää ja helppo oksentaa. Syön koko paketin kerralla. Ja siitä tulee oikeastikin niin huono olo, että oksennus tulee kyllä melkein väkisin.
Mä saatan ostaa pussillisen munkkeja ja syödä niistä viisi, sen lisäksi paketin keksejä ja pussin karkkeja. Sit ärsyttää, että pitää oksentaa, mutta se on kuitenkin parempi vaihtoehto. Sit jos mulla on kiire johonkin paikkaan, ajan autolla ja syön siinä samalla esim. viisi suklaa patukkaa, niin mä laskeskelen, että koska pääsen oksentaan ja eihän se ole liian myöhäistä.
Tää kuulostaa kyllä tosiaankin siltä, että mä olen sairas. Mutta en mä vielä halua uskoa itse niin. Mun pitäisi varmaan kokeilla lopettaa tälläinen toiminta tälläkin erää ja huolestua, jos en onnistu.
Joskus pari vuotta sitten kerroin hyvälle ystävälleni, että mä aina välillä oksentelen. Se tietty huolestu. On se joskus nähnyt näitä mun "pahan olon" kohtauksia, kun on herkuteltu. Se jotenkin ymmärtää, että mä syön helposti liikaa. Mä kerroin sille, että mä olen halunnut salata oksentamiseni ja miettinyt sen luona ollessa, että miten se ei kuulis jne. Mut mä lupasin lopettaa ja musta tuntuu ihan hullulta, että se usko sen eikä ole sen jälkeen koskaan kysynyt asiasta tai tarkkaillut mua mitenkään. Mä viimekskin sen luona ollessa oksensin ja vessassa peittelin äänet.. Kyllä muuten ihminen on ovela, kun pitää keksiä, miten ei jää kiinni..
Tuntupa hurjalta kirjoittaa tämä kaikki. "Tällä jaksolla" (kestänyt ehkä pari kuukautta, oksentelua vähintään kaksi kertaa viikossa) en ole ajatellut asiaa tämän ennen, nyt eksyin lukemaan kirjoituksia ja jouduin taas miettimään tätä omaa tilaani. Saa nähdä, kestääkö kantti palata tänne lukemaan, kommentoiko joku kirjoitustani.
Kannattaako minun olla huolissani? Jos yritän lopettaa ja onnistun taas tällä kertaa..
Mulle ahmiminen ja oksentaminen on ollut mukana elämässäni vaihdellen ehkä reilun kymmenen vuoden ajan. Joskus teininä se alkoi silleen, että kun kerran "lankesin" syömään, söin sitten niin paljon, että tuli paha olo ja sen vuoksi oksensin. Kyllä mun kaveripiirissä se oli tiedossa, se oli sellainen juttu että "et kyllä sit mee oksentamaan". Mulle tuli aina paha olo ja oksensin helposti. Ei sitä kukaan pitänyt outona jos muutaman kerran mulle kävi niin. Mutta salassa mulle kävi useammin..
Ja niin mulle käy nyt taas. Muutamina vaiheita tässä elämän matkalla on ollut, jollon oksenataminen on tapahtunut useamman kerran viikossa. Nyt kun laihduttamisen jälkeen en olekaan kyennyt olemaan syömättä herkkuja, olen alkanut taas oksentamaan..
Mä saatan tehdä niin, että jos sorrun syömään lihottavaa, niin syön sit paljon, koska samalla oksentamisen vaivalla saan sen kaiken pois.. Tää kuulostaa musta itestänkin nyt ihan järkyttävältä. Ei kuulosta, että kirjoitan itsestäni.
Mä saatan mennä kauppaan ja ostella kaikkia herkkuja juuri ajatellen, että oksennan ne sitten pois. Apua, sairasta. Mutta mä aina ajattelen, että tän kerran vielä.. Ja kun mulla on joskus aiemminkin ollut tällainen jakso elämässä, uskon, etten jää tän orjaksi.
Sit mä huomaan suunnittelevani syömisiäni sen mukaan, mikä on helppo oksentaa. Esim. jäätelö on hyvää ja helppo oksentaa. Syön koko paketin kerralla. Ja siitä tulee oikeastikin niin huono olo, että oksennus tulee kyllä melkein väkisin.
Mä saatan ostaa pussillisen munkkeja ja syödä niistä viisi, sen lisäksi paketin keksejä ja pussin karkkeja. Sit ärsyttää, että pitää oksentaa, mutta se on kuitenkin parempi vaihtoehto. Sit jos mulla on kiire johonkin paikkaan, ajan autolla ja syön siinä samalla esim. viisi suklaa patukkaa, niin mä laskeskelen, että koska pääsen oksentaan ja eihän se ole liian myöhäistä.
Tää kuulostaa kyllä tosiaankin siltä, että mä olen sairas. Mutta en mä vielä halua uskoa itse niin. Mun pitäisi varmaan kokeilla lopettaa tälläinen toiminta tälläkin erää ja huolestua, jos en onnistu.
Joskus pari vuotta sitten kerroin hyvälle ystävälleni, että mä aina välillä oksentelen. Se tietty huolestu. On se joskus nähnyt näitä mun "pahan olon" kohtauksia, kun on herkuteltu. Se jotenkin ymmärtää, että mä syön helposti liikaa. Mä kerroin sille, että mä olen halunnut salata oksentamiseni ja miettinyt sen luona ollessa, että miten se ei kuulis jne. Mut mä lupasin lopettaa ja musta tuntuu ihan hullulta, että se usko sen eikä ole sen jälkeen koskaan kysynyt asiasta tai tarkkaillut mua mitenkään. Mä viimekskin sen luona ollessa oksensin ja vessassa peittelin äänet.. Kyllä muuten ihminen on ovela, kun pitää keksiä, miten ei jää kiinni..
Tuntupa hurjalta kirjoittaa tämä kaikki. "Tällä jaksolla" (kestänyt ehkä pari kuukautta, oksentelua vähintään kaksi kertaa viikossa) en ole ajatellut asiaa tämän ennen, nyt eksyin lukemaan kirjoituksia ja jouduin taas miettimään tätä omaa tilaani. Saa nähdä, kestääkö kantti palata tänne lukemaan, kommentoiko joku kirjoitustani.
Kannattaako minun olla huolissani? Jos yritän lopettaa ja onnistun taas tällä kertaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
minulla 12 vuotta takana... ja kirjoitus oli kuin minun. voimia sulle :)
minun bulimia on tainnut kääntyä enemmänkin anoreksian puoleen...