siinä kaiken toteutuksessa. Kaikki lähti heti alussa menemään pieleen, koska en ymmärrätänyt mitä oli meneillään, silloin mummoillakaan, siksi kauhun tunne oli suurimman osan ajasta läsnä. Kukaan ei selittänyt mitään siitä mitä tapahtui. Oletettiin että ymmärsin, mutta kun en todellakaan ymmärtänyt ja liikaa ihmisiä mukana liian kauan, mikä sotki lisää. Iloisesta ihmisestä tuli hauras ja rikkinäinen, kun elämänilo häviää, on jaksaminen vähissä. Kun vielä sekin, että vietiin työnilo ja oikeastaan mahdotonta tehdä sitä, koska se sai aikaan paljon ahdistusta ja surua. Tuntui mahdottomalta mennä niin moneksi tunniksi "kauhulaan". En koskaan ymmärtänyt sitä miksi arjen häirintää ei lopetettu. Miten paljon pahaa se sai aikaan, psyykkinen, fyysinen, taloudellinen. Melkein kävelin päin punaisia valoja kaikkein vaikeimpina hetkinä. Sen pitää loppua kokonaan, muuten terveys kärsii ja elämä.
Ongelma oli koko ajan
Anonyymi
157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siksi kaikista niihin vuosiin osallistuneista tuli vastenmielisiä, koska he muistuttivat niistä vuosienkokemuksista, joita ei olisi haluttu kokea. Heidän osaksi tuli olla syntipukkeja, vaikka he eivät sitä olleetkaan.