Oliko tilanne niin jännittävä vai vaivaannuttava?
Miksi sä menit paniikkiin?
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No miksi en menisi? Keneltä edes kysyt?
Se ei ollut paniikkia vaan semmonen kokemus että nyt riitti. Sä olit niin tyly.
En tiedä miksi, mutta meninpä vaan.
Näin elämäni suurimman virheen.
Kävit varmaan tuossa pihalla iltapäivällä pysähtymässä. Juuri kun tulin rapun ovesta taisin nähdä sinut kun juuri
olit lähtenyt, 16:55 tai 16:56. Tarkoituksella tulin viittävaille alas, enkä tasalta. Tummansininen auto oli muutama sekuntti sitten ilmeisesti lähtenyt pihasta jonka näin vilaukselta, parkkialue
on muutenkin suuri, juuri sillä hetkellä taisin tulla ulos kun näin ehkä vilaukselta autosi joka
oli samanvärinen.
Kuumuus meinasi viedä tajun. Kesä yllätti taas kerran.
Suomen 23 ei ole kuumaa nähnytkään.
En minä ole mielestäni ollut vaivaantunut. Hämilläni ehkä. Vaikka vaikutan sosiaaliselta, vilkkaalta luonnonlapselta, olen silti sisältä ujo. Pystyn voittamaan ujouden, mutta yllättävissä tilanteissa ei aina onnistu.
Onhan se henkisesti kuormittavaa yrittää saada selvää ihmisistä, saattaa tulla ihan sellaista depersonalisaatiotakin siinä, epätodellisuuden ja unenomaisuuden tuntemusta, joka sitten sekin hämmentää entisestään. Kun menee tavallaan autopilotilla ja sanomansakaan ei enää tunnu täysin omalähtöiseltä. Että voisivat ihmiset toisaalta olla joko selkeämpiä tai sitten rennompia halutessaan kuitenkin kontaktia ilman sen kummempaa, ettei tulisi yhtään minkäänlaista tunnetta mistään pyrinnöistä, joihin olisi velvoitettu vastaamaan. Ja jos tämä ei onnistu jättäkööt rauhaan. Koska epätodellisuuden tuntemus ei ole todellakaan mikään hedelmällinen lähtökohta vuorovaikutukselle. Onko ihmisiä jotka tunnistavat tällaisen ja käyttävät sitä hyväkseen.
Tämä ei varmaan ole mulle, koska ei tavattu, mutta syy siihen oli paniikki. Pelkäsin, että eräs ilmestyy paikalle. Jo viime kerralla hän tuijotti minua tosi vihaisesti. Luulin, että tulee sanomaan jotakin, mutta ei onneksi sentään.
Tuleva vihkipäivä se vaan vähä jännittää!
Niin taitaa vähän jännittää, lopulta huomaan että se ei kannata.
Tarkoitukseni ei ole olla mitenkään tyly, en ole mitenkään vaivaantunut.
Ahdistuin, pelko että satutat minua henkisesti jollain tavalla tuntui todennäköiseltä. Jostain syystä, en luota sinuun, sitä on vaikea selittää miksi näin. Ehkä menneet synnyttää epäilyä luottamuksen puutteesta. Epäily jo, riittää panikoitumiseen.
En todellakaan tekisi mitään sellaista, tämä palstalla olo on tehnyt hallaa, tämä ei sovi mulle
ollenkaan. Arvostan vain sinua. Kunnioitan sinua ja sinun yksityisyyttäsi.
Anonyymi
25.05.2022 07:56
UUSI
Ahdistuin, pelko että satutat minua henkisesti jollain tavalla tuntui todennäköiseltä. Jostain syystä, en luota sinuun, sitä on vaikea selittää miksi näin. Ehkä menneet synnyttää epäilyä luottamuksen puutteesta. Epäily jo, riittää panikoitumiseen.
En koskaan haluaisi loukata sinua henkisesti, nimettömänä kirjoittaessa tulee vain sellainen käsitys.
Olet menettänyt luottamukseni minuun, mutta olen rakastunut sinuun, kuten sinä minuun. Olen kunnioittanut sitä että sanoit kerran puhelimessa mitä sanoit, sen jälkeen
olen laittanut vain asiallisia viestejä, mutta pyynnöstäsi.
Koska? Ainaski mulla on ihan diagnosoitu paniikkihäiriö, tosin nykyisin jo paremmin hallinnassa