Suru yo-juhlapäivästä

Joka vuosi näin kevään lakkiaisviikonlopun lähestyessä iskee suru. Omista yo-juhlistani on yli vuosikymmenen, jos niitä siis juhliksi voi kutsua. Perheelläni oli vuosien varrella katkenneet kaikki välit sukulaisiin ja perhetuttuihin eikä "juhlissani" ollut ketään muita kuin minä ja vanhemmat.

Lukiossamme ei yhteishenkeä juuri ollut, eikä minulla ollut lukioaikana todellisia kavereita, näin ollen ei myöskään ollut ketään, jonka kanssa juhlistaa valmistumista lakkiaispäivän iltana. Siihen lukioon, josta valmistuin, menin ainoastaan äitini painostuksesta. Itse olisin halunnut valita jonkin toisen lukion, jossa olisi voinut olla samanhenkisempää porukkaa.

Olen myös vain yhden ainoan kerran osallistunut kenenkään muun yo-juhliin, perheellämme kun ei sosiaalisia kontakteja ollut. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä kun joskus kuulee toisten kertovan, että oli useita yo-juhlia kierrettävänä.

Ylioppilaspäiväni vesittyi siis aivan täysin ja ylioppilaaksi kuitenkin valmistutaan vain kerran elämässä. Miten näitä tunteita voisi oppia käsittelemään?
1141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

No toivottavasti yo juhlista pääset yli vaikkei ollut mieleiset. On elämässä muitakin pirskeitä mitä voit toteuttaa vielä. Luot itse omat ihmissuhteet ja niiden mukana tulee jos jonkinlaista kissanristiäistä. Olin muinoin naapurin yo juhlissa ja vaikka väkeä olikin niin tunnelma oli takakireä ja kiusaantunut, ehkä juuri tuon takia vanhempasikaan eivät halunneet ketään kutsua.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Joka vuosi näin kevään lakkiaisviikonlopun lähestyessä iskee suru. Omista yo-juhlistani on yli vuosikymmenen, jos niitä siis juhliksi voi kutsua. Perheelläni oli vuosien varrella katkenneet kaikki välit sukulaisiin ja perhetuttuihin eikä "juhlissani" ollut ketään muita kuin minä ja vanhemmat.

Lukiossamme ei yhteishenkeä juuri ollut, eikä minulla ollut lukioaikana todellisia kavereita, näin ollen ei myöskään ollut ketään, jonka kanssa juhlistaa valmistumista lakkiaispäivän iltana. Siihen lukioon, josta valmistuin, menin ainoastaan äitini painostuksesta. Itse olisin halunnut valita jonkin toisen lukion, jossa olisi voinut olla samanhenkisempää porukkaa.

Olen myös vain yhden ainoan kerran osallistunut kenenkään muun yo-juhliin, perheellämme kun ei sosiaalisia kontakteja ollut. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä kun joskus kuulee toisten kertovan, että oli useita yo-juhlia kierrettävänä.

Ylioppilaspäiväni vesittyi siis aivan täysin ja ylioppilaaksi kuitenkin valmistutaan vain kerran elämässä. Miten näitä tunteita voisi oppia käsittelemään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu