Kohdatessahan kaivattusi saattaisi jopa yrittää kiistää kaiken ja ns. paeta paikalta

Ehkä sun pitää kysyä häneltä tää kysymys.

Ei ole mikään pakko myöntää vaikka tykkäisikin. Se ei vaan johda pidemmälle, mutta toisaalta ei olisi enää mitään tehtävissä muutenkaan.

Miksi kenenkään pitää ”olla kiikissä”? Kysynpähän vaan. Onko ihmekään jos hän karkaa luotasi jos päämääräsi on pitää häntä jonkin sortin vankina?

Miksi hän niin tekisi ja jos tekisi niin eikö se olisi hänen valintansa? Ei tunteet ole mikään asia mistä ollaan kiikissä. Se hänen valintansa.

Eihän sitä heti tarvitse hyökätä kimppuun. Ensin tutustumista mukavan juttelun merkeissä ja tapailua vaikka leffassa tai kävelyllä. Tunteista voi puhua sitten, kun tuntuu sopivalta.

No ei tosiaan tarvitse tehdä kumpaakaan, kun nämä eivät ole mitään väistämättömyyksiä vaan asioita jotka harkittavia ja niin ollen vain mahdollisuuksia. Ettei ketään selkä seinää vasten ole syytä sentään laittaa.

Aina voi vaihtaa kadun toiselle puolen, jos kohtaaminen ahdistaa.

Uskon ihmisen oman tahtoon tässäkin asiassa. En tule rakkauden sanoja väkisin toisesta puristamaan. Jos niitä ei omasta halusta tule ulos, sitten ei voi mitään ja sekin kertoo jotain. Ei suhteesta tule mitään ilman molempien tunteita ja molempien tahtoa.

Jos hän kertoisi tunteensa, yrittäisin vastata rehellisesti ja kertoa mitä minäkin tunnen häntä kohtaan. Se on sinänsä helppoa, koska tunteet on lähteneet kasvamaan, Mutta kun tunnen itsensä ja koska tilanne saattaisi tulla yllätyksenä ja tiedän, että helposti hämmennyn enkä saa suustani ulos mitä haluan. Onneksi, osaan pyytää anteeksi, jos jäätyisin ja jälkikäteen täydentää mitä jäi sanomatta. Jos olisimme kahden, voisi halata ja koskettaa ja näyttää läheisyydellä mitä ajattelee. S-nainen

Joojoo vähän vierestä https://youtu.be/IOMmwyfPEio