On osata päästää irti ja luopua toisesta, sillä kaikella tässä maailmassa on alkunsa ja loppunsa. Vaikka kuinka pahalta se tuntuisi, niin anna sen mennä. Päästä se pois. Unohtaa ei itseään saa vaikka voisikin toisen takia. Lopulta olemme kuitenkin aina vain itsemme kanssa. Päiviemme loppuun asti.
Suurinta rakkautta
Anonyymi
28134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos molemminpuolista rakkautta ei ole ja toinen haluaa mennä.
Molemminpuolista rakkautta ja toinen ei haluaisi toisen menevän. Toinenkaan ei haluaisi lähteä, mutta sairaus vie voiton lopulta. Kipu on niin järkyttävän surullista katseltavaa. Lopulta sitä antaa luvan mennä ja jäljelle jää vain kiitos hetkistä joita yhdessä vietimme tällä maanpäällä. Minun tulee niin ikävä!!!
Käsittämätöntä kirjoitusta, kivun ja tuskan hetkellä toista nimenomaan tarvitaan, olemaan tukena . Kipu ja sairaus on osalla meistä osa elämää mutta . . ei voi ymmärtää .
Jep, kummallista vastuun välttämistä tuollainen sairaiden hylkiminen.
Juu, ainakin romanttisissa leffoissa sanotaan näin. Mitä tuo nyt edes tarkoittaa - luopua toisesta kun rakastaa, justjoo!
Joskus tulee eteen varmasti jokaisella tilanne, jossa joku menehtyy vaikka niin ei missään nimessä haluaisi.
Tottakai, sehän on elämän laki että kuolema kohtaa kerran jokaisen mutta ei sen takia erota tarvitse. Avo -, avio ynnä kaikenlaisten suhteitten toinen osapuoli kuolee aina ensin,
miten kenenkin parin kohdalla. sehän on luonnollista. Oli sairautta tai ei. Tai saadaan pysyä terveinä niin silloinkin kuolema koputtaa ensin jommankumman olkapäälle.
Oli vaikea ymmärtää pointtisi asiaan.
Ymmärrän kyllä. En tarkoitannut kuitenkaan eroamista suhteesta tai vastaavaa, vaan kun joudumme luopumaan elämästämme.
Se on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä.
Silti joka kerta sattuu.
Suurinta rakkautta on antaa henkensä ystäviensä edestä.
Luopumista kyllä sekin totta.
Uhrautuvaa rakkautta se on. Mutta ei kaikki uhrautuminen ole rakkaudesta tehtyä. Moni tekee uhrauksia itsekkäistä syistä tai saadakseen kunniaa ja kiitosta.
Silloin se ei ole keneltäkään pois.
Turhaa ja tehtyä draamaa, kuolema kuuluu jokaisen elämään ja pahinta mitä voi olla on ajatella että kun toinen sairastuu pitäisi muka erota. Sairaana syntynyt ajatus.
Silloin pitää olla tukena ja apuna >> myötä ja vastamäessä.
Ääh. Onko minun ulosanti niin huonoa että kaikille tulee vaan eroaminen mieleen?
Valitettavasti, taisit saada kaiken kuulostamaan aivan päinvastaiselta mitä ehkä tarkoitit.
Outoa kyllä. Mutta ehkä jokainen ymmärtää sen juuri sillä tavalla kuin haluaakin sen ymmärtää.
Syöpäkö erottaa?
Aika mahtipontista, jopa itsekeskeistä, että lopulta olemme vain itsemme kanssa. Ihan oikeesti. Tämä itsensä korostaminen, oman edun tavoittelu ym. nykyaikana on mennyt ihan överiksi, ei voi muuta sanoa. Oon ihan oikeasti huolissani tästä erityisesti nuorten keskuudessa ja uskon, että se on yksi kasvavien mielenterveysongelmien syy nuorilla. Ei muutakuin lisää terapiaa ja lääkkeitä, mutta miksei mietitä millainen yhteiskunta me ollaan saatu aikaiseksi. Ihmiset ei sitoudu kunnolla mihinkään, aina voi tulla parempia tarjouksia, elämän pitää olla yhtä seikkailua ja koko ajan elämystä. Ihmiset kuluu loppuun. Vaikka nykyään tiedetään, että yhteisöllisyys olisi tärkeää ja se toisiin sitoutuminen, luottaminen ja tiedetään, että se ei ole riippuvuutta vaan nimenomaan meille luonteinen tarve ja elämä tarvii turvallisuuden tunnettakin. Noh, tästä vois keskustella koko illan halutessaan.
Halusin pitää sinua hyvänä. Kun huomasin että kuntosi oli romahtanut, niin halusin vielä uskoa että toivut etkä lähtisi vielä. Pidin sinua sylissäni. Näytit minulle maailmaa omasta näkökulmastasi ja siitä olen niin kiitollinen. Ne hetket veden äärellä saivat minut aukaisemaan silmäni maailmalle. Veden ääni ja pohjassa kiiltävät kivet on yksi kauneimmista hetkistä elämässäni. Sinä tiesit lähtösit ja taisteli urheasti aina tähän aamuun asti. Olit urhea leijona kun vielä tassuttelit täällä maanpäällä kanssani. Nyt olet saanut siivet ja päässyt Herran hiirestys pelloille. Olet minulle aina rakas ja uskon, että kohtaamme vielä ja silloin saan taas sulkea sinut syliini.🖤
Kiitos kaikista hetkistä! Näkemiin rakas...
Ei se rakkautta oo vaan viisautta.
jatkan vielä. Suurinta siinä on vain itsekuri.
Sano kieli, sano kieli. Eikä tule paha mieli.
https://youtu.be/MeqFd9Qr1vk
Päästän irti ja pääsen irti.
😘😘❤ Hyvästi rakkaus
Helppoa se on ollut, kun ei ole ollut moneen vuoteen ketään sellaista jonka olisi elämäänsä halunnut, edes kaveriksi ketään.
https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
Tää Laura Närhen biisi kertoo kaiken asiasta
Laurisukat Jez.