Olin aikoinaan Kaatrahovissa yötä ja sitten seuraavana iltana naistentanssit. No, minähän mänin sitten sinne muina miehinä istummaan. Ykskkää nainen ei käyny hakemassa. Minä kävin sitten lopulta yhtä vanhaa mummoo ja hänhän oliki varsinainen mestari valssaamaan.
Hieno kokemus Lieksasta, mummo meni ja minä nakkarille.
Tosin käväsin sitten Kulumalla, mutta se jääköön arvoitukseksi, mitä siellä tapahtui.
Hieno kokemus Lieksasta, mummo meni ja minä nakkarille.
Tosin käväsin sitten Kulumalla, mutta se jääköön arvoitukseksi, mitä siellä tapahtui.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voi niitä aikoja, juhlapyhien aikaan Kaatrahovi täynnä, ovet lukossa ja pitkät jonot ulkopuolella josta portsari laski yhden tai kahden henkilön sisään sitä mukaa kun ravintolasta jokunen poistui. Sama meno Simo-Hurtassa, pitkät jonot Kekäleen nurkalle. Simppa oli katutasossa silloin ja paljon isompi kuin Kaatra.
Onneksi Lieksasta on kaikki tavallisille ihmisille suunnattu viidetoiminta saatu lakkautettua ja todettu ainoaksi oikeaksi museon ja Monolanniemen viulunkitkutus sekä torvisoitinten törinä vaskiviikolla.
Siinä lienee hengenravintoa tavallisillekkin ihmisille jotka ei ymmärrä taiteellista korkeaoktaanista musiikkia, vaan ne haluaisi joskus kuunnella ihan tanssimusiikkia, mutta se lienee jo liikaa vaadittu.
Kyllä! Olen samaa mieltä. Vain urheilu on arvossaan, eikä siinäkään ole enää huippuja. Lieksasta on tullut kuollut kylä.
Väki vähenee ja kylä kuolon kierteessä.
Samanlaisia kyliä on Suomessa huttunaan. Ei Lieksa ole mikään ainut siinä suhteessa. Väki joutaakin vähetä, parempi pieni porukka ja työssä kaikki kuin runsaasti joutosakkia elätteinä.
Työpaikkoja kun on vain rajattu määrä.
Oli myöskin Aigabriha, joka oli suosittu, kun Muikun veljekset soittivat. Ravintola täynnä pari kertaa viikossa, kaikki huoneet varattuna, samoin sauna ja uima-allasosasto.
Paljon pikkujouluja, hirvipeijaisia, häitäkin ja hautajaisia.
Vaikka Aigabriha ei ollut keskustassa, kyllä ihmiset osasivat sinne tulla.
Eivät nykynuoret tiedäkään, millainen Lieksa oli 70-80 luvulla.
Asukkaita reilusti yli 20000, useita ravintoloita, tanssilavoja, vielä 60-luvulla kaksi elokuvateatteria.
Nuoria oli paljon, kaikki saivat työtä, eikä vielä tunnettu terapioita, asumistukia eikä monta muutakaan tomintoa, jotka nyt ovat arkipäivää.
Ei ollut maahamme tunkeutujia, pressana oli Kekkonen.
Silloinkin elettiin ja kukin vastasi omasta elämästään. Täysi- ikäisyys koitti, kun täytti 21 vuotta. Työhön lähdettiin jopa 15 vuotiaina.
Nyt tuntuu lapsuus jatkuvan yli täysi-ikäisyyden ja nuoruus loputtomiin. Lisäksi voi jättäytyä yht.kunnan elätettäviksi milloin vain. On huumeongelmaa ja kaikenlaisia keksittyjä ongelmia ja uusia keksitään koko ajan.
Kenenkään ei tarvinnut käydä salilla kuntonsa takia, kun tehtiin työtä, käveltiin ja pyöräiltiin, siinähän se kunto pysyi ihan huomaamatta hyvänä. Monet työt olivat fyysisesti raskaita, joten haba kasvoi.
Väitän, että jos nämä nykyiset työikäiset laitettaisiin siihen aikaan, voisi tulla äitykkää ikävä.
Aigabrihassa tuli aina illalla syötyä metsästäjänleipä kun oli varannut pöydän etukäteen. Leipä oli hyvä jossa oli lautasella leipäviipale ja jauhelihapihvi sienikastikkeellä,,nam nam... Sittempä jaksoi illan riekkua ja nauttia virvokkeita kunnolla.
Muuten hyvä mutta nämä asenteelliset kommenttisi pois jotka eivät perustu tietoon.
Nuorten solvaaminen on asiatonta. Nykynuoret joutuvat elämään paljon vaikeimmissa olosuhteissa kuin ennen jolloin oli työtä kaikille.
"Ei ollut maahamme tunkeutujia
Nyt tuntuu lapsuus jatkuvan yli täysi-ikäisyyden ja nuoruus loputtomiin. Lisäksi voi jättäytyä yht.kunnan elätettäviksi milloin vain. On huumeongelmaa ja kaikenlaisia keksittyjä ongelmia ja uusia keksitään koko ajan.
Väitän, että jos nämä nykyiset työikäiset laitettaisiin siihen aikaan, voisi tulla äitykkää ikävä."
Tutkimuksen mukaan kolmasosa nuorista pelkää jo, että työelämä tulee olemaan heille liian raskasta.
Työelämä on muuttunut liian kiireiseksi. Työntekijöitä liian vähän työmäärään nähden.
Sanat satuttaa ja silloin jo voi unohtaa monta työpaikkaa. Eihän se mikään huvikumpu ikinä ole, siellä tienataan leipä ja sitten vapaat erikseen. Ehkä niitä hupipaikkoja oli it-kuplan aikaan, mutta ei taas nykyään.
No sitten ei auta muu kuin pitää jäädä kunnan eläteiksi niinkuin matut, jos ei jaksa töitä tehdä.
Työurat jäävät muutenkin paljon lyhemmiksi, kun koulua käydään vähintään puoliväliin kolmekymppisiksi. Olipa tässä joku aika sitten jonkun haastattelu, hän oli iältään 57v ja lähihoitajaopiskelija. Liekö ollut kyseessä elämän viimeinen ammatti, vai jatkuneeko opetteleminen vielä.
Koulutus nykyisin on ilmaista, asutaan ja syödään kotona ilmaiseksi. Kaikilla pitää olla
"oma" asunto, vaikka opiskeluajaksi riittäisi halpa soluasunto.
Lähes kaikilla on jotain isompia tai pienempiä ongelmia, terapoidaan vuosikausia, jos ei satu olemaan, terapeutti kyllä keksii että on.
Kun on liian vaivatonta ja helppoa, pian pitää jonkun tehdä se opiskelukin puolesta, ettei nuori vain rasitu liikaa.
Hoitoalallakin?
Näistä työtä pelkäävistä tuleekin yht.kunnan elättejä niinkuin matut ovat. Ei voi mennä työhön, kun pelottaa ja väsyttää. Ei jaksa kävellä kilometrin matkaa, eikä ainakaan herätä kuudelta, kun työt alkavat seitsemältä. Eikä ainakaan mitään vuorotyötä, iltavuorot ovat yäk, viikonlopputyöt ihan pois suljetut, vaikka niistä saisi vähän ekstraa.
Nykyisin enimmät työpaikat ovat enimmäkseen istumista, joka tapauksessa kevyttä työtä, on koneet ja vempeleet apuna.
Joskus asuttiin ahtaasti, kaksi huonetta ja seitsemän asukasta.
Siinä oltiin tiiviisti, laitettiin ruokaa, tehtiin koulutehtävät, leikittiin, luettiin kokeisiin, pestiin pienimmät, siivottiin jne.
Nyt on lähes lakiin kirjattu, että kaikilla on oltava oma huone yhteisen keittiön lisäksi oli varaa tai ei. Kyllä kunta avustaa asunnon maksuissa.
Koko ajan valitetaan köyhyyttä, vaikka juuri isot perheet ja yksinhuoltajat pärjäävät parhaiten.
Kaikkein kurjimpia ovat yksin asuvat miehet ja vanhukset. Heitä ei jeesaa kukaan. Jos yksinäisenä asuva mies menee pyytämään pientä apua, lähes nauretaan ulos.
Kyllä sinun rahasi pitää riittää, kun riittää muillakin.
Vanhukset eivät valita eivätkä häpeä edes pyytää. Kenellä on vain kansaneläke, siitä asumiseen ja lääkkeisiin voi mennä puoletkin, lopuilla syödään vai puuroa.
Joillakin voi olla työ, josta tykkää, sekin on mahdollista. Ei työ ole kaikille tervan juontia.
On kiva lähteä töihin, kun on hyvät työkaverit ja kun osaa työnsä, kun työssä on sopivasti haastetta ja monipuolisuutta.
Eikö nykyisin ole opoja työn valintaa varten ja kaikenlaista neuvontaa asiasta.
Joillakin voi olla työ, josta tykkää, sekin on mahdollista. Ei työ ole kaikille tervan juontia.
On kiva lähteä töihin, kun on hyvät työkaverit ja kun osaa työnsä, kun työssä on sopivasti haastetta ja monipuolisuutta.
Eikö nykyisin ole opoja työn valintaa varten ja kaikenlaista neuvontaa asiasta.
Kurjuus on yleensä itse aiheutettu olotila.Lieksa on pullollaan äitin hoivassa asuvia peräpoikia jotka ei tee muuta kuin kaljottelee haisevat lialle ja kadehtivat hyvin toimeentulevia.
Veikkaan että metsurin ja maataloustyöntekijöillä ollut noihin aikoihin helvetin paljon raskaampaa kun meillä nykyajan "työkiireen"ruikuttajilla!
Niin juuri. Nyt kaikilla pitää olla kiire, niin kiire, ettei mitään ehdi eikä kerkiä.
Se kiire on useinkin itse keksittyä, niin työssä kuin kotonakin. Eihän sitä ole edes ihminenkään, jos ei ole kiire.
Sitten kun katsoo kalenteriaan, saattaa seuraava merkintä olla kolmen viikon päästä.
Tietysti nyt ei työntekijöitä ole missään ylimääräisiä, mutta eihän kukaan voi tehdä määräänsä enempää.
Vanhuuseläkkeellä on mukava olla, tekee jotain jos huvittaa ja jos ei huvita antaa olla tekemättä. Sanon kuin Kirka laulussaan että, " junilla on kiire, minulla ei".
Ne kiireet ovat vain somen seuraamista 24/7. Sinne pitää rakentaa oma hieno täydellinen kulissi kuvineen ja olla täydellinen. Sitten muut katsoo kuvia ja tekstiä ja luulevat olevansa luusereita ja masentuvat lääke-ja terapiakoukkuun. Psykiatri keksii kovat diagnoosit ja orjuuttaa ssri-lääkkeillä zombieksi. Naiset hankkii miehen, lapset, 3 koiraa ja somestressin hakien sairaseläkettä pian.
Kukaan ei tapaa toisiaan kyläillen kotonaan. eikä kunnon tanssipaikkoja enää ole tutustua.
On tämä hullua.
Kaatrahovissa kävivät 70-luvulla jopa joensuulaiset naiset, jotka hakivat vierasta miestä yhdeksi yöksi, kun se Kimmelissä oli riskaabelia.
Höpsistä! Olet nähnyt aaveita, eipä tuolla mitään joesuittaria ollut, oli paljon komeita komennusmiehiä!