Otan osaa suruusi. Valitettavasti nyt näin armottoman myöhään. Tosin syystä jonka varmasti tiedät ja siten tämän myöhäisen osanoton paremmin myös ehkä ymmärrät. Mielessä ollut jo pidempään, mutta kun tilanne ja ne keskustelut pyörivät muussa silloin. Katsoin sen tuolloin jotenkin sopimattomaksi, että olisit saattanut pitää sitä ehkä jopa epäuskottavana. Oli se ilmapiiri hieman sellainen. Ja tuli se "sokaistuminenkin".
Nyt aikaa jo hieman kulunut, mutta siitä toipumisessa ja suriessa menee se kolmisen vuotta. Tiedän miltä tuntuu menettää lähiomainen, oma rakas vanhempi. Täysinhän se kaipaus ei poistu koskaan. Silloin tällöin harvakseltaan, jokin häneen liittynyt palauttaa muistot mieleen. Jonkun keskustelun, tapahtuman, joskus tapahtumia. Mutta se on hieman helpompaa kun aikaa kuluu, niin sen ymmärtäväisemmin siihen osaa sitten jo suhtautua. Jotenkin koettaa hyväksyä asian normaalina elämän kiertokulkuna, vaikka se vallankin alkuun ja joskus myöhemminkin yhä surullisen haikealta tuntuisi ja mieleen palaisi.
Sain tiedon asiasta sattumalta, enkä muutoin olisi saanutkaan. Sukulaiseni tuomasta lehdestä (moniin vuosiin lukenut tuota lehteä), sukulaisen, jota harvoin häntäkään nykyisin enää edes näen, ja hänkin todella harvoin lukee sitä lehteä, hän toi lehden toiselta sukulaiseltani.
Meillä kahdella ei tuona ajankohtana ollut minkäänlaisia välejä. Vuosiakin välissä jo ja se miten kaikki meni. Mutta meillä on se jokin, yhteys, yhä vielä tänäänkin. Niin se minut kai tuolloin pisti hiljaiseksi ja mietteliääksi. Ajattelin hetken asioita, sinua. Miten kestäisit ja jaksaisit, kun tiesin että vallankin tunneihmiselle se olisi rankkaa. Ja kun en voinut sulle tukeani antaa.
Nyt aikaa jo hieman kulunut, mutta siitä toipumisessa ja suriessa menee se kolmisen vuotta. Tiedän miltä tuntuu menettää lähiomainen, oma rakas vanhempi. Täysinhän se kaipaus ei poistu koskaan. Silloin tällöin harvakseltaan, jokin häneen liittynyt palauttaa muistot mieleen. Jonkun keskustelun, tapahtuman, joskus tapahtumia. Mutta se on hieman helpompaa kun aikaa kuluu, niin sen ymmärtäväisemmin siihen osaa sitten jo suhtautua. Jotenkin koettaa hyväksyä asian normaalina elämän kiertokulkuna, vaikka se vallankin alkuun ja joskus myöhemminkin yhä surullisen haikealta tuntuisi ja mieleen palaisi.
Sain tiedon asiasta sattumalta, enkä muutoin olisi saanutkaan. Sukulaiseni tuomasta lehdestä (moniin vuosiin lukenut tuota lehteä), sukulaisen, jota harvoin häntäkään nykyisin enää edes näen, ja hänkin todella harvoin lukee sitä lehteä, hän toi lehden toiselta sukulaiseltani.
Meillä kahdella ei tuona ajankohtana ollut minkäänlaisia välejä. Vuosiakin välissä jo ja se miten kaikki meni. Mutta meillä on se jokin, yhteys, yhä vielä tänäänkin. Niin se minut kai tuolloin pisti hiljaiseksi ja mietteliääksi. Ajattelin hetken asioita, sinua. Miten kestäisit ja jaksaisit, kun tiesin että vallankin tunneihmiselle se olisi rankkaa. Ja kun en voinut sulle tukeani antaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei kai kukaan toinen tiedä miltä toisesta joku tuntuu! Ihme teksti, ihan valetta koko juttu vai kirjoitatko jollekin julkkikselle.
Järkyttävää skeidaa kyllä satuilla tällaisilla asioilla...
Ketään julkkista täältä en ole tavoitellut.
Keräsivät sitten? Ei kai tuo saru nyt totta ole ai onko tää joku keltainen lehdistötiedote...?
Älä huoli, tapan kyllä itseni ennen sitä. Ei minusta tule lapsiani menettävä alkoholistia. Kyllä niistä lapsista huolen pidän. Täytyy sanoa, että en tiedä miksi kostat elämäsi katkeruutta minulle? Firmasta ulososto, kun en suostunut pähkähulluihin juttuihisi? Muuta pahaa en ole sinulle tehnyt. Haluat että teen omille lapsille saman kuin sinä, haluat että kunnioitan sinua, elän kuten toivot. Elämäsi on ollut kamalan vaikea, miksi minulle kostat? Tuhosit jo firman, pomouteni, asuntounelman, olet näyttänyt olevasi fiksu, ja jäänyt kiinni. Sinua häiritsee ulkonäköni, toistelet minulle miten muut ovat oikeasti kauniita, yrität vakuuttaa minulle että olen kylmä, huono vanhempi, vain rahaa ajatteleva, uskottelet itsellesi että oikeasti kaikki hyvä minulla on sinun ansiotasi. Et voi sietää että se mies on rakastunut minuun, teet kaikkesi jotta saat kapuloita minun ja lasteni väliin, et voi sietää uraani, haluat että joutuisin elämään elämäsi. Jotta saisit tukea, kunnioitusta ja sääliä, jotta saisit olla se pieni naisellinen nainen, jolla olisi vahva mies, jonka sisäistä ja ulkoista kauneutta ihailtaisiin, joka olisi samaan aikaan töissä naisten edellä kävijä, upea äiti ja mummo. Jos mielet katkeruutesi, lopetat kiusan tekemisen, siinä toiminnassa mukana olemisen, voit olla tuota kaikkea. Älä huoli en ole tuota kaikkea. Vahvasta, iloisesta, kauniista, upeasta ihmisestä on tullut ihmisraunio, jonka meikki peittää hyvin. Välillä uskallan ottaa askeleen omassa elämässä, tuntea omia ajatuksia, päästää rakkaus ulos ja tuntea, elää. Aina se "hakataan" pois. En tietääkseni ole teille mitään velkaa. En ole syypää elämäänne, en sen vaikeuksiin ja kaiken olette jo vieneet, syöneet ja käyttäneet. Tämä nainen on jo loppuun käytetty. Etsi parempi, tule paremmaksi. Antaisitte meidän välillä hengähtää, elää, unohtaa ja toipua. Olisiko se mahdollista? Vaikka kuinka ymmärtäisin tuska ne, ei se teidän elämää muuta. Ei elämäni ole teiltä pois. Anna minun kuolla, tai jätä rauhaan. Jokaisella ihmisellä on sietokykynsä. Olette omani jo ylittäneet.
Siinä kuitenkin ajateltavaa. Hänelle äidille sanoisin, ei rakkauttani vähennä menneisyys, tiedämme jo aiemmin, rakkauttamme vähentää tämä toiminta. Sanoisin myös että hän ei tarvitse "sivuenergioita" ollakseen se mitä tavoittelee, hän tarvitsee siihen katkeruudesta pois pääsyä, ymmärrystä muille, ja liikuntaa sekä vähemmän syömistä. Miesvalinnoissa katso niiden korvien väliin ja sydämeen. Olet mahtava nainen, mutta itse en sitä touhua jaksa. Toivottavasti hänkin ymmärtäisi olevansa hyvä ilman sitä touhua. Kehittyä voi myös muuten. Päästä ihmiset lähelle, äläkä mielessä manaa muita. Poista se mustuus itsestäsi, iva, ja päästä elämä itseesi. Olet rakas, mutta minun pitää saada tilaa toipua. Kyllä me tiedämme, kuka olet ja mikä osa ei ole sinua.
Tehkää omat aloituksenne.
Ap
Olen pahoillani jos olet kokenut moisen menetyksen. Itse olen tältä välttynyt vaikka tunnut luulevan muuta?
Ollaan varmaan väärät henkilöt nyt.
Luit lehdestä että hänen isä oli menehtynyt?
Joo.
No en ole lukenut.
Selvä.
Onko tämä miehelle vai naiselle? Ja miksi kaiken surun keskellä et hakeudu hänen luo kun vaikuttaisi olevan tärkeä henkilö?
Otsikko!
Oletko varma että oli hänelle sukua? Kyllä näista varmaan voi ohimennen mainita..
Aika lailla. Käsittääkseni. No näin oletin. Edes jotain.
Tilannetaju kumminkin aina muistettava, varsinkin noin herkän aiheen ollessa kyseessä.
Sensaatiolla kärkkyä, miltei kohua.....
Pissalorua......
Ei tu pissaakaan.....
Miksi kirjoitat tänne jos se yhteys edelleen on?
Syynsä kullakin.
Selityksiä löytyy aina