...uudelleen tämän meidän hauskan keskustelun lapsuuden muistoista? Jos tämä hermostuttaa joitakin, niin parempi kun ei aukaise ketjua.
Eka kerralla aloitin solvaamalla siskoani siitä kun lapsena mollasi minut nurkkaan kun on minua hiukan yli vuoden vanhempi, niin luuli että oli jättiläinen ja minä hiirulainen... Kunnes jostakin kumman sanasta tunnisti minut täällä.. Tai ei hän aivan varma ollut mutta sai minut puhuttua lankaan kun soitti ja kysyi juonisti, että miksi sinä sellaisia kirjoittelet..niin minä hölmö sanoin etten minä niin hirveän huonoja kirjoittanut... Arvakkaas miten me naurettiin jutulle???? Harmi ettei sitä täällä voinut kuulla.. Silloin me päätettiinkin ruveta muistelemaan lapsuudessa tehtyjä kolttosia ilman syyttelemättä toista...
Eka kerralla aloitin solvaamalla siskoani siitä kun lapsena mollasi minut nurkkaan kun on minua hiukan yli vuoden vanhempi, niin luuli että oli jättiläinen ja minä hiirulainen... Kunnes jostakin kumman sanasta tunnisti minut täällä.. Tai ei hän aivan varma ollut mutta sai minut puhuttua lankaan kun soitti ja kysyi juonisti, että miksi sinä sellaisia kirjoittelet..niin minä hölmö sanoin etten minä niin hirveän huonoja kirjoittanut... Arvakkaas miten me naurettiin jutulle???? Harmi ettei sitä täällä voinut kuulla.. Silloin me päätettiinkin ruveta muistelemaan lapsuudessa tehtyjä kolttosia ilman syyttelemättä toista...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toivoisin että toisetkin kertoisivat joko hyvän vitsin jonka on kuullut lähiaikoina, tai lapsuuden muiston jostain hauskasta asiasta. Joskus tekee hyvää nauraa oikein sydämensä pohjasta
No tässä on nyt yksi siitä meidän hullutuksista,
muistatko kun meillä tehtiin sitä leivinuunia.
Siitä sitten oli jäänyt sellainen tiilikiven kappale vielä pihalle kun oli kaikki muka viety liiat murskat pois,kun oli rikki menneitä tiilenpaloja.Mutta minähän se otin sen tiiliskiven ja yritin heittää sen pois kauemmaksi siitä pihamaalta,mutta etkös sinä silloin kipittänyt suoraan sen kiven eteen ja niin se osui sinua otsaan ja verta tuli kuin aisaa,mutta sinä hyväkäs otit sen kiven maasta ja heitit minua sillä ja mikä sattuma kun se osui juuri samaan paikkaan otsaan kuin sinuakin,ja sitten me mentiin navetan vintille hoitamaan toistemme haavat ja pelättiin että isä tai äiti näkee.
Kerronpa nyt sen kun niitä kepposia teimme.
Esimerkiksi se kun menimme kasaamaan sinne metsätielle sen mahtavan kuusenoksa kasan,
ja jäimme odottamaan kun se ukkeli tuli sitten polkupyörällä ajaen sieltä mutkan takaa alamäkeä.
Me jäimme sinne pusikkoon katsomaan miten hälle käy,ja humsista siellähän räpiköi vesiojassa
kuusenoksien seassa kun ne oli tarttuneet pyörään kiinni,oli meillä naurussa pitelemistä,ettei vain paljastuta sille.
Ja niin me saatiin sitten kintut alle ja meitä vietiin.
Kylälle tultaessa ihmiset ihmetteli mitä sille oli tapahtunut,ja niin tämä mies poloinen kertoi että oli päin karhua ajanut ja siitä lentänyt sitten sinne saviojaan,mehän naurettiin aivan sykkyrässä.Pisut meinas housuun tulla,ja ihmiset kirkolla ihmetteli mikä noita tyttöjä noin naurattaa,sitten se mieskin katsoi vihaisena meitä,ja me vain sanottiin että olitpas sinä voimakas kun karhua päin ajelet eikä mitenkään sattunut.
paikassa otsaa samankokoinen ruhjevamma... Tuumi vaan että mikähän se nyt on leikin nimi?
Meille siitä oli kuitenkin pitkäksi aikaa huvia, aina kun nähtiin se ukko kylillä niin me saatiin nauraa... onneksi me oltiin sentään sen verran viksuja ettemme nauraneet hänen nähden..
Kyllä varmasti on tapahtunut muillekkin jotain kommelluksia lapsena.. Kirjoittakaa tänne usein käy niin että kun yhdelle on sattunut joku hölmö tai hauska juttu niin toinen muistaa omansa kun siinä on jotain samaa..
Mie kun olin nuapurin kanssa kaitsemassa lampaita,ja niillä ol vihanen pässi mukana,
niin eiköhä tuo mokoma ottannakin miut
kohteekseen,ja alko puskee minnuu,aina ku pääsin ylös nii tää pässi hyökkäs uuelleen,sattuhan se kamalasti,mutta äiti pääs hätiin sitten.
Ja voi ku perheessä ol hauskaa,kiusasivat mokomat pässin puskemaks.Sellasen liikanimen antovat.
Heippariti rallaa tämä poka tallaa pohjanmaan porukoil juu,ja missä meen minne tuun,niin aina sattuu ja tapahtuu.
Ei kelheen ei ole tapahtunna lapsena mittään
kommelluksii,vaik minul kyllä tapahtu,kerranki olin soutuvenheessä ja sit yks tyttölöil tuuppas mut yli laian,koulsta ku tulime ja silta ol purettu jäitten lähön vuoks,kun se ol puine pukkisilta,jäät olisivat vieneet muutoin sen mennesään.Tää tyttöne sit osas olla ylypee sorttii ja pelotonki vielä,mut kai hän ei pelänny minnuu ku hää ties et myö olin pihkassa hänneen.
Veli oli 4v. ja mie 6v. Äiti mäni maitoo hakemaa naapurist. Olkaa sit kiltist, mie tuun koht takas. Myö kiivettii isol pirtin pöyväl otettii mukkaa iso peili ja kipsinen tytönpää (pankki). Mie talloin peilin rikki ja velipoika hakkas kipsipään leipäveitsel hajall. Ku äiti tul kottii, mie seisoin ikkuna-aukos ja hihkuin:"Äiti ollaaks myö oltu kilttii?" "Kuha mie tuun tuppaa", sano äiti. Torut tuli, joho mie puolustelemaa, ett peili mäni miult vahingos rikki ja Matti tappo Molotohvin.
sydämeni pohjasta. Oot varamaan kertonut tuota hyvänä vitsinä kansalle???? Tietty ei äitinne varmasti iloiseksi tullut mutta nyt se on tosi hauska muisto teille..
Kyllä muistan elävästi sen, kun pikkuveli sitä kipsistä tytönpäätä murusiksi hakatessaan hoki koko ajan:" Mie tapan Molotohvii, mie tapan Molotohvii..." Siitä näki, että sota-aikana pikku padoilla oli korvat. Kuuntelivat, mitä aikuiset puhuivat ja leikeissä sen toteuttivat.
Minä esimerkiksi olin tarkka, kuuntelin korvat höröllään aikuisten juttuja. Kerran sitten tapahtui. Olimme menossa tädille kylään matkalla sinne meitä kaikkia varoiteltiin ettei saa puhua mitään asioita mitä kotona on kuultu..." Jokaista erikseen kovistettiin ja käskettiin sanomaan itse mitä oli sanottu ja sitten piti luvata ettei varmasti puhu. Kaikki menikin tavanomaisen hyvin siihen saakka kun Täti huomasi minulta kysyä koskas se sinun koulusi alkaa? Minä istuin kuin viili pytty suu tiukasti kiinni enkä vastannut mitään.. Täti ihmetteli minun käytöstä ja sanoi oletko pudottanut kielesi? Minä vastasin tomerasti Koko matkan tänne Äiti ja Isä kielsivät meitä vastaamaan tädin kysymyksiin.... Tädin ilmeet vaihtelivat ja yhtäkkiä hän sanoi että me voimme lähteä nyt kun päätä särkee.. Minä pelkäsin ihan hirveesti ulos menoa, pelkäsin että saan selkääni... hämmästykseni oli suuri kun Isä sanoi ulkona ei se mitään nyt ei varmaan tarvitse mennä sen muijan kutsuille täst edes, ne onkin aina olleet niin tylsiä reissuja. Mikä helpotus valahti lävitseni.
Ai nii, tuli mieleeni yksi kolttonen, jossa pikkuveljeni, silloin 6 vuotias, oli mukana. Pojat päättivät lähteä metsään retkelle ja piti saada evästä mukaan. Vanhin heistä keksi, että mennään ottamaan Selman kanatarhasta pari kanaa ja munitetaan niitä, tehdään nuotio ja keitetään munia. Saivat kuin saivatkin kanat napatuiksi ja ei kun metsään kanat kamalasti rääkyen. Kanojen jalkoihin pantiin naru, etteivät karkaisi. Pikkuveljeni määrättiin kertomaan satuja kanoille, jotta nämä munisivat. Sanoi kertoneen punahilkasta ja susihukasta. Koetti pelotellakin kanoja kertomalla kummitusjuttuja. No, Selmakin huomasi tapahtuneen ja lähti kanojaan etsimään. Aika läheltä metsästä ne löytyivätkin. Niin sai pikkuveljeni selkäsaunan ja nöyränä poikana, nolona kävi pyytämässä Selmalta anteeksi.