Moi,
ajattelin kysyä teiltä muilta gradunkirjoittajilta aiotteko liittää graduunne kiitoksia esim. ohjaajalle tms, vai onko se naurettavaa? Kyseessähän on kuitenkin "vain" gradu, joten tekeekö graduilija itsensä naurunalaiseksi kiittämällä? Siis ei mitään pitkiä kiitospuheita, ajattelin vain että ihan lopuksi olisi voinut mainita että ohjaajan tuesta ja neuvoista oli paljon hyötyä.
Hmm.
ajattelin kysyä teiltä muilta gradunkirjoittajilta aiotteko liittää graduunne kiitoksia esim. ohjaajalle tms, vai onko se naurettavaa? Kyseessähän on kuitenkin "vain" gradu, joten tekeekö graduilija itsensä naurunalaiseksi kiittämällä? Siis ei mitään pitkiä kiitospuheita, ajattelin vain että ihan lopuksi olisi voinut mainita että ohjaajan tuesta ja neuvoista oli paljon hyötyä.
Hmm.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuossakin asiassa tuntuu käytäntö vaihtelevan ihan ala- ja oppilaitoskohtaisesti. Meillä (humanistinen) ei kiitoksia laiteta, mutta tiedän että esim. kasvatustieteellisessä laitetaan. Kannattaa varmaan selailla omaan oppiaineeseesi tehtyjä graduja ja katsoa onko niissä.
Olen samaa mieltä, että käytäntö vaihtelee. Omalla alallani ne ovat jotenkin tulleet muotiin. Itse en ajatellut kiitoksia väsätä, vaan kiitän määrättyjä ihmisiä henkilökohtaisesti. Ohjaajani ei lukeudu noihin ihmisiin, joten olisi hassua liittää työhön kiitokset, joissa kiitellään kummeja ja kaimoja, muttei ohjaajaa...
Kiitokset ovat yleensä omalla sivullaan työn alussa.
Kiitokset kuuluvat vasta väitoskirjaan.
Lue metodi- ja ohjekirjallisuudesta lisää...
OK, kiitti vinkeistä. Humanisti olen, ja taidan kallistua siihen, että sanon kiitokset ihan henk.koht. enkä laita tekstiin ollenkaan. Kyllähän se vähän naurettavalta tuntuisi näin pienessä työssä, vaikka ohjaaja onkin ollut poikkeuksellisen avulias.
Gradun ulkopuolisia tahoja voi kiittää omalla sivullaan gradun alussa, siis apurahan myöntäjää ja / tai valmiin aineiston luovuttajaa.
Esipuheessa, tai alkusanoissa on normaalisti kiitosten paikka. Jotkut kiittelevät graduissaan kissat ja koirat ja kumminkaimatkin mikä tuntuu tosi naurettavalta.
Itse en aio mitään alkusanoja edes kirjoittaa.
Itse tein niin, että kun kummitäti ja pari lähisukulaista ja vanhempani halusivat graduni, tein heidän versioonsa ensimmäisen sivun, jossa kiitin läheisiä ja omistin gradun pienelle poikalapselleni, jota jo pääsykokeissa odotin. En laittanut tätä kuitenkaan viralliseen versioon.
JO vain. Minä kiitin myös yliopiston ruokalan pääemäntää siitä, että jaksoi passata minua NE vajaat viisi vuotta.