Ikävöin yhtä ihanaa tyyppiä ja menen hänestä sekaisin aina vaan. En tajua miksi niin tapahtuu. Kun aivan oikeasti, ei hän ole kummempi kuin kukaan muukaan. Mutta jokin laukaisee jonkin reaktion. Että menen sekaisin rakkaudesta. Ei ymmärrä miksi niin tapahtuu. Jos saisikin vastarakkautta se olisi ihanaa. Mutta nyt joutuu kärsimään. Sekin on tietysti parempi tunne kuin ei mitään. Mutta ihmettelen miksi näin tapahtuu. Jokin aivokemiallinen tahdosta riippumaton reaktio ilmeisesti. Yhtä voimakas tunne kuin mitä urheillessa saa. Sellainen tunne että on 100% elossa. Ja jokainen solu rakastaa. Ehkä hänellä vielä sytyttää.
Mitä on vetovoima? Mistä ikävä syntyy?
Anonyymi
702314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Kuka tämä ihana sitten on? Nainenko? :)
pitää muistaa,että yksipuolisiakin tunteita on,valitettavasti ja nekin voi olla suuria,ihmisestä riippumatta varsin hyvä sääntö,että kannattaa uskoa siihen,mitä näkee eikä mitä itse kuvittelee
Myös molemminpuoleisia on
Useimmiten yksipuolisina, harvinaisemmin molemminpuolisina.
Menin yhestä miehestä salilla ihan pihalle ja mies mitä ilmeisimmin myös minusta. Mitään ei sitten siitä tullut. Kun tyyppi oli lähimailla, aivot löi tyhjää enkä ihan oikeasti erittanut vasenta oikeasta.
Tämä se on niitä elämän mysteerejä.
Hieno kysymys!!!!!!!!!!! Se jokin, mitä kaksi ihmistä tarjoaa toisilleen, on salailematon tietoisuus toisen kiinnostuksesta. Sen intiimi kosketus saa aivokemiallisen reaktion aikaiseksi, ympäristö katoaa ja mielen valtaa hyvänolon tunne ja rakkaus. Se on "se jokin" peloton tila, joka syttyy sopivassa tilassa, ja palaa iloisella liekillä.
https://youtu.be/pDgxA_wIkfY
Hyvin vastattu. Tuli hiukan surullinen olo tuosta biisistä.
- sivusta
Hormoonit hyrrää...
Milloin näit tämän miehen/naisen viimeksi ja tuo tunne tuli esille?
Sama täällä. Riittää kun vain ajattelen häntä, niin sekoan. Menee kylmät väreet kehossa. Se on ihan ihmeellistä.
Vedä jointti ja bari bissee ahdistus ynm. Lähtee uudelle tasolle
Ainakin se on niin, että kun hormoonit lakkaavat hyrräämästä, loppuu kiinnostus seksiin, eikä kukaan herätä romanttisia tunteita.
Joskus kun tapasin tulevan mieheni, koimme kumpikin tahollamme noita tunteita. Niinkuin jokin kohtalo olisi vetänyt puoleensa. Sitä ei pystynyt vastustamaan vaan rakkaus roihusi . Oli vain pakko olla yhdessä. Rakkaus oli suurempaa kuin elämä. Sitten hän kuoli. Mutta sitä ennen saimme olla yhdessä. Vieläkin olen onnellinen siitä.
Juuri mikään ei kuulu tänne. Saatanan omana se ei haittaa.
Vetovoima on perseestä! Siinä ei loppujen lopuksi katsota onko varattu tai ei, se on niin voimakas tunne. Mutta onneks järjellä siitäkin selviää.
👍 ...
Tuntee ainakin et on elossa.
Pitäiskö sun tehdä jotain itsellesi jos vain voimakkaiden tunteiden tunteminen tuntuu elossa olemiselta.
Täydellä roihulla eläminen on elämää. Säästöliekillä elämä lipuu vain ohi. Siinä on iso ero.
Ei tunteet määritä elämää. Tunteet on illuusio.
Ei kai kukaan ihminen oikeasti ole noin hölmö että kulkee elämäänsä tunteiden viemänä?
Lqpsi ajattelee noin.
Parasta on kun on rakastunut ja saa osakseen rakkautta.
Toiseks parasta on haikailla jonkun perään.
Kolmanneks parasta on riutua rakkaudesta. Kun saa tuntea jotakin. Potea tuskaa rakkaudesta.
Pahinta on jos ei tunne yhtään mitään. Sellainen elämä on turhaa. Ja ahdistavaa.
Suuri osa keski-ikäisistä ihmisistä ei juuri tunne yhtään mitään. Arki ohittaa tunteet.
20 vuotta heillä menee kun he hoitavat perhettä. Joka vielä riitelee osittain ihmisten pettymyksestä elämässä. Siihen kelkkaan en lähde.
Riudun sitten mielummin vain rakkaudesta.
Ikävä tulee ikäväsivuilla
Hei ihanasti oivallettu! Kyllä minä pidän tästä puolestani, joka rakastaa koko sydämestään. Kuitenkaan en osaa nauttia oikein tästä riutumisesta. Kaipaan niin kovasti koskettelua, katsomista silmiin ja keskustelua. Häntä lämpöistä lähelleni. Se vie minulta voimia, kun kaipaan liikaa.
- sivusta
Rakkaus tunteena avartaa ja valaisee sekä lämmittää.Luo ympäristöönsä hyvää energiaa.
Niin se voisi tehdä. Mutta torjuttu rakkaus, mille toinen ei anna arvoa koska ei koe samoin, voi murskata. Siis puhun rakkaudesta, joka jatkuu yksipuolisena vuosia. Kyllä se syö sisältä.
Sitten etsit toisen kohteen. Mitä tuo tekee sinulle jos vuosia vaan ajattelet häntä. En ymmärrä.
Rakastan sitä heppua koko sydämestä. Se vaan on kurjaa etten saa vastarakkautta. Kärsimään en silti suostu.
Ei kannata rakastuu...
Välttyy sydän suurilta...
Ikävoi ja ota selvää hänenkin tunteistaan!
Rakastuminen kannattaa aina.
Magneetteja piiloitat vaatteiden sisälle niin vetävät puoleensa ihmisiä joiden asusteissa on rautaa, metallia.
Oliskin noin helppoa. Laittasin magneeteista rotsin. Saisin kaikki heput heti kättelyssä. Hehe.
Mutta niin no tosiasiaa magneeteista niillä voi olla hauska leikkiä kaikenlaista pienenä, esimerkiksi ... laita vaikka jostain tietokoneen vanhasta hiirestä purettu rauta kuula, se pallo pois ja sitten voimakkaalla magneetilla voit liikutella sitä jonkun uhuen tason alkta kuin maagisesti, Maneetto :)
Olsi vaan ihana tujotella häntä silmiin. Halata ja nauttia pelkästä läsnäolosta. Ei tajua miksi se ei ole molemminpuolista. Pakko kärsiä.
No miten olet käyttäytynyt? Mistä päättelet ettei ole?
Vetovoima, hmmm, sitä kyllä tarvitaan. Monilla on vetovoimaa rahaan, kun töitä pitää tehdä hirmuisesti. Toisaalta raha tulee monesti rahan luokse. En nykyään kuitenkaan oikein fysiikan lakien mukaan osaa selittää vetovoimaa, sillä jos samanmerkkiset navat viedään vastakkain niin nehän hylkii toisiaan, mutta nykyään on kaikenmoisia erilaisten ihmisten välisiäkin suhteita, että ei nämä vanhat fysiikan laitkaan pidä paikkaansa. Paitsi yhden oon huomannut: systeemi pyrkii kohti epäjärjestystä.
Tuolle tuntemallesi taudille on ihan selityskin. Se nimittäin on omistamisenhalun sairaalloinen äärimuoto ja henkilö kuvittelee ihan tosissaan kokevansa jotain täysin ainutlaatuista, juurikin tuon kohteen läsnäollessa. Tämä ei ole erityisen vaarallista muilla kuin narsisteilla ja meneekin ohi melko nopeasti, ainakin normaaleilla ihmisillä.
Muistelin nuoruutta ja sitä aikaa, kun tutustuin lapsieni isään. Pidin hänestä alusta lähtien, mutta romanttinen ihastuminen tapahtui vasta myöhemmin, eli siinä ei toisen tuoksulla ollut merkitystä.
Miten liittyy aloitukseen?
Tunne vaan syttyy ja se vie mennessään.
Miten ajattelet että se näkyy, että hänellekin ”sytyttää”?
Toinen lähtee mukaan jos se syttyy hänellä.
Jostain syystä se että rakkaus, ihastumisen tunne tai se että joku tekee niin voimakkaan vaikutuksen, ettei sitä voi järjellä kontrolloida on ihanaa.
Elämän parhaita asioita ei voi kontrolloida. Se joko tapahtuu tai hiipuu pois. Myös sydänsuru kuuluu tähän. Se ei laannu vaikka puhuis itselle kuin järkee.
Rakkaus on tila jossa järki ei enää toimi. Se virtaa ja saa voimansa muualta. Järkeily latistaa koko asian. Siksi se on jotenkin kiehtovaa ja maagistakin. Ainakin muutaman kerran elämässä on hyvä kokea sen voima.
Ei pelkoa siitä että usein tuota tapahtuu kai sillä sitten joku tarkolitus on..
Rakkaus ja rakastuminen ei todellakaan ole aina niin ihana ja oikein suurenmoinen asia. Mitä jos rakastut hirviöön, narsistiin ym. Onhan sitä kiva omassa onnistuneessa, täydellisessä tunnekuplassaan hehkuttaa kuinka rakkaus on vaan niin ihanaa ja sitähän se on, jos kohde on huomioiva, rakastava ja lämmin ihminen ja sitä ei ilmeisimmän moni ihminen ole. Onhan täälläkin toitoteltu kuinka paljon vikoja miehistä ja naisista löytyy ja jos ei oo sitä niin sitten ainakin jotain toista.
Jos järkeily latistaa olisi helppoa karistaa tunteet niskasta. Olen eri mieltä, kun tunteita on tarpeeksi ei mikään järkeily mene läpi vaikka itseään yrittääkin näin manipuloida. Ei vaan tehoa.
Rakkauteen voi kuolla. Siitä se on huono homma.
Rakkaus on kiva juttu mutta yhdestä pässinpäästäkärsii koko ruumis.
Elämässä opittu totuus itsestä ja muista
Yks dorka pilas elämän eikä tajua sitä itse. Olis voinu edes välittää toisen tunteista ja arvostaa ystävyyttä. Mutta kun ei.
Kenen elämän? Tuskin omaansa.
Tiedätkö itse miten abrsurdia on kommentoida tänne tällaista? Kasva aikuiseksi
Noh...
Ystävyyttä vai toveruutta? Miksi sitten haluaisit edes olla moisen dorkan ystävä?
Taisi olla dorkaa kohtaan muutakin tunnetta kuin ystävyyttä...
En ollut pitkään aikaan kaivannut häntä, mutta näin hänestä unta ja vahingossa näin hänestä kuvan niin jokin niissä silmissä oli jälleen niin lumoavaa.
En ole muutamaan kuukauteen nähnyt häntä, kun asun toisella puolella Suomea.
Miestä vai naista ajattelet?
Hei, aloittaja!
Olet siis korviasi myöten rakastunut / ihastunut tähän kyseiseen henkilöön. Mutta entä sitten? Miksi aloitat oikein keskustelun suomi24 palstalla aiheesta? Oletko joku 12-vuotis vai? Jos olet sinkku, selvitä onko tuo tunteidesi kohde sinkku. Jos ei ole, unohda varatut tyypit suosiolla, ja etsi oma kumppani. Jos hän on sinkku, selvitä, onko hänellä tunteita sinua kohtaan. Jos on, niin ehkä siitä tulee jotain. Jos ei, niin sitten ei. Miksi sitä pitää täällä palstalla meuhkata?
Eikö tämä palsta ole sitä varten, että,ihmiset puhuu ikävästä. Saa meuhkata vapaasti. Ikävä on veemäinen tunne, jos et satu tietämään.
Ei 12 v rakastu palavasti tai koe syviä tunteita. Heh. Olisikin elämä vielä niin helppoa.
On se "leena"etevä mimmi, kun on koulinu kaikki vetovoima tekijät pois tai sitten lisännyt tietämättään vetovoima tekijöitä🧑
No tää https://www.iltalehti.fi/iltv-lifestyle/a/200e579a-c2a4-41d3-ae08-44bbe7053be1
Katsekontakti on tietenkin aina tehokas yhteyden luoja. Mutta hänen silmiinsä tuntuu eksyvän, kuin katsoisi äärettömiin jatkuvaa sinistä taivasta. Olen yhtäaikaa lumoutunut, hypnotisoitut ja lävistynyt. Sitä en tiedä miksi juuri nuo silmät saavat tuon aikaan. En tunne sen paremmin tai ole hänen ulkoisen olemuksensakaan perään.
Minunkin suuri rakkauteni on ihan tavallinen jäbä. Siksi en millään tajua itsekään miksi tunteeni häntä kohtaan ovat niin suuret. Järjellä ajateltuna pitäisi pystyä unohtamaan tunneköyhä ihminen joka ei oikein uskalla elää. Aika menee hukkaan ikävöidessä. Ymmärrän sen kyllä. Mutta tunne voittaa järjen. Helpottaa kuitenkin vähän kun voi tästä puhua.
Tuskinpa tunnet häntä. Vastenmielisesti puhut.
maGNEETTO, hassua vähän jos sanoo jotain elokubahahmoa kuin Magneetto magneeetiksi.
Järjellä ajateltuna koko puhuminen vetovoimasta on lähinnä koomista. Ihminen juoksee ihan tavallisten möllien perässä ja kuvittelee olevansa rakastunut. Pahimmassa tapauksessa päättää päivänsä, kun kuvittelee ettei pysty elämään ilman jonkun toopen huomiota. Joskus vain sukat pyörii tahtomattaan. Ehkä alitajunta haluaa sillä tavalla sisältöä elämään. Hyvä jos pystyy nauramaaan itselleen edes joskus pienen hetken. Ennekuin taas huomaa olevansa samassa kieputuksessa tunteidensa kanssa.
Ehkä juju on kuitenkin siinä, että harvemmin niitä tunteita moniin on. Ei kaikkee tartte yrittää järjellä ja sinulle joku aivan ihana ihminen todellakin vois olla monelle muulle ei mitään ihmeellistä.
Varattu särki sydämen epärehellinen on.