Mitä on vetovoima? Mistä ikävä syntyy?

Kuka tämä ihana sitten on? Nainenko? :)

pitää muistaa,että yksipuolisiakin tunteita on,valitettavasti ja nekin voi olla suuria,ihmisestä riippumatta varsin hyvä sääntö,että kannattaa uskoa siihen,mitä näkee eikä mitä itse kuvittelee

Menin yhestä miehestä salilla ihan pihalle ja mies mitä ilmeisimmin myös minusta. Mitään ei sitten siitä tullut. Kun tyyppi oli lähimailla, aivot löi tyhjää enkä ihan oikeasti erittanut vasenta oikeasta.

Tämä se on niitä elämän mysteerejä.

Hieno kysymys!!!!!!!!!!! Se jokin, mitä kaksi ihmistä tarjoaa toisilleen, on salailematon tietoisuus toisen kiinnostuksesta. Sen intiimi kosketus saa aivokemiallisen reaktion aikaiseksi, ympäristö katoaa ja mielen valtaa hyvänolon tunne ja rakkaus. Se on "se jokin" peloton tila, joka syttyy sopivassa tilassa, ja palaa iloisella liekillä.

https://youtu.be/pDgxA_wIkfY

Hormoonit hyrrää...

Milloin näit tämän miehen/naisen viimeksi ja tuo tunne tuli esille?

Sama täällä. Riittää kun vain ajattelen häntä, niin sekoan. Menee kylmät väreet kehossa. Se on ihan ihmeellistä.

Vedä jointti ja bari bissee ahdistus ynm. Lähtee uudelle tasolle

Ainakin se on niin, että kun hormoonit lakkaavat hyrräämästä, loppuu kiinnostus seksiin, eikä kukaan herätä romanttisia tunteita.

Joskus kun tapasin tulevan mieheni, koimme kumpikin tahollamme noita tunteita. Niinkuin jokin kohtalo olisi vetänyt puoleensa. Sitä ei pystynyt vastustamaan vaan rakkaus roihusi . Oli vain pakko olla yhdessä. Rakkaus oli suurempaa kuin elämä. Sitten hän kuoli. Mutta sitä ennen saimme olla yhdessä. Vieläkin olen onnellinen siitä.

Juuri mikään ei kuulu tänne. Saatanan omana se ei haittaa.

Vetovoima on perseestä! Siinä ei loppujen lopuksi katsota onko varattu tai ei, se on niin voimakas tunne. Mutta onneks järjellä siitäkin selviää.

Parasta on kun on rakastunut ja saa osakseen rakkautta.
Toiseks parasta on haikailla jonkun perään.
Kolmanneks parasta on riutua rakkaudesta. Kun saa tuntea jotakin. Potea tuskaa rakkaudesta.
Pahinta on jos ei tunne yhtään mitään. Sellainen elämä on turhaa. Ja ahdistavaa.

Suuri osa keski-ikäisistä ihmisistä ei juuri tunne yhtään mitään. Arki ohittaa tunteet.
20 vuotta heillä menee kun he hoitavat perhettä. Joka vielä riitelee osittain ihmisten pettymyksestä elämässä. Siihen kelkkaan en lähde.

Riudun sitten mielummin vain rakkaudesta.

Rakastan sitä heppua koko sydämestä. Se vaan on kurjaa etten saa vastarakkautta. Kärsimään en silti suostu.

Ei kannata rakastuu...
Välttyy sydän suurilta...

Ikävoi ja ota selvää hänenkin tunteistaan!
Rakastuminen kannattaa aina.

Magneetteja piiloitat vaatteiden sisälle niin vetävät puoleensa ihmisiä joiden asusteissa on rautaa, metallia.

Mutta niin no tosiasiaa magneeteista niillä voi olla hauska leikkiä kaikenlaista pienenä, esimerkiksi ... laita vaikka jostain tietokoneen vanhasta hiirestä purettu rauta kuula, se pallo pois ja sitten voimakkaalla magneetilla voit liikutella sitä jonkun uhuen tason alkta kuin maagisesti, Maneetto :)

Olsi vaan ihana tujotella häntä silmiin. Halata ja nauttia pelkästä läsnäolosta. Ei tajua miksi se ei ole molemminpuolista. Pakko kärsiä.

Vetovoima, hmmm, sitä kyllä tarvitaan. Monilla on vetovoimaa rahaan, kun töitä pitää tehdä hirmuisesti. Toisaalta raha tulee monesti rahan luokse. En nykyään kuitenkaan oikein fysiikan lakien mukaan osaa selittää vetovoimaa, sillä jos samanmerkkiset navat viedään vastakkain niin nehän hylkii toisiaan, mutta nykyään on kaikenmoisia erilaisten ihmisten välisiäkin suhteita, että ei nämä vanhat fysiikan laitkaan pidä paikkaansa. Paitsi yhden oon huomannut: systeemi pyrkii kohti epäjärjestystä.

Tuolle tuntemallesi taudille on ihan selityskin. Se nimittäin on omistamisenhalun sairaalloinen äärimuoto ja henkilö kuvittelee ihan tosissaan kokevansa jotain täysin ainutlaatuista, juurikin tuon kohteen läsnäollessa. Tämä ei ole erityisen vaarallista muilla kuin narsisteilla ja meneekin ohi melko nopeasti, ainakin normaaleilla ihmisillä.

Muistelin nuoruutta ja sitä aikaa, kun tutustuin lapsieni isään. Pidin hänestä alusta lähtien, mutta romanttinen ihastuminen tapahtui vasta myöhemmin, eli siinä ei toisen tuoksulla ollut merkitystä.

Tunne vaan syttyy ja se vie mennessään.

Miten ajattelet että se näkyy, että hänellekin ”sytyttää”?

Jostain syystä se että rakkaus, ihastumisen tunne tai se että joku tekee niin voimakkaan vaikutuksen, ettei sitä voi järjellä kontrolloida on ihanaa.
Elämän parhaita asioita ei voi kontrolloida. Se joko tapahtuu tai hiipuu pois. Myös sydänsuru kuuluu tähän. Se ei laannu vaikka puhuis itselle kuin järkee.
Rakkaus on tila jossa järki ei enää toimi. Se virtaa ja saa voimansa muualta. Järkeily latistaa koko asian. Siksi se on jotenkin kiehtovaa ja maagistakin. Ainakin muutaman kerran elämässä on hyvä kokea sen voima.

Rakkauteen voi kuolla. Siitä se on huono homma.

Rakkaus on kiva juttu mutta yhdestä pässinpäästäkärsii koko ruumis.

Yks dorka pilas elämän eikä tajua sitä itse. Olis voinu edes välittää toisen tunteista ja arvostaa ystävyyttä. Mutta kun ei.

En ollut pitkään aikaan kaivannut häntä, mutta näin hänestä unta ja vahingossa näin hänestä kuvan niin jokin niissä silmissä oli jälleen niin lumoavaa.
En ole muutamaan kuukauteen nähnyt häntä, kun asun toisella puolella Suomea.

Hei, aloittaja!
Olet siis korviasi myöten rakastunut / ihastunut tähän kyseiseen henkilöön. Mutta entä sitten? Miksi aloitat oikein keskustelun suomi24 palstalla aiheesta? Oletko joku 12-vuotis vai? Jos olet sinkku, selvitä onko tuo tunteidesi kohde sinkku. Jos ei ole, unohda varatut tyypit suosiolla, ja etsi oma kumppani. Jos hän on sinkku, selvitä, onko hänellä tunteita sinua kohtaan. Jos on, niin ehkä siitä tulee jotain. Jos ei, niin sitten ei. Miksi sitä pitää täällä palstalla meuhkata?

On se "leena"etevä mimmi, kun on koulinu kaikki vetovoima tekijät pois tai sitten lisännyt tietämättään vetovoima tekijöitä🧑

No tää https://www.iltalehti.fi/iltv-lifestyle/a/200e579a-c2a4-41d3-ae08-44bbe7053be1

Katsekontakti on tietenkin aina tehokas yhteyden luoja. Mutta hänen silmiinsä tuntuu eksyvän, kuin katsoisi äärettömiin jatkuvaa sinistä taivasta. Olen yhtäaikaa lumoutunut, hypnotisoitut ja lävistynyt. Sitä en tiedä miksi juuri nuo silmät saavat tuon aikaan. En tunne sen paremmin tai ole hänen ulkoisen olemuksensakaan perään.

Minunkin suuri rakkauteni on ihan tavallinen jäbä. Siksi en millään tajua itsekään miksi tunteeni häntä kohtaan ovat niin suuret. Järjellä ajateltuna pitäisi pystyä unohtamaan tunneköyhä ihminen joka ei oikein uskalla elää. Aika menee hukkaan ikävöidessä. Ymmärrän sen kyllä. Mutta tunne voittaa järjen. Helpottaa kuitenkin vähän kun voi tästä puhua.

maGNEETTO, hassua vähän jos sanoo jotain elokubahahmoa kuin Magneetto magneeetiksi.

Järjellä ajateltuna koko puhuminen vetovoimasta on lähinnä koomista. Ihminen juoksee ihan tavallisten möllien perässä ja kuvittelee olevansa rakastunut. Pahimmassa tapauksessa päättää päivänsä, kun kuvittelee ettei pysty elämään ilman jonkun toopen huomiota. Joskus vain sukat pyörii tahtomattaan. Ehkä alitajunta haluaa sillä tavalla sisältöä elämään. Hyvä jos pystyy nauramaaan itselleen edes joskus pienen hetken. Ennekuin taas huomaa olevansa samassa kieputuksessa tunteidensa kanssa.

Varattu särki sydämen epärehellinen on.